LIVRE D’IMAGES SANS IMAGES

Mette Edvardsenin & Iben Edvardsenin teos LIVRE D’IMAGES SANS IMAGES lainaa nimensä H.C. Andersenin samannimisestä kirjasta (suom. Kuvaton kuvakirja). Kirjassa on tarina taiteilijan ja kuun välisestä dialogista, jossa kuu kertoo taiteilijalle kaikesta öisillä matkoillaan ympäri maapalloa näkemästään, ja kehottaa taiteilijaa maalaamaan nämä sanat. LIVRE D’IMAGES SANS IMAGES alkoi ikiaikaisesta keskustelun ideasta, jossa vuorovaikutus on sanojen vaihtamisen lisäksi myös ajatusten asuinpaikka. Hyödyntämällä säätiedotusta dramaturgian muotona, läsnä- ja poissaolon leikkinä, jossa ”kuu ei ilmestynyt jokaisena iltana, joskus pilvi astui eteen”, nämä öiset haavainnot muodostivat elementtimosaiikin: nauhoitettuja keskusteluja, tekstiä, ääniä, piirroksia, viittauksia, löydettyjä kuvia, väljiä yhteyksiä, inspiraatioita ja mielikuvitusta, kaikki aseteltuina järjestykseen, jossa ne ilmestyivät. Mosaiikin osat toimivat sekä lähteinä että jäännöksinä, perustana ja tukena uusille unelmille ja toteutumattomille tapahtumille.  

Teos avautuu kolmen muodon kautta: vinyylinä, paperina ja live-esityksenä. 

Mette Edvardsenin työ juurtuu esittävään taiteeseen, jossa hän toimii sekä koreografina että esiintyjänä. Vaikka Edvardsen hyödyntää työssään useita medioita, kuten videota, kirjoja ja kirjoittamista, hänen työnsä keskiössä on niiden yhteys esittäviin taiteisiin sekä käytäntönä että tilannekontekstina. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt tanssijana ja esiintyjänä eri ryhmissä ja projekteissa, ja hän aloitti omien teostensa luomisen vuonna 2002. Edvardsenin teoksia esitetään kansainvälisesti ja hän tekee yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa eri tehtävissä. 

Retrospektiivi hänen teoksistaan nähtiin Oslon Black Box -teatterissa vuonna 2015, ja vuonna 2018 hänen teoksiaan esitettiin MACBA:n Idiorritmias-ohjelmassa Barcelonassa. Hänen alati jatkuva projektinsa Time has fallen asleep in the afternoon sunshine alkoi vuonna 2010, ja sitä on esitetty Kunstenfestivaldesartsissa Brysselissä (2013 ja 2017), Sydney Biennaalissa (2016), Index Foundationissa Tukholmassa (2019), Oslobiennalen First Editionissa (2019-2020), Trust & Confusion -näyttelyssä Tai Kwun Artsissa Hongkongissa (2021), São Paulon biennaalissa (2021) ja Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla (2022). 

Edvardsenin työtä tukee Norsk Kulturråd (2022-2026). Hän viimeistelee väitöskirjatutkimustaan Oslon taideakatemiassa. 

Soliloquio (I woke up and hit my head against the wall)

Tiziano Cruzin teos Soliloquio (I woke up and hit my head against the wall) perustuu lapsuuden kaikuihin ja 58 kirjeeseen, jotka hän kirjoitti äidilleen Covid-19 pandemian aikana. Teos manaa esiin vuosisatoja kestäneen rodullisen ja institutionaalisen syrjinnän ja tuo valokeilaan niitä Pohjois-Argentiinan alkuperäisyhteisöjen kulttuureja, joissa Cruz syntyi ja kasvoi. Kurkottamalla äitiään kohti yli maantieteellisten- ja luokkarajojen, Cruz käyttää kirjeitä lähtökohtana kritiikille, joka kohdistuu syrjintää, syrjäytymistä ja epäoikeudenmukaisuutta ylläpitäviin voimiin, jopa taidemaailmassa.  

