Tekijä: Isabel González

The Second Body

Posted on by Isabel González

Ola Maciejewskan teoksen The Second Body inspiraationa toimii Daisy Hildyardin samanniminen kirja, joka sukeltaa kiireelliseen keskusteluun ihmisen vaikutuksesta ilmastoon ja ekologiaan. Hildyardin narratiivi ehdottaa, että ihmisillä on kaksi kehoa: konkreettinen liha ja veri, sekä abstrakti, ympäristöön kietoutunut muoto.  

Tästä ambivalenssista kiinnostuneena Maciejewska tutkii rajan hälvenemistä objektin ja subjektin, elollisen ja elottoman välillä, siihen pisteeseen asti, jossa voimme havaita, kuinka koreografinen prosessi muuttaa aineen ja kehon keskinäisriippuvaiseksi ja yhteen sotkeutuneeksi. 

Näyttämöllä on ihmiskeho ja jääpala – yksi monimutkainen organismi, joka koostuu lihaksista, luista ja suonista, joista 80 % on nestettä; sekä toinen, jäädytetystä vesijohtovedestä koostuva esine. Ei niinkään duetto tai soolo, The Second Body on kutsu todistamaan kahden kehon jatkuvaa muodonmuutosta. The Second Body on manifesti keskinäisriippuvuudesta, mittakaavasta ja radikaalista ulkoisuudesta, joka juhlistaa aistillisen kokemuksen välittömyyttä ja rikkautta. 

Ola Maciejewska on tanssija, taiteilija ja koreografi, joka on syntynyt Puolassa ja asuu nykyisin Ranskassa. Hänen työnsä tutkii materiaalisuuden ja katoavaisuuden sekä liikkeen ja sen ilmenemisolosuhteiden risteyksiä tarjoten kriittisiä näkemyksiä tanssin historiaan. 

Loie Fullerin inspiroima Maciejewskan serpentiinitanssien sarja yhdistää tanssin ja visuaalisen taiteen pohtien metamorfoosin, synestesian ja hybridiruumiillistumisen teemoja. Hänen teoksiaan on esitetty muun muassa Pariisin Pompidou-keskuksessa, Bilbaon Guggenheim-museossa, Lontoon kuninkaallisessa oopperatalossa, Musée d’Orsayssa ja useilla kansainvälisillä festivaaleilla. 

Maciejewskan merkittäviä projekteja ovat Dance Concert ja Bombyx Mori, joka esitettiin Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla 2017. Hän on opettanut oppilaitoksissa kuten HEAD Geneva ja Centre National de la Danse Pantin. 

Vuonna 2022 hän sai apurahan Watermill Centeriltä ja oli apulaistaiteilija Ranskan kulttuuriministeriön Mondes Nouveaux -projektissa. Hänen teoksensa FIGURY (przestrzenne) voitti Galleriapalkinnon Nadežda Petrović -gallerialta. Hänen teoksensa The Second Body sai ensi-iltansa vuonna 2023.  Maciejewska työskentelee parhaillaan uuden projektin parissa, joka saa ensi-iltansa CNDC Angersissa vuonna 2025. 

A Book of Dances

Posted on by Isabel González

A Book of Dances on kokoelma kirjoitettuja koreografioita, joita ovat tehneet Suomessa toimivat taiteilijat Anne Naukkarinen, Laura Cemin, Mikko Niemistö ja Marika Peura sekä Ruotsissa toimivat taiteilijat BamBam Frost, Ofelia Jarl Ortega ja Pontus Pettersson. Kirjan aloitteentekijänä ja toimittajana on ollut koreografi, esiintyjä ja kuvataiteilija Anne Naukkarinen, ja se kokoaa yhteen koreografian parissa työskentelevien kollegoiden nykyajattelua. 

A Book of Dances tutkii kieltä kirjoittamiseen perustuvana lähestymistapana koreografiseen praktiikkaan. Se tuo esiin tanssin ja kielen läheistä suhdetta sekä niiden välisiä jännitteitä, ristiriitaisuuksia ja tulkintoja, viitaten myös sanan ’koreografia’ etymologisiin juuriin: khoreia tarkoittaa ”yhdessä tanssimista”, graphia ”kirjoittamista”. 

