Matilda, voisitko kertoa meille tämän Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla ensi-iltansa saavan esityksen lähtökohdista?

Kaikki alkoi vuonna 2022, kun olin ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena eläinsuojelukeskus Tuulispäässä ja tapasin Viiman ja Taikan, kaksi turkistarhoilta karannutta kettua, jotka asuivat tuolloin Tuulispäässä. Kohtaaminen kosketti minua syvästi, ja kettujen läsnäolo lumosi minut. Aloin haaveilla esityksen tekemisestä kettujen kanssa, vaikka ajatus tuntui silloin mahdottomalta. Ketut olivat hyvin arkoja ihmisten seurassa. Ajatus ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Myöhemmin, kun Tuulispäähän saapui uusia, ihmisiä vähemmän pelkääviä kettuja ja Viima alkoi osoittaa pieniä merkkejä siitä, että läsnäoloni tuntui sille luontevammalta, päätin tutkia, voisiko esitys kettujen kanssa olla mahdollinen.

Kun aloin työstää teosta, Tuulispäähän saapui kaksi nuorta kettua, Sumu ja Halla. He olivat leikkisiä, uteliaita ja kiinnostuneita ihmisten seurasta. Yhtäkkiä minulla oli mahdollisuus työskennellä neljän ainutlaatuisen ketun kanssa: kahdelle heistä olin tervetullut leikkikaveri, kun taas kahdelle olin hyväksyttävää seuraa, kunhan osasin pitää sopivaa etäisyyttä.

Alusta asti minulle oli tärkeää, että työskentely etenisi kettujen ehdoilla. Heille ei opetettaisi temppuja eikä heitä laitettaisi tekemään mitään, mitä he eivät halunneet tehdä. Sen sijaan minä olin se, joka oppi. Mukautin liikkeitäni ja työskentelytapojani sellaisiksi, että ne sopivat paremmin yhteistyöhön kettujen kanssa.

Tämä teos jatkaa aiempaa taiteellista työskentelyäni, jossa olen käsitellyt ihmisen suhteita muihin eläimiin sekä eettisiä ja filosofisia viitekehyksiä, joiden kautta näitä suhteita ymmärretään. Aiemmissa esityksissäni olen tutkinut erilaisia tapoja esittää eläimiä ja eläimellisyyttä. Tässä teoksessa halusin viedä kysymyksen eläinten esittämisestä askeleen pidemmälle. Sen sijaan, että yrittäisin esittää kettuja, pyrin esiintymään heidän kanssaan. Samalla annan kettujen toiminnan ja olemisen vaikuttaa omaan käsitykseeni tanssista ja esityksestä, sekä haastaa sitä. Lähestyn tanssia ihmistä laajempana ilmiönä, johon ketuilla on pääsy siinä missä ihmisilläkin.

Yksi työskentelyn tavoitteista on ollut myös tutkia sanattoman, kehollisen kommunikaation merkitystä lajienvälisessä vuorovaikutuksessa. Minua kiinnostaa, miten tanssijana kehittämäni taidot voivat toimia kettujen kuuntelemisen ja kohtaamisen välineinä. Minkälaisia vuorovaikutuksellisia yhteyksiä liikkeen kautta voi syntyä? Näissä kohtaamisissa suhteen jatkuva neuvottelu, kettujen toiminnan tarkka havainnointi ja jaettu läsnäolo nousevat erityisen merkityksellisiksi.

Olet työskennellyt hopeakettujen kanssa vuoden ajan. Miten lähestyit tätä tutkimusta?

Viima ja Sumu ovat hopeakettuja. Halla on käsittääkseni hopeaketun ja punaketun risteytys, ja Lumi on naali.

Tämä esitys on taiteellisen väitöstutkimukseni ensimmäinen taiteellinen osa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Tutkimukseni tarkastelee tanssijoiden praktiikoita, joissa esiinnytään muiden eläinten kanssa, ja laajentaa ymmärrystämme lajienvälisestä esityksestä.

