Princess

Disney-elokuvat ja -teemapuistot ovat luoneet Lumikin satuhahmosta onnellisen tytön ruumiillistuman. Teemapuistojen kävijät Los Angelesista Hong Kongiin ovat yhä uudelleen lumoutuneita vilkuttavasta ja hymyilevästä prinsessasta. Koreografi Eisa Jocson tarkastelee tätä näennäisen universaalia onnellisuuden esitystä aivan erityisestä näkökulmasta: Disneyland Hong Kong on yksi filippiiniläistanssijoiden merkittävimmistä työnantajista, mutta ihonvärinsä vuoksi heidät palkataan vain nimettömiin, avustaviin rooleihin.

Yhdessä esitystaiteilija Russ Ligtasin kanssa Eisa Jocson on kaapannut Lumikin fyysisen hahmon ja puhetavan, ja luonut satuprinsessasta identiteettien leikkikentän. Matkimisen ja toisintamisen keinoin he uudelleenkirjoittavat viihdeteollisuuden valmiita narratiiveja ja turmelevat tätä suljettua maailmaa kehoillaan.

Edellisten sooloteostensa tavoin Jocson tarkastelee tässä teoksessa tunnetyön kehollistumista sekä rodullisten ja sukupuoli-identiteettien rakentumista.

Eisa Jocson

Eisa Jocson on nykytanssikoreografi ja tanssija Filippiineiltä. Hänen taustansa on baletissa, mutta hän on opiskellut kuvataiteita ja voittanut tankotanssimestaruuden Manilassa vuonna 2010.

Työssään Jocson työskentelee sellaisten käsitteiden kuin ’seksi’, ’tunnetyö’, ’muuttoliike’ ja ’kehollisuus’ ristiinkytkentöjen parissa, esimerkiksi tutkimalla tankotanssin ekonomiaa. Hän on myös opetellut hypermaskuliinisen ja eroottisen machotanssin, jota harjoitetaan Filippiinien gay-baareissa, sekä heittäytynyt rooliinsa filippiiniläisenä baariemäntänä, joka geishaksi pukeutuneena tarjoaa japanilaisissa yökerhoissa heijastuspinnan feminiinisyydelle ja seksuaaliselle halulle.

Princess on Jocsonin ensimmäinen duetto ja osa HAPPYLAND-sarjaa. Kolmeosainen teossarja tarkastelee onnellisuuden performanssia ja siihen liittyvää työtä osana globaalin viihdeteollisuuden fantasiatuotantoa.

Media

Q & A: Eisa Jocson (Ruskeat Tytöt, 6.11.2018)

Söpö Lumikki ei jaksa enää miellyttää ja onni alkaa pahasti säröillä – filippiiniläisen Eisa Jocsonin tanssiteos viihdyttää ja karmaisee (Helsingin Sanomat, 10.11.2018)

Brume de Mer

”Soils and trees with no snails and leaves
Snails and leaves with no past dreams

Shores, Meadows, Mountains, Flood.
Spleens, Lungs, Livers, Glow.”

Brume de Mer on koreografi Elina Pirisen ja työryhmän maalaama ruumiillinen ja vokaalinen sonaatti. Se muodostuu psykohermostollisesti rikkaan piiritanssin, merkillisen kauniilla tavalla lauletun lyyrisen kentän, tuoksujen, huumaavien värien ja sieluun kasautuvan urkumusiikin yhteisabstraktion volyymistä.

Brume de Mer hamuaa, turmelee ja jälleenmuodostaa äärimäisen fyysisesti ikiaikaisia ja uusia ilmiasuja halulle, obsessiolle, mutismille, tappamiselle ja intuitiolle. Ruumis tulee ulos ruumiista ja jakaa voimansa sinun kanssasi.

Näyttämön järisyttävä soinnillinen maailma koostuu Ville Kabrellin säveltämästä urkusonaatista, joka on syönyt elävältä modernistisen venäläisen säveltäjä Viktor Suslinin teoksen Sonata no. 2 for Organ.

Esitys on itsenäinen osa Pirisen venäläisiin sävellyksiin rakennettua teossarjaa. Brume de Mer on tekijöidensä hurmaava uudenlainen tuleminen.

Elina Pirinen

Elina Pirinen on Helsingissä asuva koreografi-tanssija-säveltäjä-muusikko, kuraattori, taiteellinen johtaja ja opettaja. Hän työskentelee läheisesti ajattoman feministisen psykodynaamikan, intiimin ja emansipoituneen subjektiivisen ruumiin ja kielen sekä visuaalisuuden kanssa yhteisesti jaettuna ajatteluna, kokemuksena ja politiikkana.

Hän on tehnyt säännöllisesti yhteistyötä Zodiak-Uuden tanssin keskuksen, Kiasma-teatterin, esitystaiteen talo Mad Housen ja Esitystaiteen Seuran kanssa ja toimii Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisen näyttelijäntaiteen laitoksen tanssitaiteen vastaavana.

Taiteellisen työn rinnalla hän toimii eläinaktiivina kaltoinkohdeltujen kotieläinten parissa ja tekee romanttis-kokeellista barokkirockia orkesterinsa kanssa.

Lue lisää

Haastattelu: Elina Pirinen (Zodiak – Uuden tanssin keskus)

Sieluntilojen hullunherkkä ruumismaalari – Elina Pirinen (Tanssin Tiedotuskeskus, 1.11.2018)

Media

Elina Pirisen Brume de Mer -teos on loputonta kontaktia, jossa kohtaaminen ja kanssaeläminen korostuvat (Helsingin Sanomat, 8.11.2018)

Relationer och reaktioner på dansscenen (Hufvudstadsbladet, 9.11.2018)