Koreografisissa prosesseissa kieltä käytetään ohjaamisessa, esitysohjeissa, reflektoinnissa, arkikeskusteluissa sekä kollektiivisissa ja subjektiivisissa fantasioissa. Tämä kieli luo yhteistä perustaa, joka ei ole koskaan täysin selitettävissä, mutta joka ohjaa sisäisten ja ulkoisten todellisuuksien ymmärtämistä, tulkitsemista ja ilmaisemista. Näin syntyvät koreografiat eivät välttämättä käytä kieltä toteutusmuodossaan, mutta monien kielten muodostama jaettu perusta jää viipyilemään, ja se vaikuttaa esiintyviin kehoihin. 

Kirjassa A Book of Dances nämä monet kielet kietoutuvat osallistuvien taiteilijoiden paikallistettuun tietoon ja historiaan, tiettyihin sosiaalisiin konteksteihin sitoutuneena. Kirjan tavoitteena ei ole määritellä tiettyjä koreografisia käytäntöjä, vaan luoda tila kirjoittamiselle, joka on vuorovaikutuksessa ja ilmentää erilaisia näkökulmia maailmojen luomisessa. Näin merkitysten luomisen prosessi tulee kontekstiinsa sidotuksi, suhteelliseksi ja luonteeltaan dynaamiseksi, jatkuvasti kehittyväksi ja muuttuvaksi. 

Kirjan julkistamistilaisuus pidetään Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla, jossa taiteilijat kokoontuvat ohjattuun keskusteluun koreografi ja tanssija Emmi Vennan johdolla.

Anne Naukkarinen (s. 1987) on Helsingissä asuva koreografi, esiintyjä ja kuvataiteilija. Hänen taiteellisessa työssään keskiössä ovat intiimit ja sotkuiset inhimilliset kokemukset: affektit, tunteet, aistimukset ja ajatukset, jotka ovat liikkeessä suhteessa tilanteisiin. Hän käyttää menetelmiä tanssista ja somaattisista käytännöistä sekä kokeellisesta kirjoittamisesta sukeltaakseen näihin elementteihin. Hänen teoksensa välittävät ja huomioivat taiteen tekemisen poeettisia, sosiaalisia ja ekologisia aspekteja ja rakenteita, sijoittuen nykytaiteen, kuvataiteen ja laajennetun koreografian risteyksiin. Hänen viimeisimpiä teoksiaan on esitetty muun muassa Titanik-galleriassa, MAA-Tilassa, Seinäjoen Taidehallissa, Mad House Helsingissä, Helsingin Taidehallissa ja Nykytaidetila Kutomossa. Naukkarinen toimii myös kuraattorina Mad House Helsingissä.  

Laura Cemin (s. 1992) on italialainen kuvataiteilija ja koreografi, joka asuu Helsingissä. Hän tutkii työssään kielen koreografista voimaa ja sitä, miten kieli vaikuttaa liikkeeseen ja fyysiseen vuorovaikutukseen. Taiteellisen työnsä lisäksi Laura toimii tanssidramaturgina sekä vierailevana luennoitsijana kansainvälisissä oppilaitoksissa. 

BamBam Frost (s. 1987) on Tukholmassa asuva esiintyjä, koreografi ja kuvataiteilija. Hän liikkuu eri kontekstien ja taiteellisten materiaalien välillä, mutta palaa usein ajatukseen kehoista historiallisten, nykyisten ja spekulatiivisten tulevien tapahtumien kantajina, joita hän voi manipuloida fiktiivisten ideoiden kautta. Hänen viimeisimpiä töitään on esitetty muun muassa Tukholman Dansens Husissa, MDT:ssä, Oslon Dansens Husissa, Kööpenhaminan Dansehallernessa, Lausannen Arsenicissa, Marseillen Parallelle-festivaaleilla, Malmön Inkonstissa, Brysselin Kaaitheatressa, Wienin Tanzquartierissa ja Tukholman modernin taiteen museossa. 

Ofelia Jarl Ortega (s. 1990) on chileläis-ruotsalainen koreografi ja esiintyjä, joka asuu Tukholmassa. Hänen työnsä keskiössä on haavoittuvuus ja naisellisuus, usein suggestiivisella eroottisella estetiikalla. Vallan ja ryhmädynamiikan kysymykset ovat hänen tutkimustensa ytimessä. Hänen töitään on esitetty sekä kansallisesti että kansainvälisesti vuodesta 2015 lähtien muun muassa ImPulsTanz-festivaalilla Wienissä, Tukholman MDT:ssä, Lausannen Arsenicissa ja Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla Helsingissä. 

