Tekijä: Isabel González

Paljastunut juoni, toteutettu pahanteko kutsuu skandaalin. Vallankumouksen tai romanttisten pohdintojen hengessä skandaalit herättävät mielikuvia mahdottomasta. Utopiaa tai arkipäivää, miten skandaali voisi paljastaa, mikä on tietämättämme lähellä fantasioitamme? Miten se paljastaa, mihin yhteiskuntamme asettaa rajansa? Jos elämä itsessään on juonittelua odottava skandaali, kuinka asetamme itsemme sen matriisiin? Moraalittomat ja sopimattomat skandaalit ovat tapauksia, joissa fantasia ja nautinto ovat keskiössä. Mutta kenelle skandaalin nautinnot ovat tarkoitettu ja millä hinnalla? Näiden kysymysten avulla Ligia Lewisin uusi juoni tutkii näyttämöä, jossa skandaalit rehottavat.  

A Plot on sana, joka viittaa tarinaan tai narratiiviin, maapalaan tai omaisuuteen sekä yhtä lailla juonitteluun. Kolmiosaisen näytelmän kehykseen sotkeutunut A Plot / A Scandal käsittelee ”skandaalin” ja vastarinnan teemoja Hispaniolan saarella ja Karibialla. Ligia Lewis tutkii ​​nautintoja ja niiden kustannuksia kutomalla yhteen joukon historiallisia tapahtumia, poliittisia lakeja ja myyttisiä kertomuksia: John Locken kirjoitukset valkoisen miehen ”luonnollisista oikeuksista” elämään, vapauteen ja omaisuuteen, Jose Aponten vallankumouksellisen juonen, joka käynnisti orjuuden vastaisen kapinan vuonna 1812, sekä Lewisin isoäidin, yhteisön voimahahmon, joka käytti ja kehitti vaihtoehtoisia vastarinnan muotoja kuten Palo-tanssin. A Plot / A Scandal on näkyvyyden ja kätkemisen paikka, joka kutsuu kapinan skandaaliin representaation reunamilla. 

Teos koostuu osista: 
Prelude  
Plot 1: John Locke  
Plot 2: Rebellion  
Intermezzo: John Locke cleans up his mess  
Plot 3: Story of Lolon / fuck up the plot  
Outro: Repair?

Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla A Plot / A Scandal teoksen esittää Vânia Doutel Vaz.  

Ligia Lewis on taiteilija, koreografi ja ohjaaja, jonka tuotanto kattaa näyttämöteoksia, gallerianäyttelyitä ja elokuvia. Hänen teoksiaan leimaavat voimakkaat fyysiset ja emotionaaliset elementit, joissa yhdistyvät komedia ja tragedia, perinteisten kehonäkemysten haastaminen sekä syventyminen historian, muistin ja tuntemattoman teemoihin. Hänen tarkasti määritellyissä koreografisissa maisemissaan liike, puhe ja visuaaliset metaforat luovat tiloja, jotka tuovat mieleen sekä tunnistettavan että arvoituksellisen.  

Lewisin teoksia ovat mm. A Plot / A Scandal (2022), Still Not Still (2021) ja deader than dead (2020). Syksyllä 2023 hänellä oli yksityisnäyttely study now steady CARAssa New Yorkissa, jossa oli esillä hänen samanniminen elokuvansa. Retrospektiivi hänen näyttämötöistään, Complaint, A Lyric, esiteltiin HAU Hebbel am Uferissa Berliinissä vuonna 2023. 

Hänen teoksiaan on esitetty maailmanlaajuisesti teattereissa ja festivaaleilla, mukaan lukien Los Angelesin MOCA, Berliinin HAU Hebbel am Ufer, MCA Chicago, Tate Modern Lontoossa ja Whitney Biennaali. Lewis on saanut saksalaisen teatteripalkinnon Der FAUST (2023) teoksesta A Plot / A Scandal, Tabori-palkinnon (2021) ja Bessie-palkinnon teoksesta minor matter (2017). 

