Tekijä: Isabel González

Janina Rajakangas ja Neil Callaghan avaavat ovet vuoden 2019 festivaalilla ensi-iltansa saavan teoksen Over Your Fucking Body ensimmäiseen työvaiheeseen. Taiteilijoiden metodeista kiinnostuneet voivat osallistua kolmipäiväiseen työpajaan marraskuussa. Työvaiheen viimeinen päivä on avoin festivaaliyleisölle.

Rajakangas ja Callaghan haluavat tehdä teoksen niin, että yleisö on läsnä heti alusta alkaen. Dueton sijaan ideana on tehdä trio, jossa yleisö ottaa kolmannen esiintyjän paikan. Taiteilijat paljastavat, miten he lähestyvät teosprosessia ja tarjoavat harjoitteitaan ja tutkimusmetodejaan jokaisen halukkaan kokeiltavaksi.

”Yhdessä yleisön kanssa tarkastelemme teoksen asettamaa kysymystä: Miten ymmärtää yleisö yhtenä trion osana, ja samalla kunnioittaa jokaisen yleisön jäsenen yksilöllisyyttä? Miten yksilöt muodostavat kollektiivin, jota kutsutaan yleisöksi?”

”Käytämme meidän ja yleisön muodostamaa kolmikantaa luodaksemme mahdollisuuksia intiimien reaktioiden jakamiselle. Harjoitusprosessin alun avaaminen muille tulee olemaan epämukavaa ja rohkeutta vaativaa; se on sekä antelias ele että ystävällinen avunpyyntö.”

Neil Callaghan ja Janina Rajakangas


Neil Callaghan on tehnyt esityksiä vuodesta 2002 tanssin, teatterin ja kuvataiteen saralla. Hän tekee töitä yksin ja yhteistyössä Lea Andersonin, Doris Uhlichin, Nicola Coniberen, Dan Canhamin, Requardt & Rosenbergin, Simone Kenyonin, Janina Rajakankaan ja Vlatka Horvatin kanssa. Tällä hetkellä hän esiintyy Meg Stuartin teoksessa Until Our Hearts Stop.

Janina Rajakangas toimii pääasiallisesti koreografina, jonka taiteelliseen praktiikkaan kuuluu keskeisesti myös esiintyminen, opetus, julkinen reflektointi ja moderointi. Hän on ohjannut muun muassa teokset Dinosaurus (2015,) Teini (2017) ja Kanarialintu (2018). Rajakangas esiintyy tanssijana ryhmille Frauke Requardt, Requardt & Rosenberg ja Robert Clark Lontoossa. Vuonna 2018 Janina työskentelee Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apurahalla.

Workshopissa Interrelational Mobile Choreographic Architectures Benoît Lachambre luo yhdessä osallistujien kanssa somaattisia kuvia ja kehittää niistä liikkuvaa, aistimellista arkkitehtuuria. Tavoitteena on yhdistää tietoisuus kehon energiavirroista tilalliseen ajatteluun ja nestemäiseen dynamiikkaan.

Lachambre kutsuu osallistujat tarkastelemaan koreografiaa tekona, ilman tanssijan ja koreografin opittujen roolien stressiä. Hän ehdottaa työpajassa valmiiden mallien transformaatiota: kinesteettisen tietoisuuden ja jaettujen yhteisöllisten eleiden kautta syvennetään havaintoja ja tuntemuksia. Lachambre asettaa kehot yhdistyneisyyden ja avoimuuden tilaan, muodostaen dialogin tilallisista linkeistä ja sidekudoksesta.

Workshop on ajatustenvaihdon ja oppimisen foorumi. Benoît Lachambre kutsuu osallistujat pohtimaan seuraavia kysymyksiä:

• Miten voimme uudelleenajatella performatiivisen/koreografisen toiminnan kytkösten kautta?
• Onko mahdollista olla samanaikaisesti katsoja, subjekti, esiintyjä ja välittäjä?
• Voiko empaattinen liike toimia positiivisen muutoksen ja transformaation kuljettajana, valmiiden roolirajojen rikkojana?

