Tämä on jo viides vuoteni festivaalin taiteellisena johtajana, olemme viettäneet yhdessä viisi vuotta… Saavuttuani Helsinkiin ja aloitettuani Liikkeellä marraskuussa -festivaalin suunnittelun, Taidehalli oli yksi ensimmäisistä paikoista, joka pyysi tapaamista kanssani. Siitä lähtien olemme käyneet monia keskusteluja ja kehittäneet arvokkaan yhteistyön, joka on kasvanut merkittävästi ajan myötä.
Kun mietin ensimmäistä vuottani ja Antonia Baehrin ja Latifa Laâbissin teosta Consul and Mesh, hiipimistä Taidehalliin yöaikaan—loikoilua lattialla lähes kolmen tunnin ajan, katsellen kahta puoliksi simpanssia ja puoliksi ihmistä muistuttavaa hahmoa heidän ilmatäytteisellä, limusiinin kaltaisella sohva-sängyllään—tunsin itseni yövieraaksi, tunkeutujaksi esiintyjien ja yhtä lailla museon maailmassa. Tämä kokemus on jättänyt minuun vahvan jäljen.
Tai toista vuotta, jolloin astuin vielä rakentamattomaan näyttelytilaan: käärittyjen maalausten nojautuessa jokaista seinää vasten katselin Dominique Brunin ja François Chaignaudin teosta Un Bolero Liikkeellä marraskuussa -festivaalin avajaisissa.
Tai yhteistyömme kolmatta vuotta—jolloin saimme vihdoin kehyksen esittää Mette Edvardsenin jatkuvan projektin Time has fallen asleep in the afternoon sunshine, jonka toteuttamisesta Helsingissä olin haaveillut pitkään. Katsoja sai ottaa “elävän kirjan” mukaansa kierrokselle näyttelyn läpi, jossa katosta roikkuvat kattorakenteet tarjosivat suojaa. Meillä oli mahdollisuus lisätä alkuperäisteokseen myös suomeksi ja ruotsiksi esitettäviä kirjoja.
Ja viimeisintä yhteistyötämme, viime vuonna Alessandro Sciarronin virtuoosimaista teosta Save the Last Dance for Me, joka sijoitettiin suomalaisen design-näyttelyn keskelle toivoen, etteivät pyörivät tanssijat pudottaisi näyttelyesineitä hyllyiltä.
Kuluneet vuodet ovat tarjonneet kauniita ja ainutlaatuisia kokemuksia!
Kuunteleminen, luottamus, sitoutuminen ja syvä innostus kuvailevat yhteistyötä Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ja Taidehallin välillä. Ensimmäisessä tapaamisessamme minulta kysyttiin, millaisen esityksen voisin kuvitella tähän upeaan tilaan. Tämä kysymys toistui joka vuosi uudestaan, ja toimi minulle merkkinä siitä, että mitä ikinä suunnittelinkaan tilaan, se miellyttäisi heitä. Joka kerta nämä keskustelut sisälsivät myös elävät kuvaukset tulevan marraskuun näyttelysuunnitelmista, jotka rikastuttivat mielikuvitustani ja tarjosivat minulle kiinnostavia rajoitteita ja konteksteja, joiden kanssa työskennellä.
Viime vuonna keskustelu sai täysin uuden muodon—edellisen vuoden yhteistyön hedelmänä—Liikkeellä marraskuussa -festivaali pyydettiin ottamaan Taidehalli kokonaan haltuun usean päivän ajaksi. Meitä pyydettiin tekemään ehdotus koko näyttelytilan käytöstä sen tavallisten aukioloaikojen aikana—siirtymään yöstä päivään.
Ja juuri niin me teemme tänä vuonna—otamme haltuun, yhteistyössä.
Päivällä Pontus Petterssonin performatiivinen installaatio Pancor Poetics kutsuu meidät vihreään maisemaan, jossa kissamaiset humanoidit vaeltavat vapaasti. Astuessani itse ensimmäistä kertaa tälle minigolfradalle, minut vangitsi paitsi ajan katoamisen tunne, myös runollinen ja humoristinen Kissapraktiikka, joka tavoittaa kissana olemisen olemuksen ilman pyrkimystä esittää sellaista. Kutsumme sinut viipymään niin pitkäksi aikaa, kuin haluat.
Samalla viemme sinut jälleen Taidehalliin sen tavallisten aukioloaikojen ulkopuolella—kun kissamaiset humanoidit lepäävät—avaamme Mette Edvardsenin LIVRE D’IMAGE SANS IMAGES -teoksen, keskustelun hänen tyttärensä Iben Edvardsenin kanssa.
Meillä on myös suuri ilo järjestää Anne Naukkarisen uuden kirjan A Book of Dances julkaisutilaisuus. Kaikki kirjaan kirjoittaneet koreografit ovat läsnä tässä tapahtumassa.
Yhteistyömme kautta saan suuren vapauden ajatella ja kuvitella, tehdä ehdotuksia. Liikkeellä marraskuussa ja Taidehalli korjaavat yhdessä menneiden vuosien tiiviiden keskustelujen ja yhteistyön sadon aikana, jossa poliitikot pyytävät Suomen esittävän taiteen kenttää toimimaan yhteistyössä muiden tahojen/toimijoiden kanssa—toteuttamaan toimintamuotoa, joka on ollut meille aina tuttu. Olemme alusta asti korostaneet yhteistyön merkitystä ja tutkineet, mitä se tarkoittaa: mitä yhteistyön tekeminen vaatii yhteisten käsitysten ja intressien pohjalta. Ei pelkästään kulttuurin valtiontukien leikkausten—tai resurssien puutteen vuoksi.
Lopuksi haluaisin lämpimästi kiittää koko Taidehallin tiimiä (erityisesti Birgitta Oravaa, Nina Toppilaa ja Eeva Holkeria) heidän luottamuksestaan ja innostuksestaan. Erityiskiitos tämän vuoden kutsusta ja haasteesta jatkaa mielikuvituksellista ajattelua!
Nähdään marraskuussa!
Lämmöllä,
Kerstin Schroth