Halusin tutkia esityksessä, millaisia yhdessä esiintymisen muotoja minun ja kettujen välille voisi syntyä säännöllisillä vierailuilla vuoden aikana, kun opin tuntemaan nämä ketut yksilöinä. Aluksi vain vietin aikaa kettujen kanssa ja pohdin, mitä minun pitäisi oppia, jotta liikkeeseen perustuva vuorovaikutus välillämme olisi mahdollista. Harjoittelin kettujen huomion seuraamista sekä oman liikkeeni pehmentämistä ja terävöittämistä, jotta voisin liikkua niiden rinnalla. Vähitellen aloin tunnistaa kettujen toiminnassa hetkiä, joihin saatoin liittyä eräänlaisena taustatanssijana.

Tässä on lähestymistapani lyhyesti. Kirjoitan tutkimuksestani paljon lisää tulevissa julkaisuissa.

Ymmärtääkseni teoksen suomenkielinen nimi tarkoittaa eri asiaa kuin englanninkielinen. Millainen olisi suomenkielisen nimen runollisempi tai kuvailevampi käännös?

Minulle suomenkielinen nimi viittaa siihen, että kun olen täysin läsnä kettujen kanssa, linjamme alkavat kaartua ja välillämme alkaa tapahtua asioita.

 

Matilda Aaltonen: To follow your tail

Turbiinisali, Cable Factory 12.11.2026 20.00 / 13.11.2026 17.30 / 14.11.2026 16.00 / 15.11.2026 15.00

Soup Talk 15.11.2026 12.00 @Eskus

 

Koreografia: Matilda Aaltonen

Esiintyjät: Matilda Aaltonen, Halla, Sumu, Viima ja Lumi

Video ja tila: Jani-Matti Salo ja Matilda Aaltonen

Videokuvaus ja taiteellinen yhteistyö: Jussi Ulkuniemi

Runous: Pauliina Haasjoki

Äänisuunnittelu ja musiikki: Jo Sulalampi, Matilda Aaltonen ja Joonatan Aaltonen

Tuotanto: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, Liikkeellä marraskuussa -festivaali ja Matilda Aaltonen

Residenssit: Santarcangelo Festival & Todellisuuden tutkimuskeskus

Kuva: Jussi Ulkuniemi

Erityiskiitos teoksen tekemisessä apuna oleille Veli Lehtovaaralle, Minerva Juolahdelle, Pihla Palteostolle ja Taru Aholle sekä Matildan väitöstutkimuksen ohjaajille Simo Kellokummulle ja Tuija Kokkoselle.

Kiitos Tuulispään johtajalle Piia Anttoselle luottamuksesta sekä eläintenhoitaja Meri Tiitolalle ja Satu Jokelalle, jota antoivat meidän kuvata heitä kettujen ruokinnan aikana.

Kiitos Matias Loikala runouden kääntämisestä englannin kielelle.

Kiitos Laura Gustafsson, Anne Aaltonen, Selmeri Saukkonen, Nina Numminen, Riikka Lakea ja kaikki, jotka ovat tukeneet meitä tässä prosessissa.

Ensi-iltansa Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla saava Linjamme kaartuvat läsnäolostamme on Matilda Aaltosen taiteellisen väitöstutkimuksen ensimmäinen taiteellinen osa. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa toteutettava väitöstutkimus tarkastelee muiden eläinten kanssa esiintymistä tanssijantyön käytänteiden sekä ruumiillisten praktiikoiden näkökulmista.

Eläinsuojelukeskus Tuulispää on vuonna 2012 perustettu maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti Somerolla. Tuulispää pyrkii auttamaan eläinyksilöitä ja antamaan niille turvallisen ja mielekkään loppuelämän. Tilalla asuu yli 100 eläintä. Yhteistä heille on se, ettei heillä ole ollut paikkaa, minne mennä tai heidän henkensä on ollut uhattuna. Konkreettisen eläinsuojelutyön lisäksi Tuulispään jakaa tietoa eläinoikeuksista ja edistää eläinten parempaa yhteiskunnallista asemaa.

Työskentely kettujen kanssa on toteutettu täysin kettujen ehdoilla. Tilavassa aitauksessa ketulla on koko ajan mahdollisuus valita olla osallistumatta ja siirtyä pois paikalta. Työskentelyprosessin aikana Matilda on opetellut tunnistamaan kettujen yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnon kohteet.