Soliloquio (I woke up and hit my head against the wall) on monologi, trilogian toinen luku, joka on johdattanut Cruzin aiemmin kartoittamattomalle nykyesityksen alueelle. Se toimii manifestina monimuotoisuuden tunnustamiselle. Ajankohtainen ja antelias Soliloquio on kutsu aktiivisesti rakentamaan tulevaisuutta sen odottamisen sijaan. 

Tiziano Cruz on monialainen taiteilija, jonka teoksissa yhdistyvät visuaalinen ja teatterillinen kieli, performanssi ja taiteellinen interventio julkiseen tilaan. Tiziano on ollut Fondo Nacional de las Artesin ja Instituto Nacional del Teatro ARG:n apurahan saaja. Hän voitti Bienal de Arte Joven palkinnon vuonna 2019 ja ANTI-palkinnon Suomessa vuonna 2023. Hän on perustanut Cultural Management Platform ULMUS:in, joka keskittyy kulttuuriorganisaatioiden väliseen yhteistyöhön Argentiinassa ja naapurimaissa. Hän on työskennellyt sisällöntuottajana Centro Cultural Recoletassa Buenos Airesissa. Cruzin teoksia on esitetty Chilessä, Brasiliassa, Meksikossa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Portugalissa, Espanjassa, Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa. 

The Second Body

Ola Maciejewskan teoksen The Second Body inspiraationa toimii Daisy Hildyardin samanniminen kirja, joka sukeltaa kiireelliseen keskusteluun ihmisen vaikutuksesta ilmastoon ja ekologiaan. Hildyardin narratiivi ehdottaa, että ihmisillä on kaksi kehoa: konkreettinen liha ja veri, sekä abstrakti, ympäristöön kietoutunut muoto.  

Tästä ambivalenssista kiinnostuneena Maciejewska tutkii rajan hälvenemistä objektin ja subjektin, elollisen ja elottoman välillä, siihen pisteeseen asti, jossa voimme havaita, kuinka koreografinen prosessi muuttaa aineen ja kehon keskinäisriippuvaiseksi ja yhteen sotkeutuneeksi. 

Näyttämöllä on ihmiskeho ja jääpala – yksi monimutkainen organismi, joka koostuu lihaksista, luista ja suonista, joista 80 % on nestettä; sekä toinen, jäädytetystä vesijohtovedestä koostuva esine. Ei niinkään duetto tai soolo, The Second Body on kutsu todistamaan kahden kehon jatkuvaa muodonmuutosta. The Second Body on manifesti keskinäisriippuvuudesta, mittakaavasta ja radikaalista ulkoisuudesta, joka juhlistaa aistillisen kokemuksen välittömyyttä ja rikkautta. 

Ola Maciejewska on tanssija, taiteilija ja koreografi, joka on syntynyt Puolassa ja asuu nykyisin Ranskassa. Hänen työnsä tutkii materiaalisuuden ja katoavaisuuden sekä liikkeen ja sen ilmenemisolosuhteiden risteyksiä tarjoten kriittisiä näkemyksiä tanssin historiaan. 

Loie Fullerin inspiroima Maciejewskan serpentiinitanssien sarja yhdistää tanssin ja visuaalisen taiteen pohtien metamorfoosin, synestesian ja hybridiruumiillistumisen teemoja. Hänen teoksiaan on esitetty muun muassa Pariisin Pompidou-keskuksessa, Bilbaon Guggenheim-museossa, Lontoon kuninkaallisessa oopperatalossa, Musée d’Orsayssa ja useilla kansainvälisillä festivaaleilla. 

Maciejewskan merkittäviä projekteja ovat Dance Concert ja Bombyx Mori, joka esitettiin Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla 2017. Hän on opettanut oppilaitoksissa kuten HEAD Geneva ja Centre National de la Danse Pantin. 