Benoît Lachambre on yhdistänyt 25-vuotisen uransa koreografina ja tietotaitonsa opettajana, ja pyrkii Par B.L.eux:n pedagogisen ohjelman kautta jakamaan omaa osaamistaan ja tekniikoitaan. Hänen opetuksensa on maailmankuulua ja kiitettyä.

Radiosalonki on tila niille keskusteluille, jotka eivät ehdi syntyä esityslämpiöissä tai eivät yllä kiinnostuneiden korviin festivaaliklubeilla. Salongissa keskustellaan festivaalin ohjelmasta kuraattorien, kriitikoiden ja taiteilijoiden kesken intiimillä mutta kriittisellä otteella.

Salonkiin mahtuu keskustelijoiden lisäksi pieni yleisö. Jälkikäteen keskustelut julkaistaan Esitysradio-podcastissa.

Radiosalonki on Esitysradion ja Liikkeellä marraskuussa -festivaalin yhdessä kehittämä konsepti. Yhteistyössä Goethe-Institut Finnland, Nuoren Voiman Liitto ja Suomen arvostelijain liitto ry.

Radiosalonki: Kuraattorit

Ensimmäinen radiosalonki nauhoittiin poikkeuksellisesti ilman yleisöä 29.10. Vieraina vuoden 2018 Liikkeellä marraskuussa -festivaalin taiteelliset johtajat Mikael Aaltonen ja Ari Tenhula.
Esitysradiota edustavat Janina Rajakangas ja Tuomas Laitinen.
Keskustelu on suomeksi.

Kuuntele keskustelu täällä.

Radiosalonki: Kriitikot

La 10.11.2018 klo 18-20
Vieraina Mia Hannula, Eeva Kauppinen ja Maria Säkö.
Esitysradiota edustavat Janina Rajakangas ja Tuomas Laitinen.
Keskustelu on suomeksi.

Kuuntele keskustelu täällä.

Radiosalonki: Taiteilijat

Su 11.11.2018 klo 18-20
Vieraina Eisa Jocson, Benoît Lachambre ja Elina Pirinen.
Esitysradiota edustavat Janina Rajakangas ja Tuomas Laitinen.
Keskustelu on englanniksi.

Kuuntele keskustelu täällä.

Esitysradio

Esitysradio on Mira Kauton, Tuomas Laitisen ja Janina Rajakankaan projekti. Esitysradio käy katsomassa esityksen ja keskustelee sen tekijöiden kanssa esityksestä, sen tekoprosessista ja taiteen tilasta yleensä. Projektin tarkoitus on rikastuttaa esityksistä käytävää dialogia.

Esitysradio haluaa tuoda kahvihuoneissa käytäviä keskusteluja yleisön ulottuville ja haastaa tekijät sanoittamaan omaa näkökulmaansa. Esitysradiota kiinnostaa se, miksi taiteilijat tekevät esityksiä ja mistä koetussa esityksessä on kysymys.

Esitysradio on kuunneltavissa iTunes- ja Google Podcasts -sovellusten kautta sekä verkkosivulta esitysradio.fi.

52 Portraits on digitaalinen projekti, jonka tekijöinä ovat koreografi Jonathan Burrows, säveltäjä Matteo Fargion ja videokuvaaja Hugo Glendinning. Projektissa julkaistiin vuoden 2016 jokaisena maanantaina lyhyt liikkeellinen muotokuva tanssijasta tai esiintyjästä.

Muotokuvien 52 kohdetta löytyivät Lontoon sykkivästä tanssimaailmasta sekä vuoden mittaan Sadler’s Wells -teatterissa vierailleista ryhmistä. Jokainen muotokuva on erittäin henkilökohtainen tanssi, joka esitetään pöydän ääressä istuen. Säestyksenä on kunkin muotokuvattavan omaelämäkerta Matteon laulamana, henkilön itse valitsemaan melodiaan perustuen. Muotokuvien henkilöt edustavat eri ikäryhmiä, tanssityylejä ja kulttuuritaustoja, ja mukana on sekä tunnettuja esiintyjiä että nuorempia tanssitaiteilijoita.

