Huomioita ohjelmistosta 2026
Liikkeellä marraskuussa ohjelma julki 16. syyskuuta
Rakkaat taiteilijat ja festivaaliyleisö, rakkaat ystävät ja kollegat,
Tänä vuonna Liikkeellä marraskuussa -festivaalin piti alkaa Ali Charourin teoksella When I Saw the Sea. Festivaalin oli tarkoitus päättyä Alessandro Sciarronin teokseen U. (uncanto), ja ohjelmistossa piti olla mukana myös Vânia Doutel Vazin sekä Mette Edvardsenin ja Chris Brokowin teokset.
Näitä taiteilijoita ja teoksia ei kuitenkaan nähdä tämän vuoden ohjelmistossa, vaikka olisin halunnut tuoda ne teidän koettaviksenne. Festivaalin epävarman taloudellisen tilanteen ja puutteellisen rahoituksen vuoksi emme ole voineet toteuttaa ohjelmistoa niin kuin olin sen visioinut 40-vuotis juhlavuotenamme.
Samalla, kun luovuimme näistä teoksista toukokuun alussa – supistimme kansainvälistä ohjelmistoa merkittävästi sekä ajattelimme uudelleen tämän vuoden festivaalin logiikkaa ja dramaturgiaa – Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston myöntämä Kärkihankeapuraha mahdollisti ennakoitua useamman Helsingissä toimivan taiteilijan kutsumisen ohjelmaan, ja vahvisti tukeamme jo kutsutuille taiteilijoille.
Monella tapaa paradoksi, joka nostaa esiin jännitteitä ja monia kysymyksiä, joita en vieläkään ole pystynyt ratkaisemaan. Samaan aikaan toisista teoksista luopumista ja uusien teosten sisällyttämistä ohjelmistoon. Itkua ja naurua yhtäaikaisesti. Sekä juhlaa että surua.
Mitä se tarkoittaa, kun keskustelut lipuvat pois taiteesta ja taiteellisesta sisällöstä, ja sen sijaan pyörivät puuttuvien taloudellisten resurssien, rahoitusleikkausten ja apurahahakemusten ympärillä?
Mitä tapahtuu diskurssille ja reflektiolle?
Mitä tapahtuu kuratoinnin praktiikalle, kun voimme kutsua teoksia vain niistä maista, jotka edelleen tukevat esittävän taiteen kansainvälistä kiertuetoimintaa?
Minkälainen esittävän taiteen ekologia syntyy, kun taiteellisia valintoja määrittää yhä enemmän rahoituksen maantiede kuin kuratoriaalinen ajattelu?
Ja mitä tämä tarkoittaa kyvyllemme kuvitella, rakentaa ja ylläpitää ohjelmistoja, joita ohjaavat taiteellinen ja kuratoriaalinen tarkoitus, eivätkä taloudelliset välttämättömyydet?
Kun julkaisemme ohjelmistomme 16. syyskuuta, ette tule näkemään kompromissia. Ette myöskään tule näkemään sitä ohjelmistoa, jonka alun perin kuvittelin. Sen sijaan kohtaatte sen, mitä alkuperäisestä versiosta jäi jäljelle, sekä uusia teoksia, joihin olen kuluneiden kuukausien aikana tutustunut ja kiintynyt – ja joista olen päässyt nauttimaan.
Vuonna 2026 Liikkeellä marraskuussa täyttää 40 vuotta. Tällä hetkellä ei tunnu oikealta juhlia tätä merkkipäivää. Sen sijaan olemme päättäneet lykätä vuosijuhlaa ja pohtia yhdessä taiteilijoiden kanssa ja heidän teostensa kautta, mitä juhlat merkitsevät, mitä ne edustavat ja mitä tapahtuu, kun juhlat menevät pieleen, vaivaannuttavat, tuntuvat kömpelöiltä, latistavat tunnelmaa tai yksinkertaisesti peruutetaan.
Kuvittele pilaantunut tai lässähtänyt syntymäpäiväkakku, jonka kynttilät ovat palaneet loppuun jo ennen kuin kukaan kerkesi puhaltaa niitä.
Perjantai 13. marraskuuta omistetaan näille ajatuksille. Päivä tulee olemaan yllätys, jonka paljastamme myöhemmin.
Kenen kanssa – ja ketä varten – järjestäisimme tämän vuosipäiväjuhlan?
Lopulta näen festivaalin joka ikisenä vuonna juhlana: taiteilijoiden ja heidän töidensä, Helsingissä tapahtuvan kansainvälisen nykytanssifestivaalin jatkuvuuden, ja kaikkien niiden ihmisten juhlana, jotka ovat näiden 40 vuoden aikana festivaalia kannatelleet.
Nyt juhlistamme taiteilijoita ja teoksia, jotka tekevät Liikkeellä marraskuussa -festivaalista sen, mitä se on aina ollut: kohtaamisen, uteliaisuuden, ajattelun, naurun, oppimisen, tuntemisen ja vuorovaikutuksen paikka.
Tämän vuoden ohjelmistoa katsoessani tajuan, että sitä muovaavat suhteet – edes sooloteokset eivät oikeastaan ole sooloja. Teokset kysyvät eri tavoin: mitä välillämme tapahtuu? Mitä tapahtuu, kun kohtaamme toisen kehon? Ja tuo toinen keho voi olla monenlainen – se ei ole ainoastaan ihminen.
Odotan paljon näkemistänne marraskuussa: ohjelmistoamme, Soup Talks- keskusteluja ja Audience Clubia.
Lämmöllä,
Kerstin Schroth