Tekijä: Minerva Juolahti

Tämä keskustelu käytiin vuoden 2020 kesän ja alkusyksyn aikana Luiz de Abreun ja Kerstin Schrothin välillä. Calixto Neto auttoi haastattelun kääntämisessä ja ylöskirjoittamisessa. Lue haastattelu englanniksi tästä linkistä.

Tämä kirjallinen keskustelu käytiin vuoden 2020 heinä-elokuussa Sheena McGrandlesin ja Kerstin Schrothin välillä. Lue haastattelu englanniksi tästä linkistä.

Tämä kirjallinen keskustelu käytiin vuoden 2020 heinä-elokuussa Barbara Matijevićin ja Kerstin Schrothin välillä. Lue haastattelu englanniksi tästä linkistä.

Tämä kirjallinen keskustelu käytiin vuoden 2020 heinä-elokuussa Nada & Co. -ryhmän Nada Gambierin ja Mark Etchellsin sekä Kerstin Schrothin välillä. Lue haastattelu englanniksi tästä linkistä.

Maan vetovoima vaikuttaa jokaiseen liikkeeseen siten… siten että se johdattaa liikkeen kohti maata. Ja niin, myöskin kävellessä kun paino siirtyy jalalta toiselle, askelten välissä esiintyy pieni hetki, jolloin vetovoima vetää alaspäin, ja uudelleen alaspäin. Siinä hetkessä on mahdollisuus – mahdollisuus… liikkua… liikkua lukemattomaan määrään eri suuntia. Mutta hyvin lyhyessä äärettömyydessä, eikö totta? …

Filosofi Erin Manning kuvailee The Funambulist Podcast -jaksossa sanallisesti kokemuksiaan tangoharrastuksen parissa sekä tanssiparin kanssa liikkumisesta.

Hei rakkaat yleisö, ystävät ja kollegat,

Olen Pietari Kärki ja käytän taiteilijanimeä Pie Kär. Minua saa mieluusti kutsua molemmilla nimillä. Olen freelancer-taiteilija ja tällä hetkellä työskentelen Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla keskittyen dialogissa festivaalin taiteellisen johtajan Kerstin Schrothin kanssa festivaalin sosiaaliseen ulottuvuuteen. Osana tämän vuoden laajentuvaa festivaalia Jälkiä marraskuussa / -sta kutsumme tehtävääni sosiaalisen koreografian dramaturgiaksi.

Minun ja Kerstinin välinen yhteistyö alkoi keskustelusta, jonka kävimme Stoan aulassa. Tuolloin olimme kaksi vuoden 2019 Liikkeellä marraskuussa -festivaalin yleisön jäsentä. Kerstin kuljeskeli yleisön joukossa jutellen ihmisille: ”Hei olen Kerstin ja olen uusi täällä. Minusta tulee tämän festivaalin seuraava taiteellinen johtaja. Mikä on kokemuksesi tanssin kentästä? Miten koet festivaalin?” Minulta oli harvoin kysytty näitä asioita sen viiden vuoden aikana, jotka olin tuohon mennessä asunut Helsingissä. Kysymykset aiheuttivat selkeän muutoksen näkökulmassani festivaaliin ja paikalliseen taidekenttään. Tuntui, että saavuin. Näkökulmani festivaalikenttään muuttui ulkopuolisesta tarkkailijasta (tuolla, tuonne) kentän sisällä olevaan näkökulmaan (tässä, tästä). Kutsu jakaa oma näkökulma sai minut tuntemaan, että näkökulmani on tärkeä, että olen täällä ja että näkökulmastani voi syntyä myös tekijyyttä. Minun tapauksessani vaati tulokkaan läsnäolon, että minulle tuli tunne perille saapumisesta, vaati ulkopuolisen, joka ikään kuin kutsui minut sisään. Silloin minusta tuli paikallinen Helsingissä, joku, joka kokee itsellään olevan tarpeeksi näkemystä täällä toimimiseen. Minut kutsuttiin olemaan se, joka kutsuu.

