Termi “whitewashing” viittaa usein valkoisiin näyttelijöihin, jotka esittävät rodullistettuja hahmoja. Tässä teoksessa Rébecca Chaillon määrittelee termin uudelleen ja ottaa sen käyttöön käsitelläkseen ihon vaalentamista.  Hän tuo esiin rasismin vaikutuksen mustien naisten itsetunnon heikentäjänä, ja kutoo tiensä ulos valtavirran kauneusstandardeista. Näyttämöllä Chaillon tutkii mustana siivoojana olemisen jännitettä valkoisessa yhteiskunnassa hankaamalla valkaisuainetta ensin lattialle ja sitten iholleen. Hän luo ihon- ja hiustenhoitorituaalin, joka vahvistaa mustan kehon olemassaoloa syrjinnän vieraannuttavaa voimaa vastaan. Yleisö on kutsuttu seuraamaan tarkasti, kuinka ruumis, jonka yhteiskunta yrittää tehdä näkymättömäksi, tulee yhä näkyvämmäksi ja vahingoittumattomaksi. 

Whitewashing on Chaillonin eeppisen teoksen, Carte noire nommée désiren, pikkusisko. Teoksessa Carte noire nommée désir hän luo näyttämölle seitsemän afrikkalaista syntyperää olevan esiintyjän kanssa yhteisön, joka aloittaa mielikuvituksellisen ja runollisen vihkiytymismatkan maahan, joka ei ole käynyt läpi dekolonisaatiota.  

Chaillon luo teoksissaan syvää sekasortoa, joka läikyttää sanoja, kääntää kuvia ja kohottaa kehoja. Miten halua voi viljellä yhteiskunnassa, jossa toksinen maskuliinisuus ja kolonialismi yhä pilaavat ajatuksemme? Tällä kapinan ja haavojen jakamisella on hintansa kaikille osapuolille – niin esiintyjille kuin katsojille. 

Rébecca Chaillon on kirjailija, ohjaaja ja esiintyjä. Hän ammentaa inspiraatiota monista identiteeteistä luodakseen rohkeita ja transgressiivisia teoksia, joissa yhdistyvät selfmakeup-praktiikka ja kiinnostus ruokaan osana näyttämötaidetta. Chaillon syntyi Martiniquella ja kasvoi Picardiassa, Ranskassa. Hän aloitti taiteellisen matkansa Pariisissa opiskelemalla esittäviä taiteita 20. kaupunginosan konservatoriossa. Hän on työskennellyt ryhmien, kuten Entrées de jeun kanssa ja perusti oman ryhmänsä, Dans le Ventren vuonna 2006. 

Hän on luonut sooloesityksen L’Estomac dans la peau (CNT/ARCENA-palkinnon voittaja Multidramaturgies-kategoriassa vuonna 2012) sekä lyhyitä esitysteoksia, jotka ovat vierailleet lukuisilla festivaaleilla ja teattereissa, kuten La Ferme du Buisson ja Scène Nationale d’Orléans. Hänen seuraava luomuksensa, Monstres d’amour (je vais te donner une bonne raison de crier), on duetto Elisa Monteilin kanssa, jonka keskiössä ovat rakkaus, kannibalismi ja Issei Sagawa. 

Chaillonin taiteellinen työskentely ulottuu perinteisen teatterin ulkopuolelle elokuvanäyttelemiseen ja dokumentteihin, keskittyen performanssitaiteeseen ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hänen kekseliäs lähestymistapansa on saanut tunnustusta, jonka johdosta hänet nimitettiin hiljattain Théâtre de la Manufacture – CDN de Nancyn yhteistyötaiteilijaksi.