Haastattelu Liikkeellä marraskuussa -festivaalin uuden taiteellisen johtajan Kerstin Schrothin kanssa. Haastattelu tehtiin 9. huhtikuuta 2020, jolloin ihmisten liikkumista rajoitettiin Pariisissa voimakkaasti.
Miten festivaalin valmistelut sujuvat?
Onneksi aloitimme festivaalin valmistelut suhteellisen aikaisin ja moni päätös on jo tehty. Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa vietin paljon aikaa Helsingissä ja silloin tutustuin festivaaliin, ihmisiin sekä eri yhteistyötahoihin. Keskustelin festivaalista paljon eri ihmisten kanssa, kuulostelin ilmapiiriä ja rakensin yhteyksiä, jotka mahdollistavat työskentelyn jatkamisen etäisyyden päästä.
Minulle festivaalin valmistelu on pelastus tilanteessa, jonka keskellä nyt elämme. Keskittyminen kolme vuotta kestävän kauteni ensimmäisen festivaalin suunnitteluun pakottaa minut suuntaamaan huomioni tulevaisuuteen ja taiteellisiin sisältöihin.
Mitkä ovat tärkeimmät kysymykset, jotka ohjaavat nyt festivaalin suuntaa?
Aloittaessani festivaalin suunnittelun olin Helsingissä ja tutustuin erilaisiin ihmisiin. Tuolloin paikallisuuden ja kansainvälisyyden suhde nousi itselleni keskeiseksi kysymykseksi. Liikkeellä marraskuussa on festivaali, joka on aina tuonut kansainvälisiä taiteilijoita Helsinkiin sekä toteuttanut yhden paikallisen yhteistuotannon Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa. Haluan kysyä, miten esitysvierailuita lähinnä ulkomailta esittävä festivaali voisi olla vahvemmassa yhteydessä paikalliseen taidekenttään. Haluan antaa paikalliselle kentälle ulkomaisiin taitelijoihin verrattuna tasapuolisesti tilaa.
Toinen kysymyksenasettelu, jonka kanssa olen festivaalia valmistellessani työskennellyt, liittyy aikaan ja ajallisuuteen. Leikin mielelläni ajan käsitteellä. Toisaalta ajan antaminen erilaisille asioille on ollut aina tärkeä osa sekä ammatti- että yksityisminääni. Tämän vuoden ohjelmistoon olen etsinyt teoksia, jotka käsittelevät ajallisuutta erilaisilla tavoilla, jotka esitetään jossain muualla kuin perinteisessä teatteritilassa tai jotka ehdottavat erilaista yleisösuhdetta. Tavoitteeni on esitellä teoksia, jotka usein jäävät tavanomaisen festivaaliohjelmiston logiikan ulkopuolelle, joko aika-, tila- tai yleisösuhteensa kautta.
Kolmas kysymys, joka on ohjannut työskentelyäni, nousi myös esille osallistuessani festivaalille viime vuonna. Minulle oli tärkeää olla läsnä festivaalilla, koska halusin tutustua tiimiin ja tavata taiteilijoita, yhteistyötahoja sekä festivaalin yleisöä. Halusin havainnoida ja osallistua keskusteluihin ihmisten kanssa. Läsnäolo, ajan antaminen asioille, kuunteleminen ja havainnointi ovat tärkeä osa praktiikkaani taiteellisena johtajana.
Viime vuonna huomioni kiinnittyi voimakkaasti etenkin festivaalin sosiaaliseen ulottuvuuteen. Ihmettelin, miksi ihmiset usein lähtivät pois hyvin nopeasti esitysten jälkeen. Tämä tuntui ranskalaisiin tapoihin tottuneelle oudolta. Otin tämän huomion lähtökohdaksi ja jäin pohtimaan teatteritilan ja ulkopuolisen maailman välistä tilaa. Yritin kuvitella miten voisimme esittää kutsun yleisölle sekä luoda tilan, jossa ihmiset tuntisivat olevansa tervetulleita kohtaamaan ja keskustelemaan, myös taiteilijoiden kanssa.
Mikä tulee muuttumaan tulevina vuosina?
Olen pohtinut Liikkeellä marraskuussa -festivaalia ja sen roolia Helsingissä. Yleensä festivaali tapahtuu rajatun ajanjakson sisälle. Tämän lyhyen ja intensiivisen tiivistymän lisäksi olen kiinnostunut näkemään, miten festivaali voisi levittäytyä tapahtumaviikon ulkopuolelle.
