Huomioita ohjelmistosta

Kirjoittaessani tämän vuoden Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmistosta kohtaan vahvan kitkan, ristiriidan pääni sisällä.

Miksi haluan korostaa sitä, että ohjelmisto koostuu moninaisista taiteellisista näkökulmista? Sitä, miten ohjelmisto sukeltaa yhä syvemmälle näyttämöllä esiintyvien kehojen ja äänien diversiteettiin. Luomalla kuvan siitä, miltä monimuotoinen yhteiskunta voisi näyttää, suosien erilaisia näkökulmia ja maailmankuvia. Kysyen uudelleen ja uudelleen, millaiset kehot ja tarinat ovat edustettuina näyttämöllä, kuka niitä kertoo, ja kaikista tärkeimpänä, kenelle kerromme niitä.

Samaan aikaan sisältäni nousee vahva ääni, joka kysyy, miksi tämä kaikki pitää vieläkin mainita? Eikö meidän pitäisi jo olla siinä pisteessä, jossa eri äänet ja kehot esitetään rinnakkain ohjelmistossa ilman, että joutuisi erityisesti alleviivaamaan monimuotoisuutta ja tasa-arvoa sukupuolen, ihonvärin, iän, kehon muotojen ja kyvykkyyden suhteen? Emmekö ole vielä siellä? Elämme maailmassa, joka ei edelleenkään ole onnistunut poistamaan eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, vaan on yhä täynnä vastakkainasettelua niin hierarkian, sukupuolierojen kuin rasismin saralla.

Seuraan yhteiskuntia, jotka siirtyvät hitaasti mutta tasaisesti oikealle. Palauttavat sukupuolten välisen erottelun ja rasismin. Kuraattorina koen vastuuta lähestyä näitä kysymyksiä myös ohjelmistoni kautta. Tämän keskustelun avaaminen näyttää jälleen kerran erittäin tärkeältä ja ajankohtaiselta. Emme ole vielä siellä. Emme elä todellisen tasa-arvon yhteiskunnissa, joissa jokainen on edustettuna näyttämöllä. Emme vieläkään elä maailmassa, jossa kaikki tulevat nähdyiksi ja otetaan huomioon.

Reflektoituani tätä tilannetta tietyllä katkeruudella ja myös vihaa tuntien, samalla luoden katseeni ahdistuneena epävarmaan tulevaisuuteen, on vielä jotain muutakin, jonka haluan jakaa liittyen tämän vuoden ohjelmistoon ja kaikkiin sen erilaisiin taiteellisiin ehdotuksiin. Kutsutut esitykset luovat minuun toivoa. Jotkut niistä voidaan kokea runollisina, ajattelua haastavina, provokatiivisina – joillekin ne saattavat näyttäytyä valoisina, tummina tai radikaaleina. Teokset vaikuttavat ja muuttavat diskurssia, sen rytmiä ja nopeutta. Ne terävöittävät katsettani, kirkastavat ajatuksiani – inspiroivat ja ravitsevat tunteitani tätä sotkuista maailmaa kohtaan, jossa elämme.

Esitykset saavat minut sukeltamaan luottamuksen, läheisyyden, huolenpidon, absurdin ja naurun käsitteisiin. Ne saavat minut katsomaan tarkemmin erilaisia suhteita, läheisyyttä ja vieraantuneisuutta, pyytämään muutosta, osoittamaan stereotypioita ja ehdottamaan muita näkökulmia ja tapoja olla yhteisöissä ja elää rinnakkain.

On muutakin, mitä en voi jättää kertomatta. Tuntuu ihmeeltä, että voimme julkaista ohjelmiston, johon pääset tutustumaan parin päivän kuluttua. Olemme raivanneet tietä pitkän matkan löytääksemme resurssit toteuttaa tämän kaiken, jonka pääsette kokemaan marraskuussa. Pureskelimme elokuun puoliväliin asti kynsiämme, sillä emme tienneet saammeko rahoitusta taiteellisen kokonaisuuden toteuttamiseen. Pystyisimmekö todella esittämään suunnitellun vierailun festivaalin avajaisissa?

Olen enemmän kuin kiitollinen kaikille, jotka ovat auttaneet tämän vuoden ohjelmiston toteutumisessa. Teille, jotka olette sinnitelleet ja uskoneet kanssamme. Teidän tukenne ansioista voimme tuoda kaikki alun perin kutsutut esitykset Helsinkiin.

Voimmeko vaikuttaa ja muuttaa asioita? Todella toivon niin!