Pontus Pettersson (s. 1983) on Tukholmassa asuva kuvataiteilija, tanssija, kuraattori ja koreografi, joka työskentelee nykytaiteen, laajennetun koreografian kentän ja kuvataiteen risteyskohdissa. Hänen praktiikkansa ulottuu installaatioista, runoudesta ja suihkulähteistä esineiden tekemiseen, festivaaleihin, kissapraktiikkaan ja tanssimiseen. Hän on materiaalisiin asioihin sitoutunut koreografi ja katoavien hetkien maalari. 

Mikko Niemistö (s. 1984) on helsinkiläinen koreografi, joka työssään tutkii itsen muodostumista hiljaisen tiedon ja kehollisten muistojen kertymisen kautta. Niemistöä kiinnostavat nykykulttuurin sirpaloituneet todellisuudet ja asiat, jotka viipyvät taustalla, kuten melu ja tietoisuuden virta. Hän keskittyy tällä hetkellä arjen todellisuuden varjoalueisiin, kuten uniin, psykedeliaan ja yliluonnolliseen. Hänen töitään on viime aikoina esitetty muun muassa Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla, Wienin ImPulsTanzissa, Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa Helsingissä ja Inkonstissa Malmössä. 

Marika Peura (s. 1987) on helsinkiläinen koreografi, tanssija ja esiintyjä. Hän työskentelee monialaisesti tanssin ja esitystaiteen aloilla. Peuraa kiinnostaa kehon kokemuksellisuudesta avautuva emotionaalinen, runollinen ja poliittinen voima. Hänen praktiikkansa keskittyy tanssivaan kehoon klubi/rave-kulttuurin sekä nykykoreografian risteyksen aistillisissa, emotionaalisissa ja sosiaalisissa energioissa.  

A Book of Dances on julkaistu Liikkeellä marraskuussa ja Teatterin Uusi Alku kirjaston (T/U/A) toimesta. 

T/U/A on kustannusyhtiö, joka julkaisee esitystekstejä, uusia muotoja etsiviä näytelmiä, koreografisia merkintöjä, esittävään taiteeseen keskittyviä esseitä sekä muita näyttämöön liittyviä ja näyttämöltä peräisin olevia tekstejä Suomessa ja ulkomailla. T/U/A on syntynyt halusta perustaa Suomen kustannusalalle toimija, joka lisää esittävän taiteen tekstien lukemista ja herättää (esittävän taiteen) keskustelua. 

GRIT (for what it’s worth)

Posted on by Isabel González

Milla Koistisen GRIT (for what it’s worth) on avaus hänen esityssarjaansa, joka heijastaa henkilökohtaista kestävyyttä fyysisessä ja henkisessä jaksamisessa, vaatimusta rajojen ylittämisestä. Urheilun ja esittävän taiteen yhteisiä sosiaalisia tiloja tutkimalla GRIT (for what it’s worth) tarkastelee kykyä sinnitellä vaikeuksien, väsymyksen ja esteiden läpi, ilmentäen sietokykyä sen henkilökohtaisimmassa muodossa. 

Tulevan esityssarjan keskeisenä teemana on kestävyys. Esityssarja sukeltaa fyysisen työn, päättäväisyyden, sitoutumisen ja sinnikkyyden maailmaan, piirteisiin, jotka ovat tunnustettuja erityisesti urheilussa, mutta vahvasti läsnä myös kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Teos tutkii, miten urheilu ja esittävät taiteet voivat luoda jaetun sosiaalisen tilan ja toimia kulttuurisena ja poliittisena voimana, joka vaikuttaa kollektiiviseen identiteettiimme ja yhteiskuntadynamiikkaan. 

Teos on osa Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä. 

Milla Koistinen on Helsingissä ja Berliinissä asuva suomalainen koreografi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta tanssin maisteriksi ja koreografian maisteriksi HZT Berliinistä. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Kristian Smedsin, Hiroaki Umedan ja Christine Gaiggin kanssa, ja hänen töitään on esitetty Radialsystemissä Berliinissä, Tanssin talossa Helsingissä ja Tanzhaus NRW:ssä. Hän sai danceWEB-stipendin Impulstanz Wieniin vuonna 2010. Koistinen on toiminut vierailevana opettajana muun muassa SEAD Salzburgissa, Tanzhaus NRW:ssä, Sasha Waltz & Guestsissa, Helsingin Teatterikorkeakoulussa ja HZT Berliinissä. Vuonna 2019 hän toimi luennoitsijana Helsingin Kuvataideakatemiassa. Vuosina 2020–2024 hänen työskentelyään tukee apap – FEMINIST FUTURES, jota osarahoittaa Euroopan unionin Luova Eurooppa -ohjelma. 

