Keväällä 2020 Meg Stuart kutsuttiin osaksi berliiniläisen Haus der Kulturen der Welt -taidekeskuksen projektia CC: World. Useat taiteilijat ja tutkijat osallistuivat henkilökohtaisella video- tai esseemuotoisella kirjeellä, vastaten senhetkiseen maailman tilaan. Stuart loi neljä videoteosta tutkien muuttuvaa suhdettamme aikaan, dialogissa ikonisen HKW-rakennuksen retrofuturistisen arkkitehtuurin kanssa.

Nämä neljä videoteosta – The Lobby, Intermission, Overtime ja The Clock – sijoittuvat tämän 1950-luvulla rakennetun modernistisen mestariteoksen eri osiin: rakennukseen, joka aavemaisesti autioitui COVID-19 pandemian aikana. Rakennuksen avarat huoneet, tyylitellyt sisätilat ja näyttävä katto muuntuvat näyttämöksi, jossa viisi kehoa kohtaa, vastustaa, irtaantuu, kurkottaa pilviin ja putoaa taaksepäin taivaisiin. Jokainen yksittäinen video luo ainutlaatuisen jäljen, kun Berliinin kaupunki leijuu horisontin reunalla.

Nämä videokirjeet ovat esillä Stoan aulassa läpi Liikkeellä marraskuussa -festivaalin 2022. Teokseen on vapaa pääsy ja ne ovat nähtävillä Stoan aukioloaikojen puitteissa.

 

The Lobby

The Lobby (aula) sijoittuu HKW-rakennuksen aulaan. Viisi esiintyjää liikkuu sen tyylitellyissä, suurissa sisätiloissa, jotka tyypillisesti täyttyvät innokkaalla odotuksella ja nyt vain aavemaisella tyhjyydellä. Toisenlainen jännitys syntyy, loputtomiin venytetty odotus. Kehot flirttailevat seinien ja pylväiden vankkuuden, kulmien ja perspektiivien kanssa, jättäen jälkiä läsnä- ja poissaolostaan tähän läpikulkutilaan. Etsien yhteyttä, sitä löytämättä.

Intermission

Intermission (Väliaika) vie katsojan tuonpuoleiseen ympäristöön, joka muotoutuu rakennuksen näyttävästä katosta. Aaltoilevaa valkoista maisemaa vasten kehot kohtaavat, vastustavat ja irtaantuvat rosoisiksi paloiksi ja katkenneiksi viivoiksi. Tieteiskirjallisuuden, melodraaman ja myytin elementeillä leikkivä Intermission on fiktiivinen pohdinta siitä, mitä tuntemattoman odottaminen tarkoittaa. Berliinin kaupunki leijuu horisontin reunalla, lisäten purkautumisillaan olevan draaman tunnetta.

Overtime

David Lynchin elektropop-fantasian Good Day Today tahtiin sävelletty Overtime (Jatkoaika) liikkuu leikkisästi musiikkivideon ja matkakertomuksen välimaastossa. Näemme joukon ihmisiä hengailemassa ja sekoilemassa valkoisella lakeudella, joka on osittain taivaallinen leikkikenttä ja osittain joutomaa. Juuri ennen auringonlaskua, ns. kultaisen tunnin aikana kuvattu video vetää mukaansa toverillisella lämmöllä ja humoristisuudella, mutta jättää karvaan jälkimaun. Ovatko nämä ihmiset vapaita vai väärän ajan vankeja? Pelaavatko he pelejä vai etsivätkö he suojaa?

The Clock

The Clock (Kello) on pidennetty ajan ja menetyksen meditaatio, hidas pyyhkiytymä. Liikettä kehitetään pitkään, kunnes se saavuttaa hiljaisuuden ja elegisen laadun. Laajakulmakuvaus maalaa huiman näkymän rakennuksen kaarevasta katosta jatkuvasti muuttuvan pilvikatoksen alla. Viisi esiintyjää lähtee liikkeelle läpitunkevan äänen myötä. Kurkottaen pilviin, aivan kuin kaatuen taivaalle. Kurkottaen kohti kaikkia niitä, jotka ovat hälvenneet maailmastamme tänä vuonna, näkymättöminä, aivan kuin pudoten ajassa taaksepäin.

Meg Stuart

Meg Stuart syntyi New Orleansissa, Yhdysvalloissa. Hän opiskeli tanssia New Yorkin yliopistossa ja jatkoi opintojaan Movement Research -keskuksessa, jossa hän perehtyi release-tekniikoihin ja toimi aktiivisesti New Yorkin tanssikentällä. Stuart liikkuu työssään eri taiteenalojen rajapinnoilla, tanssista teatteriin ja kuvataiteeseen, jatkuvassa vuoropuhelussa eri alojen taiteilijoiden kanssa. Fiktion ja vaihtuvien kerronnan tasojen kautta hän tutkii tanssia parantavana voimana sekä mahdollisuutena muovata yhteiskuntarakennetta. Improvisaatio on tärkeä osa hänen taiteellista ja pedagogista praktiikkaansa. Meg Stuartin ja Damaged Goods -ryhmän teokset ovat kiertäneet paljon kansainvälisiä tanssi- ja teatteritapahtumia. Niitä on esitetty esimerkiksi osana Documenta X -taidenäyttelyä Kasselissa (1997), Manifesta7-biennalea Bolzanossa (2008) sekä PERFORMA09 -festivaalia New Yorkissa. Stuart on saanut lukuisia palkintoja teoksistaan sekä työstään, esimerkiksi Venetsian biennaalin Kultainen leijona -palkinnon vuonna 2018 elämäntyöstään tanssin parissa. Nykyään Stuart elää ja työskentelee Brysselissä sekä Berliinissä. Meg Stuartin teos VIOLET esitettiin vuoden 2013 Liikkeellä marraskuussa –festivaalin ohjelmistossa.