Kuinka käyttää teosta poeettisten havaintojen ja oivallusten lähteenä?

Tämän orientaation ideana on ehdottaa työkaluja teoksen tietoiseen ja ”hulluun” tarkkailuun. Se tarkoittaa sisäisesti aktiivista osallistumista havainnoinnin, ajattelun ja halutessasi muistiinpanojen tekemisen kautta.

Koen, että ajattelu ja havainnointi itsessään (myös) vailla päämäärää ovat tärkeitä. Ei kaikesta tarvitse hyötyä ollenkaan, välittömästi tai näkyvästi. Ajattelu, havainnointi ja muistiinmerkitseminen ovat jo tekoja. Ne voivat olla selkeästi artikuloituja tai ne voivat liikkua ääriviivattomalla kohisevalla alueella. Kaikella kirjoituksella ei tarvitse olla selkeää tarkoitusta tai käyttöä itsensä ulkopuolella. Ne voivat löytyä myös myöhemmin.

Huomion kohdistamisen taito: antautuminen, sisäinen dialogi, huokoisuus, oletuksista riisuutuminen. Ulossulkemisen taito: muistiinpanojen kirjoittaminen vaatii keskittymistä, sulje hetkeksi muu maailma pois, anna sen muuttua taustahälyksi. Hyväksy se, että jokin hetki teoksessa menee ohi sillä aikaa kun kirjoitat.

Ei ole väliä, liittyvätkö muistiinpanosi teokseen vai aivan muihin mieleenjuolahtaneisiin asioihin. Oma sisäisyytesi on joka tapauksessa osa teosta. Tässä ei ole kyse suorituksesta vaan sekä teoksen että itsensä kanssa olemisesta.

Tee ajatuksien, havaintojen ja assosiaatioiden virran synnyttämiä muistiinpanoja sekä teoksen aikana että sen jälkeen. Voit myös vain ajatella näitä. (Mutta kannustan tekemään muistiinpanoja, koska oma kokemuksesi muuttuu näin näkyvämmäksi itsellesi. Aineeton virta myös unohtuu ja häviää helposti.) Voit keskittyä yhteen kohtaan tai useampaan.

Muistiinpanot voivat olla poeettisia, suorasanaisia, mietiskeleviä, turhia, konkreettisia, filosofisia tms. Voit jatkaa kirjoittamista paperin toiselle puolelle. Voit myös halutessasi piirtää.

Joitain runoudelle tyypillisiä keinoja:

  • epätavalliset assosiaatiot, sanat, virkkeiden yhteys toisiinsa
  • merkitys voi jäädä avoimeksi, monitulkintaiseksi, ristiriitaiseksi, mahdottomaksi antaa
  • muotojen moninaisuus: proosaruno, säeruno, aforismityylinen runo, runoproosakatkelma,          esseeruno, visuaalinen runo
  • nopea siirtymät, tiivis ilmaisu
  • toisto, kerroksellisuus
  • yksinkertaistaminen, monimutkaistaminen
  1. Historiallisuus: Tuoko jokin teoksessa mieleesi jonkin seikan joko yksityisestä tai jaetusta historiasta? Kirjoita tästä.
  2. Taiteen lähde: Jos tehtävänäsi olisi kirjoittaa näytelmä, esim. parisuhdedraama, tämän teoksen pohjalta, mitä muistiinpanoja tekisit?
  3. Poikkeama/rikkoutuminen: Keskeyttääkö jokin teoksessa kokemisen virran; meneekö teos jossain kohtaa rikki? Tartu rikkoutumiseen. Mitä merkityksiä ja tulkintoja annat sille? Mihin se johdattaa?
  4. Sisäisen maiseman heijastus: Mitä jos teos olisikin sinun tajuntasi heijastumaa tai unta tai maisemaa? Mitä teos kertoo sinusta itsestäsi?
  5. Maku: Jos teos maistuisi joltain, miltä? Tuoko tilassa ja teoksessa jokin mieleesi jonkin maun? Miltä se tuntuu? Mihin maun ajatteleminen johdattaa?
  6. ”Käsikirja”/suuntaviivoja tulevaisuutta varten: Jos sinun tulisi koota itsellesi spontaani lista suuntaviivoista tulevaisuutta varten tämän teoksen pohjalta, mitä muistiinpanosi olisivat?
  7. Liikkeiden luonne: Minkälaisia liikekieliä havaitset ja miten kuvailisit niitä? Mitä ne viestittävät sinulle? Miltä liike tuntuu sinun ruumiissasi?
  8. Anna itsellesi tehtävä: Jos kaikki tässä esitetyt aspektit tuntuvat tutuilta, yritä hahmottaa minkälaisilla orientaatioilla yleensä katsot esityksiä ja haasta itsesi keksimään jollain tavalla erilainen katsojapositio.Minkälainen se on ja mitä se saa aikaan?