Vânia Doutel Vaz on angolalais-portugalilainen tanssija, joka on kouluttautunut Portugalissa ja esiintynyt arvostetuissa ryhmissä kuten Nederlands Dans Theaterissa ja Cedar Lake Contemporary Balletissa. Vaz tunnetaan myös yhteistyöstään nimekkäiden taiteilijoiden kuten Tânia Carvalhon ja Trajal Harrellin kanssa. Hänen yhteistyönsä Trajal Harrellin kanssa sisältää mm. teokset O Medea ja Maggie the Cat. Vaz on myös ohjannut portugalilaisia teatteriryhmiä sekä luonut omia tuotantojaan. Hän on saanut tunnustusta yhtenä sadasta vaikutusvaltaisimmasta mustasta henkilöstä portugalinkielisessä maailmassa. Hän on aktiivinen jäsen Black Arts’ Unionissa (UNA), mikä osoittaa hänen sitoutumisensa taiteelliseen huippuosaamiseen ja vaikuttamistyöhön. 

Oblivian perustaja ja taiteellinen johtaja Annika Tudeer juhlii 60-vuotispäiväänsä tähän mennessä henkilökohtaisimmalla teoksellaan: Turn Turtle Turn – luentoperformanssi on sooloesitys elämästä, kuolemasta ja dodoista.

Tekstin, äänen ja tanssin keinoin Annika kertoo runollisella voimalla elämänsä ainutlaatuisuudesta ja haavoittuvuudesta, piirtäen häilyviä aikajanoja dinosauruksista kreikkalaiseen mytologiaan ja nykypäivään. Samalla hän valottaa elämän suuria kysymyksiä – syntymää ja menetystä, ei-toivottua ja valittua vanhemmuutta, lapsuutta ja ikää. Illan kuluessa hänen henkilökohtainen kertomuksensa siirtyy yhä enemmän kohti yleismaailmallista pohdintaa, meidän kaikkien yhteistä ja elinikäistä kuulumisen etsintää.

Turn Turtle Turn – luentoperformanssi on intiimi eepos äideistä, tyttäristä, muinaishistoriasta ja kaikesta siltä väliltä. Sooloa kehystää Oblivian tähän asti suurin esitys, antroposeenia pohtiva Turn Turtle Turn, jonka musiikillisia elementtejä kuullaan myös luentoperformanssin aikana.

”Aika on niin outo rakennelma. Miljardeja vuosia siitä, kun elämä alkoi maan päällä, tuhansia vuosia siitä, kun ihmisiä on ollut. Jatkuvaa elämää, jatkuvaa kuolemaa, eikä maapallo ole lainkaan vaikuttunut ja jatkaa pyörimistä, mutta aina vain oma elämämme, tuo hiekanjyvä ikuisuuden hiekkamyrskyssä, on keskipisteenä sille, miten me hahmotamme ajan.” – Annika Tudeer

Teos on osa Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä. 

Yli kaksikymmentä vuotta kestäneen taipaleensa aikana Oblivia on tullut tunnetuksi minimalistista näyttämöestetiikkaa sekä valo-, ääni- ja pukusuunnittelua hyödyntävästä omintakeisesta teatterikielestään. Oblivia yhdistää teoksissaan orgaanisesti nykytanssia, -teatteria ja performanssitaidetta. 

Annika Tudeer on esitystaiteilija, taiteellinen johtaja sekä yksi Oblivian ja Mad House Helsingin perustajista. Hän on uransa aikana työskennellyt myös tanssijana, koreografina ja tanssikriitikkona. Tällä hetkellä Tudeer on kiinnostunut uuden musiikkiteatterin mahdollisuuksista, miten kommunikoidaan ja millaisin keinoin voi luoda parempi ja nautinnollisempi maailma. 

Taiteilijakeskustelu la 9.11. esityksen jälkeen. Keskustelussa mukana Annika Tudeer ja Tua Helve, moderoijana kriitikko Otto Ekman. Keskustelu järjestetään yhteistyössä Kritikbyrånin kanssa.

Mette Edvardsenin & Iben Edvardsenin teos LIVRE D’IMAGES SANS IMAGES lainaa nimensä H.C. Andersenin samannimisestä kirjasta (suom. Kuvaton kuvakirja). Kirjassa on tarina taiteilijan ja kuun välisestä dialogista, jossa kuu kertoo taiteilijalle kaikesta öisillä matkoillaan ympäri maapalloa näkemästään, ja kehottaa taiteilijaa maalaamaan nämä sanat. LIVRE D’IMAGES SANS IMAGES alkoi ikiaikaisesta keskustelun ideasta, jossa vuorovaikutus on sanojen vaihtamisen lisäksi myös ajatusten asuinpaikka. Hyödyntämällä säätiedotusta dramaturgian muotona, läsnä- ja poissaolon leikkinä, jossa ”kuu ei ilmestynyt jokaisena iltana, joskus pilvi astui eteen”, nämä öiset haavainnot muodostivat elementtimosaiikin: nauhoitettuja keskusteluja, tekstiä, ääniä, piirroksia, viittauksia, löydettyjä kuvia, väljiä yhteyksiä, inspiraatioita ja mielikuvitusta, kaikki aseteltuina järjestykseen, jossa ne ilmestyivät. Mosaiikin osat toimivat sekä lähteinä että jäännöksinä, perustana ja tukena uusille unelmille ja toteutumattomille tapahtumille.  

