Työn lähtökohtana on intensiiviset kohtaamiset kasvien ja puiden, kuten marjakuusen kanssa, joka synnytti myös teoksen nimen. Halusta tuntea ja olla vuorovaikutuksessa ei-inhimillisten olentojen kanssa, Angela Schubot ja Jared Gradinger loivat syvän yhteyden luonnon ja sen sisäisen älykkyyden kanssa. Tammikuussa 2018 Schubotin ja Gradingerin teos YEW sai ensi-iltansa Berliiniläisessä teatteritilassa. Kokeellinen esitys ja yhteistyö yhdeksän kasvin kanssa, luoden puutarhan paikkaan missä luontoa ei ollut lainkaan. Teoksen kautta taiteilijat kehittivät kasvillisuuden liikekieltä, pyrkien ruumiillistamaan kasvien tuntemusta ja ominaisuuksia, antaen heille tilaa sisällään. Sanojen ulkopuolelta he löytävät ihmisten ja kasvien yhteisen juurakon ja kutsuvat yleisönsä ainutlaatuisen luontokokemuksen äärelle. Nyt Suomen keväässä, Helsingin keskuspuistossa, Schubot ja Gradinger istuttavat työnsä uuteen ympäristöön, tuoden teoksen YEW juurilleen ja muodostaen kokonaisuuden YEW: outside. Tarjoten uudenlaisen alustan hallitsemattomammalle kohtaamiselle. YEW: outside ehdottaa uudenalaista ymmärrystä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, kääntäen tämän yhteiselon uuteen taiteelliseen liikekieleen. Tämä syntyy todellisen ”yhteistyön” kautta; sen enempää tukahduttamatta kuin liioittelemalla luonnon olemista mutta saapuen sen äärelle yhteiseen olemiseen ja luomiseen. Teos mahdollistaa siten yleisön, jotka pikkuhiljaa muuntuvat teoksen osallistujiksi, kehittämään ’uusia’ tapoja havainnoida ja ylittämään heidän ihmiskeskeisen ajattelutapansa.

Schubot/Gradinger

Angela Schubot on tanssija, taiteilija, koreografi, tutkija ja kehoterapeutti-parantaja. Hänen juurensa ovat Perussa sekä Kanadassa ja tällä hetkellä hän asuu Berliinissä. Jared Gradinger on koreografi, taiteilija, esiintyjä ja puutarhuri. Hän syntyi Yhdysvalloissa ja on asunut Berliinissä vuodesta 2002 asti. Schubot ja Gradinger työskentelivät ensimmäistä kertaa yhdessä vuonna 2002 Constanza Macrasin johdolla. Jo silloin he huomasivat vahvan yhteisen kiinnostuksen puhtaasti keholliseen ja samalla dynaamiseen liikekieleen. Yhdessä he alkoivat yhdistellä kehollisia harjoitteita filosofisiin ja jopa esoteerisiin ajatuksiin. Heidän yhteistyönsä painopiste oli kehon rajojen kyseenalaistaminen, jonka lähtökohtana toimi kurkotus kohti yksittäisiä identiteettejä pakenevaa ehdotonta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vuosien 2009 ja 2013 välillä he loivat neljä täyspitkää teosta: What they are instead of (2009), Is maybe (2012), Dying together and I hope you die soon (2013) sekä All my holes are theirs (2013).

Taiteilijaduon halu olla kanssakäymisessä ei-inhimillisten olentojen kanssa sekä tarve avautua ei-inhimillisen maailman ehdottomalle yhteenkuuluvuuden tunteelle ovat luoneet pohjan vahvalle immersiolle kasvien ja luonnon kanssa. Vuodesta 2017 asti he ovat luoneet esityksiä yhdessä luonnon kanssa. Nämä teokset ovat olleet hienovaraisia pyrkimyksiä hajottaa ihminen-luonto-dikotomia sekä luoda hierarkiatonta yhteiseloa oikeiden kohtaamisten ja radikaalien kokeilujen kautta.