Vuonna 2022 hän sai apurahan Watermill Centeriltä ja oli apulaistaiteilija Ranskan kulttuuriministeriön Mondes Nouveaux -projektissa. Hänen teoksensa FIGURY (przestrzenne) voitti Galleriapalkinnon Nadežda Petrović -gallerialta. Hänen teoksensa The Second Body sai ensi-iltansa vuonna 2023.  Maciejewska työskentelee parhaillaan uuden projektin parissa, joka saa ensi-iltansa CNDC Angersissa vuonna 2025. 

A Book of Dances

A Book of Dances on kokoelma kirjoitettuja koreografioita, joita ovat tehneet Suomessa toimivat taiteilijat Anne Naukkarinen, Laura Cemin, Mikko Niemistö ja Marika Peura sekä Ruotsissa toimivat taiteilijat BamBam Frost, Ofelia Jarl Ortega ja Pontus Pettersson. Kirjan aloitteentekijänä ja toimittajana on ollut koreografi, esiintyjä ja kuvataiteilija Anne Naukkarinen, ja se kokoaa yhteen koreografian parissa työskentelevien kollegoiden nykyajattelua. 

A Book of Dances tutkii kieltä kirjoittamiseen perustuvana lähestymistapana koreografiseen praktiikkaan. Se tuo esiin tanssin ja kielen läheistä suhdetta sekä niiden välisiä jännitteitä, ristiriitaisuuksia ja tulkintoja, viitaten myös sanan ’koreografia’ etymologisiin juuriin: khoreia tarkoittaa ”yhdessä tanssimista”, graphia ”kirjoittamista”. 

Koreografisissa prosesseissa kieltä käytetään ohjaamisessa, esitysohjeissa, reflektoinnissa, arkikeskusteluissa sekä kollektiivisissa ja subjektiivisissa fantasioissa. Tämä kieli luo yhteistä perustaa, joka ei ole koskaan täysin selitettävissä, mutta joka ohjaa sisäisten ja ulkoisten todellisuuksien ymmärtämistä, tulkitsemista ja ilmaisemista. Näin syntyvät koreografiat eivät välttämättä käytä kieltä toteutusmuodossaan, mutta monien kielten muodostama jaettu perusta jää viipyilemään, ja se vaikuttaa esiintyviin kehoihin. 

Kirjassa A Book of Dances nämä monet kielet kietoutuvat osallistuvien taiteilijoiden paikallistettuun tietoon ja historiaan, tiettyihin sosiaalisiin konteksteihin sitoutuneena. Kirjan tavoitteena ei ole määritellä tiettyjä koreografisia käytäntöjä, vaan luoda tila kirjoittamiselle, joka on vuorovaikutuksessa ja ilmentää erilaisia näkökulmia maailmojen luomisessa. Näin merkitysten luomisen prosessi tulee kontekstiinsa sidotuksi, suhteelliseksi ja luonteeltaan dynaamiseksi, jatkuvasti kehittyväksi ja muuttuvaksi. 

Kirjan julkistamistilaisuus pidetään Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla, jossa taiteilijat kokoontuvat ohjattuun keskusteluun koreografi ja tanssija Emmi Vennan johdolla.

Anne Naukkarinen (s. 1987) on Helsingissä asuva koreografi, esiintyjä ja kuvataiteilija. Hänen taiteellisessa työssään keskiössä ovat intiimit ja sotkuiset inhimilliset kokemukset: affektit, tunteet, aistimukset ja ajatukset, jotka ovat liikkeessä suhteessa tilanteisiin. Hän käyttää menetelmiä tanssista ja somaattisista käytännöistä sekä kokeellisesta kirjoittamisesta sukeltaakseen näihin elementteihin. Hänen teoksensa välittävät ja huomioivat taiteen tekemisen poeettisia, sosiaalisia ja ekologisia aspekteja ja rakenteita, sijoittuen nykytaiteen, kuvataiteen ja laajennetun koreografian risteyksiin. Hänen viimeisimpiä teoksiaan on esitetty muun muassa Titanik-galleriassa, MAA-Tilassa, Seinäjoen Taidehallissa, Mad House Helsingissä, Helsingin Taidehallissa ja Nykytaidetila Kutomossa. Naukkarinen toimii myös kuraattorina Mad House Helsingissä.  