52 Portraits on jatkoa Burrowsin ja Fargionin palkitulle teokselle The Elders Project, joka valmistui Sadler’s Wellsin Elixir Festivalille vuonna 2014. Kuten The Elders Project, myös tämä teos on eeppinen rakkauslaulu tanssitaiteelle. 52 Portraits tuo esiin tanssijoiden elämäntarinoita, ajatuksia ja vaikeuksia ennennäkemättömän voimakkaalla, yllättävällä ja koskettavalla tavalla.

Jonathan Burrows, Matteo Fargion, Hugo Glendinning

Koreografi Jonathan Burrows on työskennellyt säveltäjä Matteo Fargionin kanssa yli 25 vuotta ja luonut ympäri maailmaa nähtyjä teoksia. Yhteistuottajina ovat toimineet Kaaitheater, PACT Zollverein, Sadler’s Wells ja BIT Teatergarasjen. Tällä hetkellä duo toimii Nightingale-teatterin residenssitaiteilijoina Brightonissa. Burrows opettaa säännöllisesti Brysselin P.A.R.T.S:issa ja on toiminut vierailevana luennoitsijana mm. Berliinin, Gentin, Giessenin, Hampurin ja Lontoon yliopistoissa.

Matteo Fargion on säveltäjä, esiintyjä ja opettaja. Hän opiskeli Kevin Volansin ja Howard Skemptonin johdolla, ja maineikkaat esiintyjät ovat esittäneet hänen musiikkiaan eri puolilla maailmaa. Matteo on työskennellyt tanssin ja teatterin parissa lukuisia vuosia. Jonathan Burrowsin lisäksi yhteistyökumppaneihin ovat lukeutuneet mm. Siobhan Davies ja Thomas Ostermeier.

Hugo Glendinning on työskennellyt valokuvaajana ja elokuvantekijänä miltei kolme vuosikymmentä, niin taidetuotannoissa, esitysdokumentoinnissa kuin muotokuvien parissa. Hän on tehnyt yhteistyötä monien nimekkäiden teattereiden ja tanssiryhmien kanssa Britanniassa. Monivuotisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuvat mm. Tim Etchells ja Forced Entertainment -teatteriryhmä.

Lue lisää 52 Portraits -projektin kotisivuilta.

Media

52 Portraits: a year of solos capturing dancers’ fears and freedom (The Guardian, 9.8.2016)
At 52 Portraits, the Stories Behind the Dancers (The New York Times, 24.8.2016)
Jonathan Burrows, Matteo Fargion & Hugo Glendinning – 52 Portraits (DanceTabs, 30.1.2017)

Koreografi, tanssija ja esiintyjä Marie-Caroline Hominal kääntää uudessa teoksessaan koreografin ja tulkitsijan välisen suhteen ylösalaisin. Hänen ohjaajanaan toimii Markus Öhrn, eurooppalaisen taidekentän visionääri, jonka teokset sanoutuvat voimakkaasti irti länsimaisen patriarkaatin hallitsevasta otteesta henkilöihin ja kehoihin. Vaikka Hominal on teoksen tekijä, hän antautuu vapaaehtoisesti ohjaajan auktoriteetille.

Miehen hallitseva suhde naiseen on Markus Öhrnille tuttu. Hänen hiljattain kuollut isoäitinsä eli pohjoisruotsalaisessa kylässä Öhrnin isoisän, tiukan kurin partiarkaalisen hahmon täydellisen kontrollin alla. Isoäiti oli esimerkillinen äiti, vaimo ja kristitty, joka noudatti sosiaalisia tapoja ja miehensä käskyjä. Vähän ennen isoäitinsä kuolemaa Markus Öhrn kysyi tältä, mitä hän tekisi elämässään toisin, jos voisi aloittaa sen alusta. Isoäiti vastasi täysin yllättävästi, että hän olisi tuhoisampi ja tekisi useammin oman mielensä mukaan.