Whitewashing

Posted on by Isabel González

Termi ”whitewashing” viittaa usein valkoisiin näyttelijöihin, jotka esittävät rodullistettuja hahmoja. Tässä teoksessa Rébecca Chaillon määrittelee termin uudelleen ja ottaa sen käyttöön käsitelläkseen ihon vaalentamista.  Hän tuo esiin rasismin vaikutuksen mustien naisten itsetunnon heikentäjänä, ja kutoo tiensä ulos valtavirran kauneusstandardeista. Näyttämöllä Chaillon tutkii mustana siivoojana olemisen jännitettä valkoisessa yhteiskunnassa hankaamalla valkaisuainetta ensin lattialle ja sitten iholleen. Hän luo ihon- ja hiustenhoitorituaalin, joka vahvistaa mustan kehon olemassaoloa syrjinnän vieraannuttavaa voimaa vastaan. Yleisö on kutsuttu seuraamaan tarkasti, kuinka ruumis, jonka yhteiskunta yrittää tehdä näkymättömäksi, tulee yhä näkyvämmäksi ja vahingoittumattomaksi. 

Whitewashing on Chaillonin eeppisen teoksen, Carte noire nommée désiren, pikkusisko. Teoksessa Carte noire nommée désir hän luo näyttämölle seitsemän afrikkalaista syntyperää olevan esiintyjän kanssa yhteisön, joka aloittaa mielikuvituksellisen ja runollisen vihkiytymismatkan maahan, joka ei ole käynyt läpi dekolonisaatiota.  

Chaillon luo teoksissaan syvää sekasortoa, joka läikyttää sanoja, kääntää kuvia ja kohottaa kehoja. Miten halua voi viljellä yhteiskunnassa, jossa toksinen maskuliinisuus ja kolonialismi yhä pilaavat ajatuksemme? Tällä kapinan ja haavojen jakamisella on hintansa kaikille osapuolille – niin esiintyjille kuin katsojille. 

Rébecca Chaillon on kirjailija, ohjaaja ja esiintyjä. Hän ammentaa inspiraatiota monista identiteeteistä luodakseen rohkeita ja transgressiivisia teoksia, joissa yhdistyvät selfmakeup-praktiikka ja kiinnostus ruokaan osana näyttämötaidetta. Chaillon syntyi Martiniquella ja kasvoi Picardiassa, Ranskassa. Hän aloitti taiteellisen matkansa Pariisissa opiskelemalla esittäviä taiteita 20. kaupunginosan konservatoriossa. Hän on työskennellyt ryhmien, kuten Entrées de jeun kanssa ja perusti oman ryhmänsä, Dans le Ventren vuonna 2006. 

Hän on luonut sooloesityksen L’Estomac dans la peau (CNT/ARCENA-palkinnon voittaja Multidramaturgies-kategoriassa vuonna 2012) sekä lyhyitä esitysteoksia, jotka ovat vierailleet lukuisilla festivaaleilla ja teattereissa, kuten La Ferme du Buisson ja Scène Nationale d’Orléans. Hänen seuraava luomuksensa, Monstres d’amour (je vais te donner une bonne raison de crier), on duetto Elisa Monteilin kanssa, jonka keskiössä ovat rakkaus, kannibalismi ja Issei Sagawa. 

Chaillonin taiteellinen työskentely ulottuu perinteisen teatterin ulkopuolelle elokuvanäyttelemiseen ja dokumentteihin, keskittyen performanssitaiteeseen ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hänen kekseliäs lähestymistapansa on saanut tunnustusta, jonka johdosta hänet nimitettiin hiljattain Théâtre de la Manufacture – CDN de Nancyn yhteistyötaiteilijaksi. 

Mycoscores / Choreospores

Posted on by Isabel González

Maija Hirvasen teos Mycoscores / Choreospores on taiteellisten tapahtumakäsikirjoitusten eli scorejen verkosto, joka tutkii yhteyksiä sienimäisten ja inhimillisten olemisen tapojen välillä, erityisesti liikkeen ja tanssin kautta. Scoret tarjoavat lähtökohtia tanssille, sosiaalisten yhteyksien kutomiselle ja performatiivisuuden harjoittamiselle. Mycoscores / Choreospores toimii ekologisten mallien kanssa tanssin ja dramaturgian luomisessa. Taiteellisen työnsä ohella Maijalla on kerännyt metsäsieniä lapsuudestaan lähtien. 