Laura Cemin (s. 1992) on italialainen kuvataiteilija ja koreografi, joka asuu Helsingissä. Hän tutkii työssään kielen koreografista voimaa ja sitä, miten kieli vaikuttaa liikkeeseen ja fyysiseen vuorovaikutukseen. Taiteellisen työnsä lisäksi Laura toimii tanssidramaturgina sekä vierailevana luennoitsijana kansainvälisissä oppilaitoksissa. 

BamBam Frost (s. 1987) on Tukholmassa asuva esiintyjä, koreografi ja kuvataiteilija. Hän liikkuu eri kontekstien ja taiteellisten materiaalien välillä, mutta palaa usein ajatukseen kehoista historiallisten, nykyisten ja spekulatiivisten tulevien tapahtumien kantajina, joita hän voi manipuloida fiktiivisten ideoiden kautta. Hänen viimeisimpiä töitään on esitetty muun muassa Tukholman Dansens Husissa, MDT:ssä, Oslon Dansens Husissa, Kööpenhaminan Dansehallernessa, Lausannen Arsenicissa, Marseillen Parallelle-festivaaleilla, Malmön Inkonstissa, Brysselin Kaaitheatressa, Wienin Tanzquartierissa ja Tukholman modernin taiteen museossa. 

Ofelia Jarl Ortega (s. 1990) on chileläis-ruotsalainen koreografi ja esiintyjä, joka asuu Tukholmassa. Hänen työnsä keskiössä on haavoittuvuus ja naisellisuus, usein suggestiivisella eroottisella estetiikalla. Vallan ja ryhmädynamiikan kysymykset ovat hänen tutkimustensa ytimessä. Hänen töitään on esitetty sekä kansallisesti että kansainvälisesti vuodesta 2015 lähtien muun muassa ImPulsTanz-festivaalilla Wienissä, Tukholman MDT:ssä, Lausannen Arsenicissa ja Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla Helsingissä. 

Pontus Pettersson (s. 1983) on Tukholmassa asuva kuvataiteilija, tanssija, kuraattori ja koreografi, joka työskentelee nykytaiteen, laajennetun koreografian kentän ja kuvataiteen risteyskohdissa. Hänen praktiikkansa ulottuu installaatioista, runoudesta ja suihkulähteistä esineiden tekemiseen, festivaaleihin, kissapraktiikkaan ja tanssimiseen. Hän on materiaalisiin asioihin sitoutunut koreografi ja katoavien hetkien maalari. 

Mikko Niemistö (s. 1984) on helsinkiläinen koreografi, joka työssään tutkii itsen muodostumista hiljaisen tiedon ja kehollisten muistojen kertymisen kautta. Niemistöä kiinnostavat nykykulttuurin sirpaloituneet todellisuudet ja asiat, jotka viipyvät taustalla, kuten melu ja tietoisuuden virta. Hän keskittyy tällä hetkellä arjen todellisuuden varjoalueisiin, kuten uniin, psykedeliaan ja yliluonnolliseen. Hänen töitään on viime aikoina esitetty muun muassa Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla, Wienin ImPulsTanzissa, Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa Helsingissä ja Inkonstissa Malmössä. 

Marika Peura (s. 1987) on helsinkiläinen koreografi, tanssija ja esiintyjä. Hän työskentelee monialaisesti tanssin ja esitystaiteen aloilla. Peuraa kiinnostaa kehon kokemuksellisuudesta avautuva emotionaalinen, runollinen ja poliittinen voima. Hänen praktiikkansa keskittyy tanssivaan kehoon klubi/rave-kulttuurin sekä nykykoreografian risteyksen aistillisissa, emotionaalisissa ja sosiaalisissa energioissa.  