Puhuimme siitä, miten ihmiset asettuvat aulatilaan, miten tilan arkkitehtuuri vaikuttaa meihin ja minkälaisia puhumattomia sääntöjä oletamme tilassa olevan. Kuka voi puhua kenelle? Kuka on tervetullut toivottamaan toisen tervetulleeksi? Puhuimme myös ajasta ja sotkuisuudesta. Keskustelu oli intoutuakseen! Joitain kuukausia myöhemmin Kerstin kutsui minut jatkamaan tuolloin alkanutta dialogia kohti konkreettisia tekoja ja siten liityin festivaalin tiimiin. Aloimme tehdä suunnitelmaa, jonka otsikoksi määrittelimme lauseen: Näkymättömät teot tukemassa sosiaalista ulottuvuutta.

Suunnitelmamme syntyivät auloista ja teatteritiloista nousseista kysymyksistä. Pohdimme, miten voisi leikillisesti vaikuttaa ajan kokemukseen sekä tilan käyttöön erilaisissa aulatiloissa. Miten saada aikaan leikki, jonka sekä nykytanssin yleisö että ohikulkijat voisivat kokea kutsuna osallistua?

Koko festivaalitiimimme puolesta kutsun sinut tervehtimään aulan poikki. Haluan kiinnittää huomiota näissä tiloissa vallitsevaan intersektionaalisuuteen, tilojen sosiaalisiin risteyskohtiin. Ihmisiin, jotka kulkevat päivittäin näiden tilojen halki: niihin jotka ovat menossa Stoan kirjastoon, niihin jotka lataavat puhelimiaan Caisassa, niihin jotka kulkevat harrastuksiinsa Kaapelitehtaalla, niihin jotka suunnistavat festivaaliohjelman mukaan. Kaikki he ovat liikkeellä marraskuussa ja heidän polkunsa risteävät. Entä jos festivaaliin liittyvä juhlan tunne tuleekin yhtä paljon näiden kohtaamisten kauneudesta kuin niistä kohtaamisista, jotka tapahtuvat teatteritilassa? Kutsun festivaaliyleisön tervehtimään ohikulkijoita ja miksei välillä kysymään: ”Miten koet tämän paikan tässä hetkessä?”

Festivaali alkaa 5.11. Caisassa olohuoneen kaltaisessa asetelmassa. Voit kulkea ohi, tulla ja mennä tai pysähtyä hetkeksi. Caisa kehystää festivaalin läpi kulkevaa dialogia sekä kahta taideteosta.

Lopuksi haluaisin esitellä festivaalikuminauhan. Jokainen festivaalikävijä saa halutessaan itselleen pyöryläksi ommellun kuminauhan. Kuminauhan muodostaman pyörylän läpimitta on mitattu niin, että jos sen sisällä on kaksi ihmistä, heidän välilleen jää turvaetäisyys, kuitenkin niin että he ovat kehollisessa kontaktissa. Kontaktissa, josta voi muodostua leikillinen, mutta joka ottaa huomioon tämän ajan etäisyyteen ja läheisyyteen liittyvän kysymyksen. Jokaisen kuminauhan kanssa tulee mukana lyhyt käyttöohje, mutta vihjeitä sen käytöstä saattaa hyvinkin ilmestyä myös muualle.

Loput Näkymättömät teot tukemassa sosiaalista -osiosta pidän vielä salaisuutena, mutta niitä voi kohdata festivaalin aikana. Toivon sinulle juhlavaa, leikillistä, turvallista ja jatkuvasti kutsuvaa marraskuuta, missä ikinä liikutkin!

Lämmöllä ja virnistyksin,

Pie Kär

(hän, they/them)

Kun liikkumista rajoitettiin voimakkaasti maaliskuun ja toukokuun välillä, kun virtuaalisten esitysten ensimmäinen aalto oli ohi, kun kasvot katosivat toisten kasvojen joukkoon alustoilla kuten zoom, skype, hangout. Syvä tarve nousi esiin. Tarve jättää virtuaalinen tila, kasvattaa keho uudelleen, kasvattaa käsivarret ja jalat, kohdata taas perhe ja ystävät kasvotusten, tarve palata takaisin teatteritilaan.