Mycoscores / Choreospores on painettu julkaisu, joka koostuu 31 kortista, ja esseen, esittelyn ja ohjeet sisältävästä vihkosesta. (Kustantaja: Friends of Physical Contemporary Art, yhteistyössä DAS Research / Academy of Theatre and Dance, Amsterdam) 

13.11. Julkaisun lanseeraus ja esittely Kiasman seminaari-tilassa: 

Mycoscores / Choreospores -julkaisun Helsingin avaustilaisuus ja esittely Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla sisältää Maijan tekemän tapahtumakäsikirjoitusten aktivoinnin, julkaisun esittelyn ja keskustelun sienten ja taiteellisen praktiikoiden välisistä yhteyksistä. Julkaisua on mahdollista ostaa paikan päällä.  

16-16:30 Vapaata oleskelua, keskustelua ja mahdollisuus ostaa teos Mycoscores / Choreospores
16:30-18:00 Esittely 

Huom! Tilaisuuden kieli on englanti. 

11.-15.11. 1-1 korttiluennat Kiasman seminaari-tilassa ja Caisassa: 

Festivaalin aikana Maija järjestää korttiluentoja yhdelle henkilölle kerrallaan Mycoscores / Choreospores -korttien avulla. Näihin istuntoihin tulee varata lippu, joka sisältää oman kopiosi Mycoscores / Choreospores -julkaisusta ja 1-1-luennan Maijan kanssa. Voit varata aikasi luentaan lipunoston yhteydessä.

Tämä tapahtuma on osa Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä.  

Maija Hirvanen on koreografi ja esitysten tekijä. Hänen kiinnostuksenkohteensa ulottuvat taiteen ja erilaisten uskomusjärjestelmien välisestä suhteesta uudelleen oppimisen tapoihin sekä kysymyksiin kehollisuudesta ja ihmistä laajemmasta näkökulmasta esitystaiteessa ja koreografiassa. Hän luo esityksiä näyttämöille ja erilaisiin paikkoihin, kirjoittaa, tutkii ja opettaa. Hirvasen teoksia on esitetty festivaaleilla ja paikoissa, kuten Tanz im August/Hebbel am Ufer/Berliini, ImpulsTanz/Wien, Sadler’s Wells/Lontoo, SPRING Festival/Utrecht, Seoul Performing Arts Festival, Rencontres chorégraphiques internationales de Seine-Saint-Denis, SAAL Biennaal/Tallinna sekä Dansens Hus/Tukholma, Zodiak, Kiasma, Baltic Circle -festivaali ja Helsingin juhlaviikot. Maija toimii Taiteen edistämiskeskuksen myöntämänä tanssitaiteen taiteilijaprofessorina vuosina 2024–2028. 

www.hirvanen.net 

The Making of Pinocchio

Posted on by Isabel González

Tositarina rakkaudesta ja muutoksesta Pinocchion sadun kautta kerrottuna. Astu sisään kuvitteelliseen elokuvastudioon, jossa olet tervetullut Cade & MacAskillin luomisprosessin ja ihmissuhteen kulissien taakse. Mitä totuuden kertominen vaatii? Taiteilijat ja rakastavaiset Rosana Cade ja Ivor MacAskill ovat luoneet teosta The Making of Pinocchio vuodesta 2018 lähtien, osana ja vastauksena Ivorin sukupuolenkorjausprosessiin. Tästä stimuloidusta elokuvalavastuksesta nousee syvästi henkilökohtainen kertomus—todellinen rakkaustarina, joka tutkii queer-mielikuvituksen ja ilon rajattomia maailmoja. 

Kun tarinan keskiössä on nukke, joka haluaa olla oikea poika, The Making of Pinocchio rohkaisee meitä pohtimaan, mitä ylipäätään tarkoitamme ”oikealla”: Tarkoittaako se olemassa oleviin kategorioihin mukautumista oikeana nähdyksi tulemisen toivossa, vai uudenlaisten kategorioiden luomista ja oikeutuksen vaatimista? Vai onko queer-näkökulman tarkoitus purkaa koko käsitys oikeasta ja ei-oikeasta? Kun parisuhteessa toinen luopuu hänelle syntymässä osoitetusta sukupuoli-identiteetistä tullakseen ”oikeaksi pojaksi”, käyden läpi sosiaalisia, fyysisiä ja hallinnollisia muutoksia, saattaa suhteen toinen osapuoli huomata oman psyykensä ja identiteettinsä muuttuvan samassa prosessissa. The Making of Pinocchio liukuu saumattomasti fantasian ja aitouden maailmoissa, yhdistäen huumorin ja läheisyyden niin lavalla kuin valkokankaalla. 

