Elokuva kertoo voimakkaasta kohtaamisesta kahden tanssijasukupolven välillä Salvadorin kaupungissa Bahissa O Samba crioulo doido -teoksen välittämisprosessin yhteydessä. Alun perin Luiz de Abreun Brasiliassa vuonna 2004 luomasta tanssiteoksesta tuli monille yhteisöille ikoninen symboli. Tuolloin Brasiliassa vallitsi vielä yli kymmenen vuotta kestänyt utopistinen hulluus ja unelma demokratiasta. Myöhemmin asiat ovat muuttuneet, askelia on otettu eteenpäin, mutta monia myös taaksepäin. O Samba on pysynyt ajankohtaisena, nyt toisen mustan taiteilijan uudelleenluomana versiona. Taiteilijan, jolla on erilainen tausta ja kehollinen historia, mutta joka jakaa saman väkivaltaisen kolonialistisen menneisyyden sekä saman väkivaltaisen postkolonialistisen nykyisyyden. Elokuva kertoo myös oppimisesta, tiedon siirtämisestä kahden mustan kehon välillä sekä prosessin mahdollistavien kommunikaatiotapojen luomisesta. Se käsittelee perintöä sekä tarvetta luoda historiallisia merkkejä yhteisölle, jonka historia jatkuvasti pyritään pyyhkimään pois näkyvistä.

Elokuvan nimi tulee kuuluisan brasilialaisen laulajan ja säveltäjän Gilberto Gilin kappaleesta Aquele Abraço, jossa hän laulaa, että Bahian antoi hänelle viivoittimen ja kompassin (A Bahia já me deu régua e compasso). Tämä taianomainen ja erityinen paikka opetti hänelle, miten elää ja olla maailmassa. O Samba -teoksen siirtämisprosessi ja elokuvan tekeminen ovat tuoneet yhteen hienon ryhmän taiteilijoita, jotka kaikki luovat (luomme) omaa kertomustansa paeten siten yleistä ennalta määrättyä käsitystä historiasta. Bahiassa ryhmään liittyivät Jackeline Elesbão ja Pedro Ivo Santos, jotka ovat paitsi hienoja taiteilijoita myös Luiz de Abreun ystäviä. He olivat olleet myös osana teoksen ryhmäversiota vuonna 2005, mutta Pedro Ivo Santos teki teoksesta myös sooloversion vuonna 2017. He avustivat teoksen siirtämisen prosessissa ja toimivat de Abreun silminä lisäten teokseen myös oman kokemuksensa maailmasta.