A Book of Dances on julkaistu Liikkeellä marraskuussa ja Teatterin Uusi Alku kirjaston (T/U/A) toimesta. 

T/U/A on kustannusyhtiö, joka julkaisee esitystekstejä, uusia muotoja etsiviä näytelmiä, koreografisia merkintöjä, esittävään taiteeseen keskittyviä esseitä sekä muita näyttämöön liittyviä ja näyttämöltä peräisin olevia tekstejä Suomessa ja ulkomailla. T/U/A on syntynyt halusta perustaa Suomen kustannusalalle toimija, joka lisää esittävän taiteen tekstien lukemista ja herättää (esittävän taiteen) keskustelua. 

GRIT (for what it’s worth)

Milla Koistisen GRIT (for what it’s worth) on avaus hänen esityssarjaansa, joka heijastaa henkilökohtaista kestävyyttä fyysisessä ja henkisessä jaksamisessa, vaatimusta rajojen ylittämisestä. Urheilun ja esittävän taiteen yhteisiä sosiaalisia tiloja tutkimalla GRIT (for what it’s worth) tarkastelee kykyä sinnitellä vaikeuksien, väsymyksen ja esteiden läpi, ilmentäen sietokykyä sen henkilökohtaisimmassa muodossa. 

Tulevan esityssarjan keskeisenä teemana on kestävyys. Esityssarja sukeltaa fyysisen työn, päättäväisyyden, sitoutumisen ja sinnikkyyden maailmaan, piirteisiin, jotka ovat tunnustettuja erityisesti urheilussa, mutta vahvasti läsnä myös kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Teos tutkii, miten urheilu ja esittävät taiteet voivat luoda jaetun sosiaalisen tilan ja toimia kulttuurisena ja poliittisena voimana, joka vaikuttaa kollektiiviseen identiteettiimme ja yhteiskuntadynamiikkaan. 

Teos on osa Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä. 

Milla Koistinen on Helsingissä ja Berliinissä asuva suomalainen koreografi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta tanssin maisteriksi ja koreografian maisteriksi HZT Berliinistä. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Kristian Smedsin, Hiroaki Umedan ja Christine Gaiggin kanssa, ja hänen töitään on esitetty Radialsystemissä Berliinissä, Tanssin talossa Helsingissä ja Tanzhaus NRW:ssä. Hän sai danceWEB-stipendin Impulstanz Wieniin vuonna 2010. Koistinen on toiminut vierailevana opettajana muun muassa SEAD Salzburgissa, Tanzhaus NRW:ssä, Sasha Waltz & Guestsissa, Helsingin Teatterikorkeakoulussa ja HZT Berliinissä. Vuonna 2019 hän toimi luennoitsijana Helsingin Kuvataideakatemiassa. Vuosina 2020–2024 hänen työskentelyään tukee apap – FEMINIST FUTURES, jota osarahoittaa Euroopan unionin Luova Eurooppa -ohjelma. 

Whitewashing

Termi ”whitewashing” viittaa usein valkoisiin näyttelijöihin, jotka esittävät rodullistettuja hahmoja. Tässä teoksessa Rébecca Chaillon määrittelee termin uudelleen ja ottaa sen käyttöön käsitelläkseen ihon vaalentamista.  Hän tuo esiin rasismin vaikutuksen mustien naisten itsetunnon heikentäjänä, ja kutoo tiensä ulos valtavirran kauneusstandardeista. Näyttämöllä Chaillon tutkii mustana siivoojana olemisen jännitettä valkoisessa yhteiskunnassa hankaamalla valkaisuainetta ensin lattialle ja sitten iholleen. Hän luo ihon- ja hiustenhoitorituaalin, joka vahvistaa mustan kehon olemassaoloa syrjinnän vieraannuttavaa voimaa vastaan. Yleisö on kutsuttu seuraamaan tarkasti, kuinka ruumis, jonka yhteiskunta yrittää tehdä näkymättömäksi, tulee yhä näkyvämmäksi ja vahingoittumattomaksi. 