Rosana Cade (they/them) ja Ivor MacAskill (he/him) ovat uraauurtavia queer-taiteilijoita, jotka asuvat Glasgow’ssa, Skotlannissa. Heidät tunnetaan innovatiivisesta lähestymistavastaan kokeelliseen teatteriin, esitystaiteeseen ja queer-kabareeseen. Heidän yhteistyönsä kattaa elokuvan, lasten esitykset, paikkasidonnaiset installaatiot ja yhteisötaiteen eri muodot. 

He ovat intohimoisia LGBTQIA+ -oikeuksien ja -kulttuurin puolestapuhujia, ja heidän teoksensa ovat täynnä leikkisää teatraalisuutta ja ainutlaatuisia äänimaailmoja. Heidän projektinsa Moot Moot (2018), jonka tilasivat Fierce-Birmingham, The Marlborough-Brighton ja The Yard-London, sai ensi-iltansa Edinburgh Festival Fringessä ja kiersi ympäri Eurooppaa. Taiteellisen työnsä lisäksi he mentoroivat LGBTQIA+ -nuoria Glasgow’ssa ja johtavat uutta yhteisötilaa ja second-hand-kauppaa suunnittelevaa osuuskuntahanketta. 

Skvallret (The Gossip)

Posted on by Isabel González

Pihlajamäki on historiansa aikana toiminut sotapäälliköiden, salakuljettajien ja visionääristen arkkitehtien koekenttänä. Alueelle on kaivettu juoksuhautoja, piilotettu viinaa ja rakennettu linnoituksia, kunnes perheet lopulta asettuivat asumaan vastarakennettuihin betoniharkkoihin. Mutta jätetään tämä kaikki toistaiseksi syrjään. Laske katseesi noin polven korkeudelle, niin löydät todellisen draaman tapahtumapaikan.  

Stina Nybergin Skvallret (The Gossip), ”juorut”, tarjoaa koreografisen kaupunkikierroksen koiran näkökulmasta Pihlajamäen historian läpi pehmeitä tassunjälkiä seuraten. Keskittymällä näennäisen vähäpätöisiin yksityiskohtiin, kuten roskakasoihin ja pissapaikkoihin, teos siirtää yleisön huomion suuresta pieneen, intiimiin. Loppujen lopuksi suurin osa maailman asioista ovat nuoleskeltavissa, jos niille vain annetaan mahdollisuus. 

Alun perin Ruotsin Sundsvallille vuonna 2020 kehitetty teos saa uuden muodon, kun Liikkeellä marraskuussa kutsui Stina Nybergin luomaan Helsinki-version Pihlajamäen alueelle. 

Kävelyn esittää Stina Nyberg Gebsi-koiran, Seppo Luusalon ja Bella Riihikallion tuella. Kierros kestää noin tunnin ja yleisön koirat ovat tervetulleita mukaan. 

Stina Nyberg on ruotsalainen tanssija ja koreografi, joka tutkii koreografian avulla uusia intohimoja tuhosta sähköön, ajatustenlukemiseen ja ekologiaan. Hänen viimeaikaisia ​​teoksiaan ovat The Dawn Chorus (Norrdans 2022), Sweet (2022) ja Chest (2024). Stinan teoksia on esitetty festivaaleilla, kuten Tanz im August Berlin, Block Universe ja Iceland Dance Festival. Hän on tehnyt tilausteoksia Cullbergille, Norrdansille ja Riksteaternille. Hän tekee myös yhteistyötä feministisen tanssin historian parissa Samlingenin kanssa ja kollektiivisen ajattelun symposiumeissa kaupunkisuunnittelija Sofia Wibergin kanssa. Vuodesta 2024 lähtien Stina on osa Rose-koreografista koulua. 

