Prosessi
Työstäessäni tätä teosta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa marraskuussa 2022 halusin sukeltaa BIPOC-narratiivien arkistoihin ja representaatioihin, joita instituutioissa on liian vähän. BIPOC-opiskelijana koin luomisen ja monimuotoisuuden haastavaksi yliopistossa, jossa luomisen ja taiteen lähteet ovat valkoisia. Koko identiteettini tuominen opintoihini on olennaista, mutta haastavaa kyseisessä koulussa. Opinnoissani minulle on ollut myös tärkeää kokea BIPOC-ihmisenä töitä, joihin voin samaistua, enkä vain mukautua. Minua inspiroivat ilon moninaisuus ja samaistuttavat narratiivit.
Kysymykset ilosta, ja siitä, mihin samaistun, toivat minut ”kodin” konseptiin. Mitkä asiat saavat oloni kotoisaksi? Mitkä ovat ne elementit? Mitä kuulen tai haistan? Mitä ympärilläni on? Mitä minä teen? Miltä unelmieni koti näyttäisi? Inspiroiduin myös tarinoista. Tarinoista, joita rakastan kertoa ja kuulla, lapsuuden videoista ja sellaisista elementeistä, jotka muistuttavat tietystä kokemuksesta.
Tämän installaation demossa muodostin olohuoneen, jonka täytin afrosuomalaisuuttani edustavilla unelma-arkistoilla, muistolla ja tarinoilla, joille en kokenut olevan tilaa Taideyliopistossa. Professori Akwugo Emejulun keskustelusta “surviving white spaces: a woman of color activists and the dilemma of solidarity” inspiroituneena halusin luoda BIPOC-ihmisille tarkoitetun tilan valkoiseen ympäristöön, niin kuin Taideyliopistoon. Jälkeenpäin vein työtä vielä pidemmälle, ja uuden työryhmän kanssa aloimme synnyttämään seuraavaa versiota teokselle, tuoden mukaan uusia taiteilijoita, uudessa valkoisessa tilassa ja kontekstissa Hangö Teaterträffillä.
Teos syntyy nyt jälleen uudelleen, kolmannen kerran, Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla, ja viemme teoksen yhä pidemmälle: laajennamme identiteetin, kodin ja ilon konsepteja utopistisen ja futuristisen lähestymisen kautta. Mistä todella unelmoimme, kun meillä on siihen mahdollisuus?
Kotijuhlat
Halusin luoda “unelmakodin” kaikkine elementteineen. Kuvittelin tähän kotiin juhlan, jossa kokkaan perheeni kanssa. Halusin oppia installaation aikana jotakin käytännönläheistä, joka jotenkin liittyisi perimääni. Päätin kutsua isäni ja perheemme ystävän mukaan, opettamaan ghanalaisen ruoanlaiton taitoja. Askel askeleelta installaation aikana he opettavat minua, kunnes viimein osaan valmistaa ruoan kokonaan itse.
Kutsutut taiteilijat: arkistoiminen ja tilan ottaminen
Pidän todella tärkeänä sitä, että tämä tila on yhteisön kanssa jaettu. Sen vuoksi halusin kutsua BIPOC-taiteilijoita jakamaan tilan kanssani. Lepäämään, syömään, tekemään taidetta, tai olemaan tekemättä taidetta. Ainoa asia, jota odotan taiteilijoilta, on illalliselle tuleminen ja yhdessä oleminen, kukin omalla tavallaan. Tärkein asia on, että taiteilija on kutsuttu illalliselle yhteiseen tilaan, eikä hänen odoteta tekevän mitään.
Työskentelen myös jälkien jättämisen konseptin kanssa. Mitä jälkiä jätämme, ja mihin tiloihin? Kutsun taiteilijat sekä yleisön miettimään tilaan jättämiään jälkiään.
Tämä tila on luotu BIPOC-osallistujille mutta se on avoin kaikille. Näin toivon, että löydämme tilaa yhteiselle keskustelulle: kenelle se, mitä luomme, on tarkoitettu? Mitä tarinoita kerrotaan? Kenen suusta tarinat tulevat? Kuka niistä hyötyy? Ketkä ovat läsnä? Kuka voi levätä, ja missä tiloissa?
