Huomioita ohjelmistosta 2025
Liikkeellä marraskuussa ohjelma julki 12. syyskuuta
Rakkaat festivaalikävijät, ystävät ja kollegat,
Huomioiden kirjottaminen ohjelmistosta ennen virallista julkistamista on muodostunut jo tavaksi. Kirjoittaessani tämän vuoden huomioita on heinäkuu. Vaikka odotan jo kesälomani alkua, ajatukseni pyörivät edelleen tämän vuoden ohjelmiston ympärillä.
Claudia La Roccon* tekstissä huomioni kiinnittyi Sakyong Miphamin sanoihin, erityisesti tähän virkkeeseen: istuttaa kukka kiveen. En voinut lopettaa sen ajattelemista, ja mietin, jos: istuttaa puita hiekkaan olisikin osuvampi metafora kuvaamaan tämän päivän maailmaa. Molemmat mielikuvat pitävät sisällään melkein utopistisen mahdottomuuden – ja samalla ne puhuvat vastarinnasta, kärsivällisyydestä ja mahdottoman mahdollistamisesta; kuten jonkin hauraan ja herkän kasvattamisesta kovissa olosuhteissa tai jostakin suuresta ja kestävästä epävakaassa ympäristössä.
Olen myös jälleen miettinyt festivaalin suomenkielistä nimeä: Liikkeellä marraskuussa. Merkitys ei ole sama festivaalin englanninkielisessä nimessä Moving in November – ennemminkin, On the move in November olisi täsmällisempi käännös. Saksaksi: Unterwegs im November tai Aufbruch im November, ja ranskaksi: En route en novembre. Pieni, mutta merkittävä ero. Nämä nimet eivät viittaa vain liikkeeseen, vaan myös lähtöön, siirtymään – välissäolon tilaan. Me emme vain ”liiku” marraskuussa; me olemme lähdössä, suljemme takkimme ja menemme, jätämme jotakin taaksemme, kuljemme kohti tuntematonta. Se, minne olemme menossa, on vielä määrittelemätöntä – mutta olemme liikkeellä.
Tämä puhuttelee minua. Liike on paikoilleen juuttumisen vastakohta; se pitää sisällään muutoksen – jokin vaihtaa asentoa, tulee olevaksi. Tämä saa minut ajattelemaan veden jatkuvaa liikettä: kuinka vesi, ajan saatossa, kaivertaa kiveen aukkoja. Veden liikkeen laatu kantaa mukanaan syvää vastustuksen ja kestävyyden tunnetta, mutta myös lepoa.
Tämä on kirjaimellisesti ”die Ruhe vor dem Sturm”, saksankielisen sanonnan mukaan, joka tarkoittaa ”tyyneyttä ennen myrskyä” ja kuvaa sitä rauhallista, ohikiitävää hetkeä, ennen kuin jokin muuttuu, ennen kuin kaaos saapuu.
Mutta mitä jos myrsky on jatkuvaa? Miten löydämme rauhaa – hetken levolle – jatkuvassa turbulenssissa?
Kaikki nämä mielikuvat – niiden nostamat tunnelmat ja laadut – ovat läsnä tämän vuoden Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmistossa, kutsuttujen teosten kautta. Lepo, vastustus, kestävyys, sekä kyky kutsua mietiskelyä ja pohdintoja tiloihin, joita teokset meille kuvittelevat. Tiloihin, jotka pitelevät meitä yhdessä ja tuovat meidät hetkeksi yhteen.
Lepo voi olla vastarinnan muoto – tietoinen askel sivuun, hetki tarkkailulle. Ei siksi, että voisi seistä paikoillaan, vaan siksi, että voisi jatkaa toisenlaista liikettä. Ympäröivän maailman jatkuvasta pyörteestä kieltäytyminen ja sen keskellä pohtiminen, sen metelissä lepääminen, vaatii sietokykyä. Näiden ajatusten myötä kutsun koolle kollektiivisen sulattelun hetken – jaetun tauon – kun sukellamme tämän vuoden Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmistoon.
Pian odotus tulee päätökseen: julkaisemme tämän vuoden ohjelmiston 12. syyskuuta.
Marraskuussa saatte kokea kansainvälisen ohjelmistomme rinnalla Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -osion, ja kutsumme teidät lämpimästi osallistumaan jälleen Soup Talks -keskusteluihin sekä Audience Clubiin.
Lämmöllä,
Kerstin Schroth & Liikkeellä marraskuussa -tiimi
*(Claudia La Rocco: ”Certain Things”, Afternoon Editions N°4)