Soup Talk Panel

Posted on by Isabel González

Tämän vuoden Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla sukelletaan keskusteluun Helsingin paikallisen tanssikentän suhteesta kansainväliseen ympäristöön sekä tanssitaiteilijoiden korkeakoulutukseen Suomessa. Taiteellinen johtaja Kerstin Schroth ja koreografi Simo Kellokumpu, joka toimii opettajana Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen maisteriohjelmassa Taideyliopistossa, ovat käyneet jatkuvaa keskustelua tästä aiheesta viime kuukausien aikana. He kutsuvat nyt yleisön mukaan tähän dialogiin, joka toteutuu Soup Talk -paneelikeskusteluna 15. marraskuuta klo 12:00–13:30 Caisan kulttuurikeskuksessa. 

Simo: Hei Kerstin, olen iloinen, että olemme käyneet keskustelua tanssitaiteilijoiden korkeakoulutuksen, paikallisen kentän ja kansainvälisten tapahtumien, kuten Liikkeellä marraskuussa -festivaalin, välisistä suhteista. Kiitos, että olet löytänyt aikaa jakaa ajatuksiasi kanssani. Aloitan kysymällä, kuinka näet sen, mitä voisimme kutsua ”paikalliseksi kentäksi”? Taiteilijana ja Tanssitaiteen maisteriohjelman opettajana yksi jatkuvasti kehittyvistä ja keskeisistä kysymyksistäni on se, mihin korkeakoulutetut tanssitaiteilijat suuntaavat, kun puhutaan ”paikallisesta” ja/tai ”kansainvälisestä”? Mitä meidän tulisi sisällyttää opetussuunnitelmiin tarjotaksemme heille parhaat mahdolliset edellytykset ymmärtää, käsitellä, astua sisään ja vaikuttaa ammatillisiin kenttiin? Käytän monikkoa tietoisesti tunnustaakseni moninaisten paikallis-kansainvälisten kenttien samanaikaisuuden. Voimme myös kyseenalaistaa ”paikallinen-kansainvälinen” -kaksijakoisuuden ja tunnistaa hybridisaation todellisuudet ja näkökulmat. Mitä mieltä olet? Miksi sinulle on tärkeää tavoittaa kansainvälisen festivaalin taiteellisena johtajana paikallisia toimijoita? 

Kerstin: Hei Simo, on hienoa keskustella, ajatella ja tuoda kanssasi esiin näitä yhteisiä ajatuksia ja huolenaiheita tämän vuoden festivaalin kehyksessä. Kun puhun ”paikallisesta kentästä”, viittaan paikallisesti työskenteleviin taiteilijoihin, tarkemmin sanottuna esittävien taiteiden kentän taiteilijoihin, jotka työskentelevät itsenäisesti tai ovat muodostaneet ryhmän. Nämä taiteilijat eivät ole suurien esityspaikkojen rakenteissa ja palkkalistoilla, vaan heidän on haettava projektirahoitusta, jos he haluavat toteuttaa omia taiteellisia projektejaan. He työskentelevät usein myös yhteistyössä muiden taiteilijoiden kanssa ja saattavat toimia opettajina tai muissa töissä toimeentulon turvaamiseksi. Ajatellessani hybridisaatiota, eivätkö taiteilijat aina reagoi ja ole enimmäkseen kietoutuneet paikallisesti toimivien kulttuuripoliittisten logiikkojen mukaan ja samalla riippuvaisia niistä? Pidän paikallista kenttää maisemana, joka muokkaa ja ravitsee taiteellista kehitystä ja ajatuksia, ja mahdollisesti herättää kysymyksiä yhteiskunnassa. En voi kuvitella kansainvälistä festivaalia, joka olisi irrotettu tästä paikallisesta maisemasta. Vaikka ei ole velvollisuuteni tuoda ohjelmaani paikallisesti työskentelevien taiteilijoiden esityksiä, olen luonnollisesti kiinnostunut siitä, mistä taiteellinen keskustelu tällä kentällä koostuu – mitä taiteilijat työstävät ja mistä he keskustelevat, mitä he toivovat ja kaipaavat. On myös tärkeää ymmärtää, mikä puuttuu ja mitä voin lisätä tähän maisemaan ohjelmallani ja aloitteillani. Loppujen lopuksi taiteilijat muodostavat suuren osan Liikkeellä marraskuussa -festivaalin yleisöstä.  