Teos avautuu kolmen muodon kautta: vinyylinä, paperina ja live-esityksenä. 

Mette Edvardsenin työ juurtuu esittävään taiteeseen, jossa hän toimii sekä koreografina että esiintyjänä. Vaikka Edvardsen hyödyntää työssään useita medioita, kuten videota, kirjoja ja kirjoittamista, hänen työnsä keskiössä on niiden yhteys esittäviin taiteisiin sekä käytäntönä että tilannekontekstina. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt tanssijana ja esiintyjänä eri ryhmissä ja projekteissa, ja hän aloitti omien teostensa luomisen vuonna 2002. Edvardsenin teoksia esitetään kansainvälisesti ja hän tekee yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa eri tehtävissä. 

Retrospektiivi hänen teoksistaan nähtiin Oslon Black Box -teatterissa vuonna 2015, ja vuonna 2018 hänen teoksiaan esitettiin MACBA:n Idiorritmias-ohjelmassa Barcelonassa. Hänen alati jatkuva projektinsa Time has fallen asleep in the afternoon sunshine alkoi vuonna 2010, ja sitä on esitetty Kunstenfestivaldesartsissa Brysselissä (2013 ja 2017), Sydney Biennaalissa (2016), Index Foundationissa Tukholmassa (2019), Oslobiennalen First Editionissa (2019-2020), Trust & Confusion -näyttelyssä Tai Kwun Artsissa Hongkongissa (2021), São Paulon biennaalissa (2021) ja Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla (2022). 

Edvardsenin työtä tukee Norsk Kulturråd (2022-2026). Hän viimeistelee väitöskirjatutkimustaan Oslon taideakatemiassa. 

Tiziano Cruzin teos Soliloquio (I woke up and hit my head against the wall) perustuu lapsuuden kaikuihin ja 58 kirjeeseen, jotka hän kirjoitti äidilleen Covid-19 pandemian aikana. Teos manaa esiin vuosisatoja kestäneen rodullisen ja institutionaalisen syrjinnän ja tuo valokeilaan niitä Pohjois-Argentiinan alkuperäisyhteisöjen kulttuureja, joissa Cruz syntyi ja kasvoi. Kurkottamalla äitiään kohti yli maantieteellisten- ja luokkarajojen, Cruz käyttää kirjeitä lähtökohtana kritiikille, joka kohdistuu syrjintää, syrjäytymistä ja epäoikeudenmukaisuutta ylläpitäviin voimiin, jopa taidemaailmassa.  

Soliloquio (I woke up and hit my head against the wall) on monologi, trilogian toinen luku, joka on johdattanut Cruzin aiemmin kartoittamattomalle nykyesityksen alueelle. Se toimii manifestina monimuotoisuuden tunnustamiselle. Ajankohtainen ja antelias Soliloquio on kutsu aktiivisesti rakentamaan tulevaisuutta sen odottamisen sijaan. 

Tiziano Cruz on monialainen taiteilija, jonka teoksissa yhdistyvät visuaalinen ja teatterillinen kieli, performanssi ja taiteellinen interventio julkiseen tilaan. Tiziano on ollut Fondo Nacional de las Artesin ja Instituto Nacional del Teatro ARG:n apurahan saaja. Hän voitti Bienal de Arte Joven palkinnon vuonna 2019 ja ANTI-palkinnon Suomessa vuonna 2023. Hän on perustanut Cultural Management Platform ULMUS:in, joka keskittyy kulttuuriorganisaatioiden väliseen yhteistyöhön Argentiinassa ja naapurimaissa. Hän on työskennellyt sisällöntuottajana Centro Cultural Recoletassa Buenos Airesissa. Cruzin teoksia on esitetty Chilessä, Brasiliassa, Meksikossa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Portugalissa, Espanjassa, Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa. 