Whitewashing on Chaillonin eeppisen teoksen, Carte noire nommée désiren, pikkusisko. Teoksessa Carte noire nommée désir hän luo näyttämölle seitsemän afrikkalaista syntyperää olevan esiintyjän kanssa yhteisön, joka aloittaa mielikuvituksellisen ja runollisen vihkiytymismatkan maahan, joka ei ole käynyt läpi dekolonisaatiota.  

Chaillon luo teoksissaan syvää sekasortoa, joka läikyttää sanoja, kääntää kuvia ja kohottaa kehoja. Miten halua voi viljellä yhteiskunnassa, jossa toksinen maskuliinisuus ja kolonialismi yhä pilaavat ajatuksemme? Tällä kapinan ja haavojen jakamisella on hintansa kaikille osapuolille – niin esiintyjille kuin katsojille. 

Rébecca Chaillon on kirjailija, ohjaaja ja esiintyjä. Hän ammentaa inspiraatiota monista identiteeteistä luodakseen rohkeita ja transgressiivisia teoksia, joissa yhdistyvät selfmakeup-praktiikka ja kiinnostus ruokaan osana näyttämötaidetta. Chaillon syntyi Martiniquella ja kasvoi Picardiassa, Ranskassa. Hän aloitti taiteellisen matkansa Pariisissa opiskelemalla esittäviä taiteita 20. kaupunginosan konservatoriossa. Hän on työskennellyt ryhmien, kuten Entrées de jeun kanssa ja perusti oman ryhmänsä, Dans le Ventren vuonna 2006. 

Hän on luonut sooloesityksen L’Estomac dans la peau (CNT/ARCENA-palkinnon voittaja Multidramaturgies-kategoriassa vuonna 2012) sekä lyhyitä esitysteoksia, jotka ovat vierailleet lukuisilla festivaaleilla ja teattereissa, kuten La Ferme du Buisson ja Scène Nationale d’Orléans. Hänen seuraava luomuksensa, Monstres d’amour (je vais te donner une bonne raison de crier), on duetto Elisa Monteilin kanssa, jonka keskiössä ovat rakkaus, kannibalismi ja Issei Sagawa. 

Chaillonin taiteellinen työskentely ulottuu perinteisen teatterin ulkopuolelle elokuvanäyttelemiseen ja dokumentteihin, keskittyen performanssitaiteeseen ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hänen kekseliäs lähestymistapansa on saanut tunnustusta, jonka johdosta hänet nimitettiin hiljattain Théâtre de la Manufacture – CDN de Nancyn yhteistyötaiteilijaksi. 

Mycoscores / Choreospores

Maija Hirvasen teos Mycoscores / Choreospores on taiteellisten tapahtumakäsikirjoitusten eli scorejen verkosto, joka tutkii yhteyksiä sienimäisten ja inhimillisten olemisen tapojen välillä, erityisesti liikkeen ja tanssin kautta. Scoret tarjoavat lähtökohtia tanssille, sosiaalisten yhteyksien kutomiselle ja performatiivisuuden harjoittamiselle. Mycoscores / Choreospores toimii ekologisten mallien kanssa tanssin ja dramaturgian luomisessa. Taiteellisen työnsä ohella Maijalla on kerännyt metsäsieniä lapsuudestaan lähtien. 

Mycoscores / Choreospores on painettu julkaisu, joka koostuu 31 kortista, ja esseen, esittelyn ja ohjeet sisältävästä vihkosesta. (Kustantaja: Friends of Physical Contemporary Art, yhteistyössä DAS Research / Academy of Theatre and Dance, Amsterdam) 

13.11. Julkaisun lanseeraus ja esittely Kiasman seminaari-tilassa: 

Mycoscores / Choreospores -julkaisun Helsingin avaustilaisuus ja esittely Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla sisältää Maijan tekemän tapahtumakäsikirjoitusten aktivoinnin, julkaisun esittelyn ja keskustelun sienten ja taiteellisen praktiikoiden välisistä yhteyksistä. Julkaisua on mahdollista ostaa paikan päällä.  

16-16:30 Vapaata oleskelua, keskustelua ja mahdollisuus ostaa teos Mycoscores / Choreospores
16:30-18:00 Esittely 

Huom! Tilaisuuden kieli on englanti. 

11.-15.11. 1-1 korttiluennat Kiasman seminaari-tilassa ja Caisassa: 

Festivaalin aikana Maija järjestää korttiluentoja yhdelle henkilölle kerrallaan Mycoscores / Choreospores -korttien avulla. Näihin istuntoihin tulee varata lippu, joka sisältää oman kopiosi Mycoscores / Choreospores -julkaisusta ja 1-1-luennan Maijan kanssa. Voit varata aikasi luentaan lipunoston yhteydessä.

Tämä tapahtuma on osa Focus on the Local LandscapePaikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä.  

Maija Hirvanen on koreografi ja esitysten tekijä. Hänen kiinnostuksenkohteensa ulottuvat taiteen ja erilaisten uskomusjärjestelmien välisestä suhteesta uudelleen oppimisen tapoihin sekä kysymyksiin kehollisuudesta ja ihmistä laajemmasta näkökulmasta esitystaiteessa ja koreografiassa. Hän luo esityksiä näyttämöille ja erilaisiin paikkoihin, kirjoittaa, tutkii ja opettaa. Hirvasen teoksia on esitetty festivaaleilla ja paikoissa, kuten Tanz im August/Hebbel am Ufer/Berliini, ImpulsTanz/Wien, Sadlers Wells/Lontoo, SPRING Festival/Utrecht, Seoul Performing Arts Festival, Rencontres chorégraphiques internationales de Seine-Saint-Denis, SAAL Biennaal/Tallinna sekä Dansens Hus/Tukholma, Zodiak, Kiasma, Baltic Circle -festivaali ja Helsingin juhlaviikot. Maija toimii Taiteen edistämiskeskuksen myöntämänä tanssitaiteen taiteilijaprofessorina vuosina 2024–2028. 

www.hirvanen.net 

The Making of Pinocchio

Tositarina rakkaudesta ja muutoksesta Pinocchion sadun kautta kerrottuna. Astu sisään kuvitteelliseen elokuvastudioon, jossa olet tervetullut Cade & MacAskillin luomisprosessin ja ihmissuhteen kulissien taakse. Mitä totuuden kertominen vaatii? Taiteilijat ja rakastavaiset Rosana Cade ja Ivor MacAskill ovat luoneet teosta The Making of Pinocchio vuodesta 2018 lähtien, osana ja vastauksena Ivorin sukupuolenkorjausprosessiin. Tästä stimuloidusta elokuvalavastuksesta nousee syvästi henkilökohtainen kertomus—todellinen rakkaustarina, joka tutkii queer-mielikuvituksen ja ilon rajattomia maailmoja. 

Kun tarinan keskiössä on nukke, joka haluaa olla oikea poika, The Making of Pinocchio rohkaisee meitä pohtimaan, mitä ylipäätään tarkoitamme ”oikealla”: Tarkoittaako se olemassa oleviin kategorioihin mukautumista oikeana nähdyksi tulemisen toivossa, vai uudenlaisten kategorioiden luomista ja oikeutuksen vaatimista? Vai onko queer-näkökulman tarkoitus purkaa koko käsitys oikeasta ja ei-oikeasta? Kun parisuhteessa toinen luopuu hänelle syntymässä osoitetusta sukupuoli-identiteetistä tullakseen ”oikeaksi pojaksi”, käyden läpi sosiaalisia, fyysisiä ja hallinnollisia muutoksia, saattaa suhteen toinen osapuoli huomata oman psyykensä ja identiteettinsä muuttuvan samassa prosessissa. The Making of Pinocchio liukuu saumattomasti fantasian ja aitouden maailmoissa, yhdistäen huumorin ja läheisyyden niin lavalla kuin valkokankaalla. 

Rosana Cade (they/them) ja Ivor MacAskill (he/him) ovat uraauurtavia queer-taiteilijoita, jotka asuvat Glasgow’ssa, Skotlannissa. Heidät tunnetaan innovatiivisesta lähestymistavastaan kokeelliseen teatteriin, esitystaiteeseen ja queer-kabareeseen. Heidän yhteistyönsä kattaa elokuvan, lasten esitykset, paikkasidonnaiset installaatiot ja yhteisötaiteen eri muodot. 

He ovat intohimoisia LGBTQIA+ -oikeuksien ja -kulttuurin puolestapuhujia, ja heidän teoksensa ovat täynnä leikkisää teatraalisuutta ja ainutlaatuisia äänimaailmoja. Heidän projektinsa Moot Moot (2018), jonka tilasivat Fierce-Birmingham, The Marlborough-Brighton ja The Yard-London, sai ensi-iltansa Edinburgh Festival Fringessä ja kiersi ympäri Eurooppaa. Taiteellisen työnsä lisäksi he mentoroivat LGBTQIA+ -nuoria Glasgow’ssa ja johtavat uutta yhteisötilaa ja second-hand-kauppaa suunnittelevaa osuuskuntahanketta. 

Skvallret (The Gossip)

Pihlajamäki on historiansa aikana toiminut sotapäälliköiden, salakuljettajien ja visionääristen arkkitehtien koekenttänä. Alueelle on kaivettu juoksuhautoja, piilotettu viinaa ja rakennettu linnoituksia, kunnes perheet lopulta asettuivat asumaan vastarakennettuihin betoniharkkoihin. Mutta jätetään tämä kaikki toistaiseksi syrjään. Laske katseesi noin polven korkeudelle, niin löydät todellisen draaman tapahtumapaikan.  

Stina Nybergin Skvallret (The Gossip), ”juorut”, tarjoaa koreografisen kaupunkikierroksen koiran näkökulmasta Pihlajamäen historian läpi pehmeitä tassunjälkiä seuraten. Keskittymällä näennäisen vähäpätöisiin yksityiskohtiin, kuten roskakasoihin ja pissapaikkoihin, teos siirtää yleisön huomion suuresta pieneen, intiimiin. Loppujen lopuksi suurin osa maailman asioista ovat nuoleskeltavissa, jos niille vain annetaan mahdollisuus. 

Alun perin Ruotsin Sundsvallille vuonna 2020 kehitetty teos saa uuden muodon, kun Liikkeellä marraskuussa kutsui Stina Nybergin luomaan Helsinki-version Pihlajamäen alueelle. 

Kävelyn esittää Stina Nyberg Gebsi-koiran, Seppo Luusalon ja Bella Riihikallion tuella. Kierros kestää noin tunnin ja yleisön koirat ovat tervetulleita mukaan. 

Stina Nyberg on ruotsalainen tanssija ja koreografi, joka tutkii koreografian avulla uusia intohimoja tuhosta sähköön, ajatustenlukemiseen ja ekologiaan. Hänen viimeaikaisia ​​teoksiaan ovat The Dawn Chorus (Norrdans 2022), Sweet (2022) ja Chest (2024). Stinan teoksia on esitetty festivaaleilla, kuten Tanz im August Berlin, Block Universe ja Iceland Dance Festival. Hän on tehnyt tilausteoksia Cullbergille, Norrdansille ja Riksteaternille. Hän tekee myös yhteistyötä feministisen tanssin historian parissa Samlingenin kanssa ja kollektiivisen ajattelun symposiumeissa kaupunkisuunnittelija Sofia Wibergin kanssa. Vuodesta 2024 lähtien Stina on osa Rose-koreografista koulua.