Sormenpäämme mahdollistavat kosketuksen ja aistimukset, mutta viranomaiset käyttävät niitä myös monien seurantaan. Nykypäivän Euroopassa pakolaisen matka voi jatkua niin pitkälle kuin hänen sormenpäänsä vievät. Dublin-asetus edellyttää sormenjälkitietokannan ylläpitoa kaikista pakolaisista ja maahanmuuttajista Euroopassa, ja sen mukaan pakolaiset voidaan lähettää takaisin sinne, missä heidän sormenjälkensä on ensimmäisen kerran otettu, huomioimatta millään tavalla heidän tarpeitaan, toiveitaan tai suunnitelmiaan.

As Far As My Fingertips Take Me on intiimi, kahdenkeskeinen kohtaaminen yleisön jäsenen ja pakolaisen välillä galleriaseinän lävitse. He eivät näe toisiaan, mutta heidän käsivartensa koskettavat toisiaan. Samalla, kun yleisön jäsen kuuntelee tarinoita ihmisistä, jotka ovat hiljattain vastustaneet rajasyrjintää, seinän takana pakolainen merkitsee tarinat hänen käteensä piirtämällä. Kohtaamisen päätyttyä piirroksen voi joko pitää tai pestä pois.

Teos on taiteilija Tania El Khouryn luoma ja muusikko-taiteilija Basel Zaraan esittämä. Khoury kutsui Syyriassa palestiinalaispakolaisena syntyneen Zaaraan äänittämään rapkappaleen, jonka inspiraationa on hänen sisartensa matka Damaskoksesta Ruotsiin. Kosketuksen, äänen ja kuuntelun kautta As Far as My Fingertips Take Me tarkastelee empatiaa ja kysyy, pitääkö meidän kirjaimellisesti tunteapakolainen, jotta voimme ymmärtää, mitä vaikutuksia rajavalvonnan syrjivillä käytännöillä voi olla ihmisten elämiin.

Tania El Khoury on esitystaiteilija, joka luo interaktiivisia installaatioita ja esityksiä. Hänen teoksensa tuottavat tietoa ja vaihtoehtoisia narratiiveja samalla, kun ne käsittelevät kollektiivista muistia ja solidaarisuutta. Hänen työssään taktiiliset, auditiiviset ja visuaaliset materiaalit, jotka hän on kerännyt ja kuratoinut yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa, muuntuvat vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Hänen töitään on käännetty useille kielille ja niitä on nähty kuudella mantereella eri tiloissa kansallisista museoista Välimereen. Hän on saanut seuraavia palkintoja: Creative Capital Award, Herb Alpert Award in the Arts, Soros Art Fellowship, Bessie Outstanding Production Award, ANTI Festival International Prize for Live Art, Total Theatre Innovation Award ja Arches Brick Award.
Tania on residenssitaiteilija sekä teatterin ja esitystaiteen professori Bard Collegessa New Yorkissa, jossa hän johtaa myös perustamaansa Center for Human Rights & the Arts -yksikköä.

Basel Zaraa on Iso-Britanniassa toimiva palestiinalainen monialainen taiteilija, jonka teokset tuovat yleisön aistien kautta lähemmäs maanpaon ja sodan kokemuksia sekä luovat tiloja mielikuvitukselle, vastarinnan tekona. Zaraa tekee taidetta kohdatakseen, ilmaistakseen ja ymmärtääkseen sitä traumaa, jonka kanssa hänen yhteisönsä elää. Hän tutkii rajojen, identiteetin ja kuulumisen teemoja. Hänen uusin teoksensa What Will We Do Without Exile? on immersiivinen, moniaistinen installaatio, joka rakentaa vehreän maailman pakolaisteltan sisään ja kutsuu yleisön kuvittelemaan vapautumista ja elämää ilman miehitystä ja sotaa. Vuodesta 2022 asti hän on kiertänyt Dear Laila -teoksensa kanssa. Tämän intiimin, yhdelle katsojalle kerrallaan esitettävän installaation keskiössä on tuhoutuneen kodin uudelleenrakentaminen. Teos sai ZKB Audience Award -palkinnon vuonna 2023. Zaraa on tehnyt yhteistyötä Tania El Khouryn kanssa myös teoksessa As Far As Isolation Goes, joka tutkii pakolaisten fyysistä ja emotionaalista eristäytymistä käyttäen kehoa kanvaasina.
Hänen teoksiaan on esitetty yli kuudessakymmenessä paikassa ja festivaalilla ympäri maailmaa, kansallisgallerioista asuntoihin, hylätyistä rakennuksista ulkoilmatiloihin.