Ola Maciejewskan teoksen The Second Body inspiraationa toimii Daisy Hildyardin samanniminen kirja, joka sukeltaa kiireelliseen keskusteluun ihmisen vaikutuksesta ilmastoon ja ekologiaan. Hildyardin narratiivi ehdottaa, että ihmisillä on kaksi kehoa: konkreettinen liha ja veri, sekä abstrakti, ympäristöön kietoutunut muoto.  

Tästä ambivalenssista kiinnostuneena Maciejewska tutkii rajan hälvenemistä objektin ja subjektin, elollisen ja elottoman välillä, siihen pisteeseen asti, jossa voimme havaita, kuinka koreografinen prosessi muuttaa aineen ja kehon keskinäisriippuvaiseksi ja yhteen sotkeutuneeksi. 

Näyttämöllä on ihmiskeho ja jääpala – yksi monimutkainen organismi, joka koostuu lihaksista, luista ja suonista, joista 80 % on nestettä; sekä toinen, jäädytetystä vesijohtovedestä koostuva esine. Ei niinkään duetto tai soolo, The Second Body on kutsu todistamaan kahden kehon jatkuvaa muodonmuutosta. The Second Body on manifesti keskinäisriippuvuudesta, mittakaavasta ja radikaalista ulkoisuudesta, joka juhlistaa aistillisen kokemuksen välittömyyttä ja rikkautta. 

Ola Maciejewska on tanssija, taiteilija ja koreografi, joka on syntynyt Puolassa ja asuu nykyisin Ranskassa. Hänen työnsä tutkii materiaalisuuden ja katoavaisuuden sekä liikkeen ja sen ilmenemisolosuhteiden risteyksiä tarjoten kriittisiä näkemyksiä tanssin historiaan. 

Loie Fullerin inspiroima Maciejewskan serpentiinitanssien sarja yhdistää tanssin ja visuaalisen taiteen pohtien metamorfoosin, synestesian ja hybridiruumiillistumisen teemoja. Hänen teoksiaan on esitetty muun muassa Pariisin Pompidou-keskuksessa, Bilbaon Guggenheim-museossa, Lontoon kuninkaallisessa oopperatalossa, Musée d’Orsayssa ja useilla kansainvälisillä festivaaleilla. 

Maciejewskan merkittäviä projekteja ovat Dance Concert ja Bombyx Mori, joka esitettiin Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla 2017. Hän on opettanut oppilaitoksissa kuten HEAD Geneva ja Centre National de la Danse Pantin. 

Vuonna 2022 hän sai apurahan Watermill Centeriltä ja oli apulaistaiteilija Ranskan kulttuuriministeriön Mondes Nouveaux -projektissa. Hänen teoksensa FIGURY (przestrzenne) voitti Galleriapalkinnon Nadežda Petrović -gallerialta. Hänen teoksensa The Second Body sai ensi-iltansa vuonna 2023.  Maciejewska työskentelee parhaillaan uuden projektin parissa, joka saa ensi-iltansa CNDC Angersissa vuonna 2025. 

Milla Koistisen GRIT (for what it’s worth) on avaus hänen esityssarjaansa, joka heijastaa henkilökohtaista kestävyyttä fyysisessä ja henkisessä jaksamisessa, vaatimusta rajojen ylittämisestä. Urheilun ja esittävän taiteen yhteisiä sosiaalisia tiloja tutkimalla GRIT (for what it’s worth) tarkastelee kykyä sinnitellä vaikeuksien, väsymyksen ja esteiden läpi, ilmentäen sietokykyä sen henkilökohtaisimmassa muodossa. 

Tulevan esityssarjan keskeisenä teemana on kestävyys. Esityssarja sukeltaa fyysisen työn, päättäväisyyden, sitoutumisen ja sinnikkyyden maailmaan, piirteisiin, jotka ovat tunnustettuja erityisesti urheilussa, mutta vahvasti läsnä myös kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Teos tutkii, miten urheilu ja esittävät taiteet voivat luoda jaetun sosiaalisen tilan ja toimia kulttuurisena ja poliittisena voimana, joka vaikuttaa kollektiiviseen identiteettiimme ja yhteiskuntadynamiikkaan. 

Teos on osa Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä. 