Olemme soveltaneet suunnitelmiamme ja festivaali levittäytyy nyt ajassa sekä tilassa. Puolet alkuperäisestä ohjelmistosta esitetään Jälkiä marraskuussa -kokonaisuudessa 5.–15. marraskuuta ja puolet ohjelmistosta levittäytyy vuoden 2021 ensimmäiselle puoliskolle. Haluamme toivottaa sinut tervetulleeksi kokemaan festivaalihetkiä kanssamme.

Festivaali tapaamispaikkana, joka on omistettu keskusteluille, paikkana jossa elävien kohtaamisten merkitys korostuu. Sen merkitys, että taiteilijat voisivat työskennellä ja esittää teoksiaan sekä osallistua keskusteluihin yleisön kanssa.

Kaikki ei voi tapahtua kuten oli suunniteltu, mutta monet asiat ovat silti mahdollisia. Virus saa meidät uudelleenarvioimaan todellisuutta ja tekee näkyväksi yhteiskuntamme haavoittuvat puolet. Se tuo esille epävarmuutta ja pelkoa, ja pakottaa kohtaamaan tuntemattoman, kontrolloimattoman. Pakottaa hyväksymään tietyn tyhjyyden, jota ei aina voi välittömästi täyttää. Taide ja taiteilijat voivat auttaa meitä näkemään todellisuuden uudessa valossa, reflektoimaan ja katsomaan uudella tavalla maailmaa jossa elämme, hyppäämään pois todellisuudesta, viettämään aikaa yhdessä. Festivaalina me pidämme hyvää huolta turvallisuudestasi kun olet kanssamme.

Marraskuun ohjelmiston aikana olet tervetullut sekä teatteritilaan että kokemaan teoksen, joka on suunniteltu täysin virtuaaliseen tilaan. Sinut on kutsuttu keiton äärelle sekä kuuntelemaan taiteilijakeskusteluja, katsomaan elokuvia ja tarkentamaan katsettasi Havainnon poetiikka -työpajassa, joka antaa uusia näkökulmia katsomiseen.

Festivaali alkaa 5.11. Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Ferske Scenerin esityksellä Talking in the Rain, joka on yhteistyö  Western Norway Research Instituten kanssa. Tähän esitykseen voi osallistua myös kotisohvalta. Samana päivänä avautuu kulttuurikeskus Caisan edessä brittiläisen taiteilija Tim Etchellsin suurikokoinen installaatio THE SHOW MUST NOT GO ON. Sisällä Caisassa festivaalin taiteellinen johtaja kutsuu yleisön viiden ensimmäisen festivaalipäivän aikana keskustelemaan kanssaan sekä selailemaan Nada & Co.-ryhmän The Voice of a City -kirjaa, joka vihjaa myöhemmin kauden aikana nähtävästä esityksestä.

Caisassa alkaa 8.11. Soup Talks -keskustelujen sarja, joissa kohdataan festivaalin taiteilijoita. Jokaista keskustelua moderoi yksi Helsingissä asuva taiteilija. Sunnuntaina 15.11. esitettävä Fabrizio Terranovan elokuva Donna Haraway: Story Telling For Earthly Survival päättää keskustelujen sarjan.

Esitykset alkavat 10.11. Luiz de Abreun O Samba do Crioulo Doido -teoksella, jonka yhteydessä esitetään Calixto Neton O Samba do Crioulo Doido: Ruler and Compass -elokuva. Samana päivänä saa ensi-iltansa Sonja Jokiniemen ÖH, joka on tämän vuoden yhteistuotanto Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa. Näitä teoksia seuraa Taidehallissa esitettävä Antonia Baehrin ja Latifa Laâbissin Consul and Meshie -teos Nadia Lauron visuaalisessa installaatiossa sekä Tribute -teoksen adaptaatio, jonka nyt esittää koreografi Frédéric Gies itse ja jonka alkuperäisversio tehtiin yhdeksälle tanssijalle. Tribute – the library version heijastelee tämänhetkistä tilannetta ja taiteilijoiden sekä organisaatioiden kohtaamia haasteita matkustavien teosten esittämisessä.

Ota aikaa, terävöitä katseesi ja sukella sisään ohjelmistoon kanssamme!
Toivomme sinulle hyvää festivaalia, mahtavia keskusteluja ja kohtaamisia.

Liikkeellä marraskuussa -festivaalin tiimi