Markus Öhrn on nyt muuntanut Marie-Caroline Hominalin Lasaruksen kaltaiseksi isoäitinsä reinkarnaatioksi, joka ilmestyy näyttämölle teatterin keinoin, rajoja rikkovalla elinvoimalla. Tässä teoksessa teatteri toimii halun ja elinvoiman vapauttajana.

Marie-Caroline Hominal ja Markus Öhrn

Marie-Caroline Hominalille tanssi on transformaation tila. Hän on kiinnostunut siitä, miten kehon metamorfoosi ohjaa yleisön katsetta. Hominal luo yöllisiä olentoja, jotka kehittyvät loppumattomien öiden intervalleissa, intiimiyden ja keinotekoisuuden, manipulaation ja antautumisen välitiloissa. Hänelle tanssi tarkoittaa sisäisyyden ja fantasian välillä kelluvaa identiteettiä.

Markus Öhrnin tuotannot paljastavat liioitellun julmalla ja groteskilla tavalla perverssien perhetilanteiden sisäänrakennetun sorron. Brutaalisti väännelty näytteleminen, lavastus ja jopa musiikki tuovat painajaismaisuudessaan esiin alistavat rakenteet ja logiikat.

Teoksessaan Radical Light koreografi Salva Sanchis asettuu vuoropuheluun Senjan Jansenin ja Joris Vermeirenin musiikin kanssa. Kahden äänisuunnittelijan minimalistisen teknon ja kokeilevan elektroniikan fuusio luo ihastuttavan, pointillistisen paletin mikroääniä – niin rytmisiä kuin meditatiivisia, käsittämättömiä ja tarttuvia.

Radical Light rakentuu musiikillisen pulssin ympärille. Teos on suoraviivaista, puhdasta ja kerroksellista tanssia. Tanssi ja musiikki flirttailevat toisilleen yhteisen pulssin kautta. Tunti tinkimätöntä liikettä ja ääntä, tempona 120 iskua minuutissa.

Salva Sanchis

Salva Sanchis syntyi Manresan kaupungissa lähellä Barcelonaa. Hän opiskeli teatteria Institut del Teatre de Barcelonassa. Vuonna 1995 hän muutti Belgiaan opiskelemaan P.A.R.T.S.-kouluun ja valmistui sen historian ensimmäiseltä vuosikurssilta.

Sanchis on tehnyt lukuisia omia teoksia sekä toiminut Rosas-ryhmän vierailevana koreografina. Vuosina 2009-2017 hän toimi Kunst/Werk-ryhmän taiteellisena johtajana yhdessä koreografi Marc Vanrunxtin kanssa. Tällä hetkellä Sanchis opiskelee psykologiaa.

Media

Liikkeellä marraskuussa -festivaalin avaus tarjosi loistavaa tanssia ja upeaa liikettä (Demokraatti, 5.11.2018)

Janina Rajakankaan ja Neil Callaghanin tulevan yhteisteoksen Over Your Fucking Body ensimmäisen, kolmipäiväisen työvaiheen päätteeksi järjestetään yleisölle avoin tapahtuma Taidehallissa.

Rajakangas ja Callaghan haluavat tehdä teoksen niin, että yleisö on läsnä heti alusta alkaen. Dueton sijaan ideana on tehdä trio, jossa yleisö ottaa kolmannen esiintyjän paikan. Taiteilijat paljastavat, miten he lähestyvät teosprosessia ja tarjoavat harjoitteitaan ja tutkimusmetodejaan jokaisen halukkaan kokeiltavaksi.

”Yhdessä yleisön kanssa tarkastelemme teoksen asettamaa kysymystä: Miten ymmärtää yleisö yhtenä trion osana, ja samalla kunnioittaa jokaisen yleisön jäsenen yksilöllisyyttä? Miten yksilöt muodostavat kollektiivin, jota kutsutaan yleisöksi?”

”Käytämme meidän ja yleisön muodostamaa kolmikantaa luodaksemme mahdollisuuksia intiimien reaktioiden jakamiselle. Harjoitusprosessin alun avaaminen muille tulee olemaan epämukavaa ja rohkeutta vaativaa; se on sekä antelias ele että ystävällinen avunpyyntö.”