Milla Koistinen on Helsingissä ja Berliinissä asuva suomalainen koreografi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta tanssin maisteriksi ja koreografian maisteriksi HZT Berliinistä. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Kristian Smedsin, Hiroaki Umedan ja Christine Gaiggin kanssa, ja hänen töitään on esitetty Radialsystemissä Berliinissä, Tanssin talossa Helsingissä ja Tanzhaus NRW:ssä. Hän sai danceWEB-stipendin Impulstanz Wieniin vuonna 2010. Koistinen on toiminut vierailevana opettajana muun muassa SEAD Salzburgissa, Tanzhaus NRW:ssä, Sasha Waltz & Guestsissa, Helsingin Teatterikorkeakoulussa ja HZT Berliinissä. Vuonna 2019 hän toimi luennoitsijana Helsingin Kuvataideakatemiassa. Vuosina 2020–2024 hänen työskentelyään tukee apap – FEMINIST FUTURES, jota osarahoittaa Euroopan unionin Luova Eurooppa -ohjelma. 

Termi ”whitewashing” viittaa usein valkoisiin näyttelijöihin, jotka esittävät rodullistettuja hahmoja. Tässä teoksessa Rébecca Chaillon määrittelee termin uudelleen ja ottaa sen käyttöön käsitelläkseen ihon vaalentamista.  Hän tuo esiin rasismin vaikutuksen mustien naisten itsetunnon heikentäjänä, ja kutoo tiensä ulos valtavirran kauneusstandardeista. Näyttämöllä Chaillon tutkii mustana siivoojana olemisen jännitettä valkoisessa yhteiskunnassa hankaamalla valkaisuainetta ensin lattialle ja sitten iholleen. Hän luo ihon- ja hiustenhoitorituaalin, joka vahvistaa mustan kehon olemassaoloa syrjinnän vieraannuttavaa voimaa vastaan. Yleisö on kutsuttu seuraamaan tarkasti, kuinka ruumis, jonka yhteiskunta yrittää tehdä näkymättömäksi, tulee yhä näkyvämmäksi ja vahingoittumattomaksi. 

Whitewashing on Chaillonin eeppisen teoksen, Carte noire nommée désiren, pikkusisko. Teoksessa Carte noire nommée désir hän luo näyttämölle seitsemän afrikkalaista syntyperää olevan esiintyjän kanssa yhteisön, joka aloittaa mielikuvituksellisen ja runollisen vihkiytymismatkan maahan, joka ei ole käynyt läpi dekolonisaatiota.  

Chaillon luo teoksissaan syvää sekasortoa, joka läikyttää sanoja, kääntää kuvia ja kohottaa kehoja. Miten halua voi viljellä yhteiskunnassa, jossa toksinen maskuliinisuus ja kolonialismi yhä pilaavat ajatuksemme? Tällä kapinan ja haavojen jakamisella on hintansa kaikille osapuolille – niin esiintyjille kuin katsojille. 

Rébecca Chaillon on kirjailija, ohjaaja ja esiintyjä. Hän ammentaa inspiraatiota monista identiteeteistä luodakseen rohkeita ja transgressiivisia teoksia, joissa yhdistyvät selfmakeup-praktiikka ja kiinnostus ruokaan osana näyttämötaidetta. Chaillon syntyi Martiniquella ja kasvoi Picardiassa, Ranskassa. Hän aloitti taiteellisen matkansa Pariisissa opiskelemalla esittäviä taiteita 20. kaupunginosan konservatoriossa. Hän on työskennellyt ryhmien, kuten Entrées de jeun kanssa ja perusti oman ryhmänsä, Dans le Ventren vuonna 2006. 

Hän on luonut sooloesityksen L’Estomac dans la peau (CNT/ARCENA-palkinnon voittaja Multidramaturgies-kategoriassa vuonna 2012) sekä lyhyitä esitysteoksia, jotka ovat vierailleet lukuisilla festivaaleilla ja teattereissa, kuten La Ferme du Buisson ja Scène Nationale d’Orléans. Hänen seuraava luomuksensa, Monstres d’amour (je vais te donner une bonne raison de crier), on duetto Elisa Monteilin kanssa, jonka keskiössä ovat rakkaus, kannibalismi ja Issei Sagawa. 

Chaillonin taiteellinen työskentely ulottuu perinteisen teatterin ulkopuolelle elokuvanäyttelemiseen ja dokumentteihin, keskittyen performanssitaiteeseen ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hänen kekseliäs lähestymistapansa on saanut tunnustusta, jonka johdosta hänet nimitettiin hiljattain Théâtre de la Manufacture – CDN de Nancyn yhteistyötaiteilijaksi.