Miten ja kenen näkökulmasta historiaa kerrotaan? Miten puhumme kolonialismin historiasta tänä päivänä?

Koreografi Betty Tchomanga tarttuu teatterin poliittiseen ulottuvuuteen, jossa tieto välittyy tunteita herättämällä. Decolonial (Hi)stories #Parallel Portraits avautuu eräänlaisena historian oppituntina, jossa esiintyjät vuorotellen jakavat tarinansa näyttämöllä. Teos koostuu neljästä jaksosta – muotokuvasta – jotka pureutuvat kolonialismin historiaan. Matkaten Ranskasta Beniniin, Algeriaan ja Etiopiaan, teos kulkee ajan ja tilan läpi tarinoiden, tanssin, kehojen, äänten ja neljän ainutlaatuisen esiintyjän, Emma Tricardin, Folly Romain Azamanin, Dalila Khatirin ja Adélaïde Desseauven eli Muluneshin, kokemusten kautta. Yhtäläisyydet ja eroavaisuudet väreilevät heidän tarinoidensa välillä, meidän tarinoidemme välillä; voimme kohdata odottamattomia kaikuja ja löytää moninaisia polkuja yhteydelle toistemme kanssa.

Decolonial (Hi)stories #Parallel Portraits kokoaa yhteen Decolonial (Hi)stories -sarjan neljä ensimmäistä osaa.

Teos esitetään Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla ja Reykjavík Dance Festivalilla yhteisen kuratointiprasessin myötä. Liikkeellä marraskuussa lähettää teoksen Reykjavíkiin jatkamaan esitykisiä Helsingin esitysten jälkeen.

Vuonna 1989 syntynyt kamerunilais-ranskalainen Betty Tchomanga aloitti taiteellisen matkansa vuonna 2004 Bordeauxin konservatoriossa ja Cie Lullabyssa Alain Gonoteyn johdolla. Vuonna 2007 hän opiskeli Centre National de Danse Contemporaine d’Angersissa. Esiintyjänä hän on työskennellyt muun muassa Emmanuelle Huynhin, Alain Buffardin, Fanny de Chaillén, Gaël Sesboüén, Herman Diephuisin, Marlene Monteiro Freitasin ja Nina Santesin kanssa. Vuodesta 2019 lähtien Tchomanga on keskittynyt kirjoittamiseen ja koreografiseen tutkimukseen. Hänen teoksensa tutkivat transgressiota, viitaten rajojen ylittämiseen ja rikkomiseen – niin fyysisesti kuin esteettisestikin. Hän haluaa toteuttaa hybridimuotoisia teoksia, joissa kehot muuntautuvat ja muuttavat muotoaan. Hän käyttää menetelmiä, joissa kehon ja mielen rajoja ylitetään hengityksen, kehon ja äänen intensiivisen käytön avulla. Vuoden 2019 sooloteoksen Mascarades jälkeen hän on tutkinut voodoo-kulttia ja siihen liittyviä representaatioita. Hän on kiinnostunut narratiiveista, jotka liittyvät länsimaiden ja Afrikan mantereen väliseen kolonialistiseen historiaan. Tchomangan teoksia ovat Madame (2016), Mascarades (2019), Lessons of Darkness (2022) ja Decolonial (Hi)stories –teossarja (2023–2026). Hän toimii Bretagnen Danse á tous les étages -koreografiakeskuksen (CDCN) ja Pariisin Théâtre de la Bastillen yhteistyötaiteilijana.