Nautin ajatuksesta, että festivaali olisi aika ajoin läsnä vuoden ympäri eri muodoissa, esimerkiksi residenssi- ja mentorointipaikkana tai konferenssin järjestäjänä yhteistyössä erilaisten paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden ja taitelijoiden kanssa. Yhtä paljon kun haluaisin nähdä festivaalin levittäytyvän tapahtumaviikon ulkopuolelle, haluaisin nähdä sen myös leviävän pääkaupunkiseudulla yhä laajemmalle alueelle. Olemmekin aloittaneet keskustelut uusien mahdollisten yhteistyötahojen kanssa ja tänä vuonna järjestämme esityksiä kahdessa uudessa paikassa.
Yksi selkeä muutos tämän vuoden festivaalilla on, että työparinani toimii sosiaalisen koreografian dramaturgi. Viime vuoden festivaalilla kävin sattumalta inspiroivan keskustelun koreografi Pietari Kärjen kanssa. Keskustelumme koski etenkin Liikkeellä marraskuussa -festivaalin sosiaalista ulottuvuutta. Kutsuin hänet osaksi tämän vuoden festivaalitiimiä pohtimaan kanssani festivaalin sosiaalista puolta. Pyrimme työskentelymme kautta löytämään tapoja kutsua yleisö ottamaan esitystilan ja ulkopuolisen maailman välisen tilan haltuunsa. Tähän liittyen suunnittelemme esimerkiksi Soup Talks -nimistä keskustelusarjaa, joka järjestetään jokaisena festivaalipäivänä yhdessä festivaalin esityspaikoista.
Muutoksista puheenollen on ehkä tärkeää mainita, että jatkuvuus on myös keskeinen osa ajatteluani. Etenkin suhteessa Liikkeellä marraskuussa -festivaaliin, joka on aina vaalinut itsenäisyyttään sekä läheistä ja omistautunutta suhdetta taiteilijoihin. Tietysti festivaali muuttuu minun kauteni aikana, koska olen uusi ihminen ja tuon mukanani erilaisen energian. Muutoksesta huolimatta, festivaali jatkaa edelleen yhteistyötä osan viime vuosina festivaaleilla mukana olleiden taiteilijoiden kanssa.
Mitkä ovat olleet tapojasi selviytyä sosiaalisesta eristäytymisestä?
Ensimmäisen viikon aikana, kun ihmisten liikkumista Pariisissa rajoitettiin merkittävästi, menin paniikkiin ja lamaannuin. Silloin päätin, että keskittymällä ajattelemaan hetkestä hetkeen, tunnista tuntiin ja päivästä toiseen, löytäisin päiviini uuden rytmin. On ollut tärkeää hyväksyä, että käynnissä on nyt jotain, joka koskee koko maailmaa ja meidän pitää yhdessä löytää tapoja käsitellä sitä.
Yksi selviytymisstrategiani on ollut mennä joka aamu ulos haukkaamaan happea ja juoksemaan. Siten olen kyennyt lopun päivää istumaan sisällä ja kiertämään ympyrää pienessä tilassa. Kuten mainitsin aiemmin, tunnen olevani erittäin onnekkaassa tilanteessa, koska minulla on töitä, joihin keskittyä. Itsenäisenä ja suhteellisen pienenä toimijana Liikkeellä marraskuussa -festivaali pystyy toimimaan joustavammin ja tekemään osan päätöksistä myöhemmin kuin suuremmat toimijat. Tällä hetkellä pohdimme tiiviisti, mikä olisi paras tapa tukea taiteilijoita tilanteessa, joka on heille usein hankalampi verrattuna muihin toimijoihin.
On rohkaisevaa ajatella, että festivaalin ajankohta on vasta marraskuussa. Saatamme yhä olla niin onnekkaita, että löydämme silloin toisemme istumasta teatterin katsomossa inspiroivien taiteilijoiden ja taiteen ympäröiminä.
Haastattelun teki festivaalin huhtikuun alussa aloittanut uusi viestintävastaava Minerva Juolahti 9. huhtikuuta 2020. Haastattelu on alun perin englanninkielinen.