Syksyllä 2024 Todellisuuden tutkimuskeskus (TTK) tutki esityksen, dokumentaation, todellisuuden ja muistin välistä suhdetta Liikkeellä marraskuussa -festivaalin puitteissa. TTK:n jäsenet, taiteilijat Alina Sakko ja Emma Fält kutsuttiin muistamaan kaksi teosta vuoden 2022 Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmistosta ilman, että he olivat nähneet niitä: Matilda Aaltosen ja Veli Lehtovaaran Performing Animalities – A Praxis sekä Tuomas Laitisen Audience Body. Voiko teosta muistaa kokematta sitä?

Paikkasensitiivisessä teoksessaan Exercise on empathy [a score for performing a human] Sakko jatkaa syksyllä 2024 alkanutta työskentelyään.

”Sain kunnian viettää aikaa Perfoming Animalities – A Praxis -teoksen arkistomateriaalien parissa ja ihmetellä, mitä omassa taiteellisessa työssäni alkoi rakentua Aaltosen ja Lehtovaaran taiteellisen työn kautta. Sisällä järisi ja maailmoja aukesi. Esitysele jaettiin yleisölle 16.11.2024 Sörnäisten metroasemalla.
Tänä vuonna palaan muistelemaan ajatuksiani ja tanssejani viime syksyltä. Kysyn, mitä Sörnäisten metroasemalla tapahtuneesta haluan elää ja jakaa uudelleen, mille haluan antaa enemmän aikaa, mikä saa jäädä muistoiksi metroasemalle ja mitä haluja ja kysymyksiä uusi tila herättää”.
Alina Sakko

Ohje eläimen esittämiseen

-Käyttäydyn yhteiskunnan ja sen luomien sosiaalisten sääntöjen mukaan.
-Minulla on jokin määrä raajoja.
-Minulla ei ole raajoja.
-Haluan tulla hyväksytyksi?
-Häntäluuni saattaa jatkua häntänä.
-Silmäni saattavat olla esimerkiksi pään sivuilla.
-Minulla on nimet asioille.
-Käteni saattavat olla siivet, käteni saattavat olla kädet, kädet saattavat olla olematta.
-Saatan haluta lentää.
-Saatan osata loikata todella korkealle ja kauas.
-Tiedän joitain sanoitettuja teorioita, jotka selittävät olemassaoloani.
-Haluan tulla rakastetuksi?
+kaikki 

 

Tämä teos on osa Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä.

Alina Sakko on tanssitaiteilija, joka työssään tutkii nykytanssin saavutettavuutta kokemuksellisilla ja konseptuaalisilla tasoilla. Hänen esiintyjäntyönsä keskittyy kysymään ja harjoittamaan, mitä on olla ”täysin jotain juuri nyt” ja miten jakaa se ympäröivän tilan kanssa. Hänen koreografiansa ovat tanssia konkretian ja abstraktin välillä, joissa vieraillaan runomaisemissa ja tunnistettavissa kuvastoissa nauttien pienistä spektaakkeleista. Sakko on kiinnostunut kinesteettisestä empatiasta yhtenä ruumiillisen ja emotionaalisen vuoropuhelun mahdollisuutena.