Koreografi, tanssija ja esiintyjä Marie-Caroline Hominal kääntää uudessa teoksessaan koreografin ja tulkitsijan välisen suhteen ylösalaisin. Hänen ohjaajanaan toimii Markus Öhrn, eurooppalaisen taidekentän visionääri, jonka teokset sanoutuvat voimakkaasti irti länsimaisen patriarkaatin hallitsevasta otteesta henkilöihin ja kehoihin. Vaikka Hominal on teoksen tekijä, hän antautuu vapaaehtoisesti ohjaajan auktoriteetille.

Miehen hallitseva suhde naiseen on Markus Öhrnille tuttu. Hänen hiljattain kuollut isoäitinsä eli pohjoisruotsalaisessa kylässä Öhrnin isoisän, tiukan kurin partiarkaalisen hahmon täydellisen kontrollin alla. Isoäiti oli esimerkillinen äiti, vaimo ja kristitty, joka noudatti sosiaalisia tapoja ja miehensä käskyjä. Vähän ennen isoäitinsä kuolemaa Markus Öhrn kysyi tältä, mitä hän tekisi elämässään toisin, jos voisi aloittaa sen alusta. Isoäiti vastasi täysin yllättävästi, että hän olisi tuhoisampi ja tekisi useammin oman mielensä mukaan.

Markus Öhrn on nyt muuntanut Marie-Caroline Hominalin Lasaruksen kaltaiseksi isoäitinsä reinkarnaatioksi, joka ilmestyy näyttämölle teatterin keinoin, rajoja rikkovalla elinvoimalla. Tässä teoksessa teatteri toimii halun ja elinvoiman vapauttajana.

Marie-Caroline Hominal ja Markus Öhrn

Marie-Caroline Hominalille tanssi on transformaation tila. Hän on kiinnostunut siitä, miten kehon metamorfoosi ohjaa yleisön katsetta. Hominal luo yöllisiä olentoja, jotka kehittyvät loppumattomien öiden intervalleissa, intiimiyden ja keinotekoisuuden, manipulaation ja antautumisen välitiloissa. Hänelle tanssi tarkoittaa sisäisyyden ja fantasian välillä kelluvaa identiteettiä.

Markus Öhrnin tuotannot paljastavat liioitellun julmalla ja groteskilla tavalla perverssien perhetilanteiden sisäänrakennetun sorron. Brutaalisti väännelty näytteleminen, lavastus ja jopa musiikki tuovat painajaismaisuudessaan esiin alistavat rakenteet ja logiikat.