Lepo
Viimeisenä muttei vähäisimpänä, lepo ja hoiva ovat olleet työskentelyäni ohjaavia eettisiä ohjenuoria. Ne haastavat taiteen tuottamisen kapitalistisia käytäntöjä, joihin olen tottunut. Inspiroituneena taiteilijoiden Navild Acostan ja Sosan aloittamasta projektista black powernaps, joka käsittelee niin kutsuttua uniero-ongelmaa, joka osoittaa, että tilastollisesti mustat ihmiset Yhdysvalloissa todennäköisesti saavat vähemmän unta kuin valkoiset: Miten voimme unelmoida, jos emme saa nukuttua? Jos voisit kokea ja tehdä taidetta levänneenä ja levossa, miten tekisit sen? Mitä tekisit? Näin ollen kutsun vieraani myös lepäämään sekä vierailun aikana että sen jälkeen.
Tässä teoksessa ilo on tärkeä osa lepoa. Sellaisen tilan löytäminen, jossa huolien unohtaminen hetkeksi on mahdollista. Tilan, jossa voi sallia ilon, löytää yhteyden ihmisten kanssa, löytää nautintoa liikkeestä ja aistittavista asioista.
Rohkaiseminen
Rohkaisen ottamaan nämä aiheet ja tämän tilan osaksi taideinstituutioiden pitkäkestoisempia strategioita, ennemmin kuin näkemään sen väliaikaisena vaihtoehtona. Haluan painottaa, etten halua löytää vastauksia tai “oikeita” tapoja intersektionaaliseen työhön taidekontekstissa. Tämän prosessin kautta toivon löytäväni erilaisia työkaluja itselleni ja muille BIPOC-taiteilijoille.
Tämä tila toivottaa kaikki tervetulleiksi <3 Huomaathan kuitenkin, että teos on luotu BIPOC-näkökulmasta. Kannetaan vastuuta ja annetaan tilaa sille marginalisoidulle ryhmälle, jota tämä teos juhlistaa. Varmista, että he pääsevät osallistumaan installaatioon.
Huomioithan, miten toimintasi vaikuttaa tilaamme ja seuraa näitä ohjeistuksia:
- Ota vastuu omista teoistasi ja ole tietoinen siitä, mitä pyydät tai kommentoit, riippumatta hyvistä aikomuksistasi. Tämän tilan ensisijainen tarkoitus on antaa osallistujille tauko arjessa kohtaamastamme rasismista ja tilaa levätä.
- Luo aktiivisesti ilmapiiriä, jossa turvallisuus ja hyvinvointi ovat etusijalla. Tutustu installaation painopisteeseen ja teemiohin ja pyri pitämään ne mielessäsi tilaan tullessasi.
- Ole tietoinen omista etuoikeuksistasi.
- Kunnioita kaikkien fyysistä ja henkistä tilaa, kuuntele muita ja muuta käyttäytymistäsi, jos joku ilmaisee, että käyttäytymisesi tai sanasi saavat hänen olonsa epämukavaksi.
- Kunnioita muita ihmisiä äläkä tee oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kehosta, kansallisuudesta, etnisyydestä, uskonnosta, arvoista, sosioekonomisesta taustasta, toimintakyvystä tai terveydentilasta. Kunnioita pronomineja ja nimiä.
- Kunnioita ihmisten mielipiteitä, uskomuksia, olosuhteita ja näkökulmia.
- Kaikenlainen häirintä, mukaan lukien sanallinen ja sanaton häirintä, ovat kiellettyjä. Älä pilkkaa, halveksi, vähättele, syrji tai nöyryytä ketään sanoillasi, käyttäytymiselläsi tai teoillasi.
- Ei rasismia, homofobiaa, transfobiaa, ableismia tai läskifobiaa.
- Puutu asiaan, jos huomaat loukkaavaa käytöstä tai ahdistelua. Paikalla on aina kaksi häirintäyhteyshenkilöä, joille voit tarpeen mukaan puhua. Kysy häirinnän kohteeksi joutuneelta henkilöltä, haluaako hän apua tai tukea.