Erityisesti Helsingissä/Suomessa tarkastelen esittävän taiteen kenttää, joka sijaitsee Euroopan periferiassa. Helsingin ohi ei kuljeta helposti ja pohjoisessa ollessaan ei voi helposti hypätä junaan mennäkseen toiseen maahan katsomaan esityksiä ja tapaamaan kollegoja. Mielestäni kansainvälisellä festivaalilla on mahdollisuus korostaa paikallisesti työskenteleviä taiteilijoita ja rakentaa siltoja kansainvälisen ja paikallisen kentän välille. Minulle on tärkeää luoda tilaa näille yhteyksille ja kohtaamisille sekä aloittaa keskusteluja festivaalin kontekstissa, jotta molemmat osapuolet voivat saada siitä jotakin. Tämä on yksi strategia tuoda paikallinen maisema keskiöön ja luoda näkyvyyttä ja mahdollisuuksia kentälle. Simo, olen utelias – kun ajattelet yliopiston opetussuunnitelmaa, mitkä ovat strategiasi valmistaa opiskelijoita siirtymään yliopistosta eteenpäin ja olemaan valmiita ammatilliseen paikalliseen ja/tai kansainväliseen kenttään? 

Simo: Kyllä, ymmärrän, hyviä pointteja. Mitä tulee maisteriohjelmaan, monet opiskelijat ovat jo työskennelleet ammatillisella kentällä ohjelmaan tullessaan. Siinä mielessä heillä on jo mukanaan paikallisia ja kansainvälisiä kokemuksia. Ohjelma tarjoaa opiskelijoille rakenteen syventää näkemyksiä ja ajattelua opetussuunnitelman kautta, jossa paikallisilla ja kansainvälisillä vierailla on tärkeä taiteellis-pedagoginen rooli. Osana opintoihin keskittymistä ja samanaikaista tutustumista moninaisiin menetelmiin, tämä on tietenkin tapa saada uusia yhteyksiä. Ohjelma pyrkii ylläpitämään opiskelijoiden mahdollisuutta vierailla yhdellä kansainvälisellä foorumilla jossain muualla kuin Suomessa opintojen aikana. Tänä vuonna opiskelijat osallistuvat Oktoberdans-festivaaliin Bergenissä.  

Aloite Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kanssa on maisteriohjelmalle tärkeä Helsingin yhteyksien ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Meillä on myös hyviä yhteyksiä muihin Taideyliopiston ohjelmiin, esimerkiksi Koreografian maisteriohjelmaan, ja tiimit ovat aktiivisessa vuoropuhelussa keskenään. Yhteistyö institutionaalisesti on mielestäni välttämätöntä taideopiskelijoiden tulevaisuuden kannalta. Toinen asia, jonka haluan nostaa esille tässä keskustelussa ennen Soup Talk -paneelia, on se, että tässä maisteriohjelmassa tiimimme pyrkii tarjoamaan nuorille ammattilaisille koulutuksellista tukea, työkaluja ja suuntaa kestävälle taiteelliselle uralle näinä haastavina aikoina. Voisimme nykyään jopa puhua selviytymispaketista Suomen kulttuuriekonomisissa ja poliittisissa olosuhteissa. Henkilökohtainen motivaationi tukea nuorten ammattilaisten prosesseja heidän taiteellisen ajattelunsa ja käytäntöjensä syventämisessä ohjelmassa kumpuaa uskomuksesta, että keskittyneet ja dialogiset oppimisprosessit vertaisten kanssa voivat esitellä taideopiskelijoille taiteen tekemisen suuntautumisen, joka yhdistää heidät yhteiskuntaan kestävästi, enemmän kuin hetkellisesti, eräänlaisina pitkän matkan juoksijoina pikajuoksijoiden sijasta, jos saan leikkisästi kuvata taiteen tekemistä näin.  

Keskittyminen taiteellisiin kiinnostuksen kohteisiin tukevassa ja verkottuneessa oppimisympäristössä, jossa on mukana vierailevia taiteilijoita ja asiantuntijoita, voi avata työskentelymahdollisuuksia – ja ehkä myös tulevaisuuden rahoitusmahdollisuuksia – paikallista kenttää laajemmin. Onko tämä sinusta järkeenkäypää? Millaisia kokemuksia sinulla on tästä kuraattorina, jolla on kansainvälinen ohjelmisto Suomessa? 

Kerstin: Tämä on täysin järkevää ja liittyy vahvasti ajatuksiini niistä yhteyksistä, joita haluan edistää Liikkeellä marraskuussa -festivaalille saapuvien kansainvälisten taiteilijoiden ja paikallisen taidekentän välillä. Uskon kohtaamisiin, keskusteluihin ja jaettuihin intresseihin. