Keskustelu Milla Koistisen ja Kerstin Schrothin välillä teoksesta In the Waning Light II

Työskentelit tässä esityksessä yhdessä Tanssiryhmä Off/Balancen kanssa. Mikä oli teoksen lähtökohtana, ja miten olette työskennelleet yhdessä?

Helen Macdonaldin esseekokoelma Vesper Flights inspiroi minua suuresti. Esseissään hän kirjoittaa luonnosta ja ihmisten suhteesta siihen. Esseet käsittelevät menetystä, tuhoa ja surua, mutta myös toivoa. Niissä on pyrkimys ymmärtää maailmaa, jossa elämme, ja valtavasti kunnioitusta ja huolenpitoa luontoa kohtaan. Hän kirjoittaa: ”Ymmärtää, ettei oma tapasi katsoa maailmaa ole ainoa. Ajatella, mitä tarkoittaa rakastaa niitä, jotka eivät ole itsensä kaltaisia. Iloita asioiden monimutkaisuudesta.”

Ajatukseni oli tehdä teoksesta kaksi versiota: ensin ulko- ja sitten sisätilaan. Ensimmäisen oli tarkoitus olla yhteinen kävely yleisön kanssa ja jälkimmäisen näyttämöteos. Resurssien löytäminen vei pitkään, ja Off/Balancen sinnikkyyden ansiosta pääsimme toteuttamaan molemmat. Ensimmäinen installaatio ja ulkoilmaesitys toteutettiin vuonna 2023 Jyväskylässä. Sisätiloihin tehty installaatioteos, jonka nyt näytämme Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla, sai ensi-iltansa viime syksynä Tanssin Aika -festivaalilla Jyväskylässä.

Sain vapaat kädet kutsua mukaan kaikki yhteistyökumppanit, eikä projekti lopulta kulkenut vain minun nimissäni. Työskentelimme hyvin tiiviisti yhdessä kuvataiteilija Salla Salinin ja äänisuunnittelija-muusikoiden Paul Valikosken ja Tatu Rönkön kanssa, ja Off/Balancen Elina Häyrysen rinnalla tanssin kentältä on mukana Anna Virkkunen. Lintututkija Mia Röngän panos ja hänen jakamansa tieto ovat olleet työn kannalta keskeisiä. Tämä on vahvasti kaikkien näiden ihmisten teos, vaikka minä toin ensimmäiset konseptiluonnokset pöydälle.

Olemme työskennelleet eri tavalla kuin työskennellessäni näyttämöteoksen parissa, jossa päähuomio on esiintyjissä. Tässä meillä oli ensin Mialta saatu tieto, sitten tulivat Sallan, Paulin ja Tatun tuomat elementit ja vasta sen jälkeen fyysinen toiminta. Pääsimme työstämään teoksen dramaturgiaa vasta, kun muut olivat jo antaneet projektille paljon. Rakastan tätä muutosta työskentelytavassa. Muut elementit ohjaavat toimintaa, ja ne ovat tässä teoksessa melkeinpä keskeisimpiä. Teoksessa on suurilta osin kyse tilan tunnelmasta ja siitä, että katsojat ohjataan käyttämään aistejaan, erityisesti kuuloaistiaan.

Ulkoversion ja metsässä työskentelyn jälkeen tuntui, ettemme voi täyttää tilaa keskittymällä liikaa esiintyjiin. Ulkona tehtävämme oli ohjata katsojia havainnoimaan ympäristöä, virittäytymään metsään ja huomaamaan pieniä yksityiskohtia. Olemme yrittäneet tuoda samanlaista ajattelua sisätiloihin.

Minua kiinnostaa kuulla, miten päädyitte valitsemaan tämän nimen teokselle.

Vesper Flights -kokoelman nimiesseessä Helen Macdonald kertoo tervapääskyjen iltalennoista. Auringon laskiessa ne nousevat hyvin korkealle havainnoimaan ja uudelleen orientoitumaan maailmassa. Teoksen nimi In the Waning Light viittaa tähän sekä syksyyn, jolloin valon määrä alkaa vähentyä ja linnut muuttavat etelään. Lintujen muutto on ollut toinen keskeinen osa työtä, ja kanssamme työskennellyt lintututkija Mia Rönkä on kertonut meille muuton tieteellisestä puolesta. On todella kiehtovaa kuunnella hänen jakamaansa tietoa linnuista. Helen Macdonald taas puhuu paljon siitä, mitä me ihmiset voisimme oppia luonnolta. Hänen tekstinsä ovat kulkeneet mukanani pitkään, ja palaan niihin myös muissa projekteissa.

Alun perin ulkoinstallaatio suunniteltiin syksyyn, eräänlaiseksi kesän päätösjuhlaksi. Teimme kävelystä toisen version keväällä 2024, ja esimerkiksi Mia mukautti tekstinsä siihen keskittyen enemmän lintujen paluuseen kuin syysmuuttoon. Tuolloin annoimme teokselle uuden nimen In the Soaring Light. Projekti kehittyy sen mukaan, mihin vuodenaikaan jaamme sen katsojille. Nyt esiinnymme marraskuussa, ja minua kiinnostaa työstää alkutekstiä Mian kanssa, sillä marraskuu on muuttolintujen vuosikierrossa hyvin erilainen hetki kuin elokuu tai toukokuu.

Lintutieteen näkökulmasta In the Waning Light II tutkii lähtemistä, katoamista ja menetystä – teemoja, jotka ovat läsnä luonnossa. Voisitko kertoa tästä lisää?

Syksy tuntuu minusta hyvin melankoliselta: lintujen lähtö, hiipuva valo ja kasvava hiljaisuus. Miten kauan seuraavaan kevääseen menee, ja palaako värikkäämpi ja äänekkäämpi elämä? Olemme keskustelleet Mian kanssa ilmastonmuutoksen vaikutuksista lintuihin. Olemme puhuneet siitä tuntemattoman näkökulmasta: millaista ensi keväänä on, mitkä lajit palaavat, kuinka suurina määrinä ja miten tämä kehittyy tulevaisuudessa. Lainaan jälleen Helen Macdonaldia: ”Rakkaudesta kirjoittaminen tarkoittaa, että kirjoitat myös kuolemasta. Sillä rakkaus, kuolema ja menetys ovat oikeastaan kaikki osa samaa asiaa, erityisesti ilmastohätätilan aikana. On todella vaikeaa kirjoittaa luonnosta kirjoittamatta surusta.”

Kaikki nämä asiat – lähteminen, katoaminen ja menetys – ovat jatkuvasti läsnä luonnossa. Eivät tietenkään vain suhteessa ilmastonmuutokseen. Kierrot toistuvat, muuttuvat ja kehittyvät. Keskityimme ennen kaikkea muuttolintuihin: siihen, miten ne suunnistavat maailmassa, niiden elämänkiertoon, siihen, miten ne toimivat parvessa, millaisia rooleja niillä on ja miten ne turvaavat toistensa selviytymisen. Esseissään Macdonald pyytää meitä ajattelemaan uudelleen roolejamme ihmisinä. Miten toimimme yhteisönä ja miten turvaamme toisen selviytymisen?

Esityksessä pyrimme tasapainoilemaan näiden aiheiden kanssa. Installaatio on hienovarainen, leikkisä, melankolinen, äänekäs ja hiljainen, ja odotan innolla, että pääsen jakamaan teoksen teidän kaikkien kanssa tänä marraskuuna.