Fampitaha, fampita, fampitàna on malagassia ja tarkoittaa “vertaileminen, siirtäminen, kilpaileminen”. Näyttämöllä on neljä kehoa, jotka haastavat toisiaan, valitsevat toisensa, ja puhdistautuvat sisäistetyn väkivallan kerrostumista. Diasporan lasten ja heidän juuriensa välisten, uudelleen löydettyjen vuoropuhelujen sarjana avautuva teos kertoo moniäänistä tarinaa, jossa näiden kokemusten hajanaisuus on yhtä elinvoimaista kuin niiden uudelleen omaksuminen. Tässä kvartetissa Soa Ratsifandrihana etsii sanastoa kehon ja historian välillä ymmärtääkseen paremmin, mikä niitä yhdistää ja erottaa toisistaan. Yhdessä työryhmänsä kanssa, kitaristi Joël Rabesolon ja esiintyjien Audrey Merilusin ja Stanley Ollivierin kanssa Ratsifandrihana rakentaa uutta toiseutta, jossa kehot heräävät hiljaisuudestaan ja tarjoavat itselleen mahdollisuuden kielelliseen ilmaisuun. Eteemme kirjoitetaan tarinaa kehoista, jotka eivät olisi koskaan lähteneet saariltaan, ja jotka yhdessä muodostavat maanpakolaisten paraatin.

Soa Ratsifandrihana on ranskalaismadagaskarilainen tanssija ja koreografi Brysselistä. Opiskeltuaan Pariisin konservatoriossa (CNSMD) Soa työskenteli James Thierréen, Saila Sanoun ja Anne Teresa de Keersmaekerin kanssa. Hän esitti ensimmäisen soolonsa, g r oo v e, vuonna 2021 Brysselissä. Teosta on esitetty yli 60 kertaa ja se jatkaa kiertämistä Euroopassa, Kanadassa ja Aasiassa, ja pian Madagascarilla. Keväällä 2024 Soa toteutti diptyykkiteoksen, joka koostuu radioteoksesta Rouge cratère ja näyttämöteoksesta Fampitaha, fampita, fampitàna. Ensimmäisestä soolostaan lähtien hän on tutkinut eri medioiden risteytyksiä radion tarinankerronnasta koreografiaan ja musiikkikompositioon. Hänen työnsä muistuttaa siitä, että kehomme, aivan kuten sanamme, kantavat tarinoita, joiden pitää tulla kerrotuiksi, miten valitsemmekaan niitä kertoa. Soa on Kaaitheaterin residenssitaiteilija.