Ennen yleisötilaisuutta taiteilijat työstävät teostaan työpajassa Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa 3.-5.11.2018. Over Your Fucking Body saa ensi-iltansa vuoden 2019 Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla.

Lisätietoa työpajasta ja ilmoittautumislinkki täällä.

Neil Callaghan ja Janina Rajakangas


Neil Callaghan on tehnyt esityksiä vuodesta 2002 tanssin, teatterin ja kuvataiteen saralla. Hän tekee töitä yksin ja yhteistyössä Lea Andersonin, Doris Uhlichin, Nicola Coniberen, Dan Canhamin, Requardt & Rosenbergin, Simone Kenyonin, Janina Rajakankaan ja Vlatka Horvatin kanssa. Tällä hetkellä hän esiintyy Meg Stuartin teoksessa Until Our Hearts Stop.

Janina Rajakangas toimii pääasiallisesti koreografina, jonka taiteelliseen praktiikkaan kuuluu keskeisesti myös esiintyminen, opetus, julkinen reflektointi ja moderointi. Hän on ohjannut muun muassa teokset Dinosaurus (2015,) Teini (2017) ja Kanarialintu (2018). Rajakangas esiintyy tanssijana ryhmille Frauke Requardt, Requardt & Rosenberg ja Robert Clark Lontoossa. Vuonna 2018 Janina työskentelee Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apurahalla.

Benoît Lachambren intiimi teos Lifeguard on ensimmäinen osa triptyykistä, joka tarkastelee läsnäoloa ja liikkeen resonanssia. Teos luo intiimin tunnelman, jossa liikkeen yksityiskohtainen tarkastelu on mahdollista. Lifeguard kyseenalaistaa käsityksiämme yhteyksistä ja suhteista.

Synkopoidun koreografisen kielen ja aaltoilevan liikelaadun avulla Lachambre avaa kehossaan uusia ilmaisurekisterejä ja kutsuu yleisön mukaansa etsimään aistimuksellista yhdessäoloa. Esiintyjän ja yleisön välille rakentuu hienovarainen yhteys, joka on yhdistelmä leikkisää transsia ja haavoittuvaisuutta. Näyttämöllä esiintyvä keho liikkuu sulavasti ja kouriintuntuvan taitavasti.

Lifeguard asettaa taiteilijan roolin, katsojan (oletetun) passiivisuuden ja affektien hienovaraisuuden tarkastelun kohteeksi. Teos on estoton keskustelu olemassaolon eri ulottuvuuksista.

Benoît Lachambre

Jo 70-luvulta lähtien tanssikentällä aktiivisesti toiminut Benoît Lachambre tutustui release-tekniikkaan vuonna 1985. Tämä kinesteettinen lähestymistapa liikkeeseen ja sen käyttö improvisaatiossa ovat merkittävästi vaikuttaneet hänen koreografiseen työhönsä. Lachambre valitsi työtavakseen liikkeen ja sen lähteiden tutkimisen, päämääränään liikkeen autenttisuuden etsiminen. Sekä koreografina että tanssijana hänen työnsä keskiössä on vahva aistimellisuus, somaattisen ja taiteellisen yhteys.

Benoît Lachambre on yksi sukupolvensa merkittävimmistä koreografeista ja esiintyjistä. Hänen oma tanssiryhmänsä, nimeltään Par B.L.eux, on perustettu Montrealissa vuonna 1996. Ryhmän nimen ’B.L.’ viittaa hänen omiin etukirjaimiinsa ja ’eux’ (’heidän’) niihin taiteilijoihin, joiden kanssa hän tekee tiivistä yhteistyötä. Lachambre on tehnyt ryhmässä 17 teosta sekä lukuisia tilausteoksia. Hän on lisäksi osallistunut yli kahteenkymmeneen muiden tanssiryhmien teokseen.

Media

Once Dance Rediscovers the Body: Interview with Benoît Lachambre (Art Circulation, 11.6.2018)

Relationer och reaktioner på dansscenen (Hufvudstadsbladet, 9.11.2018)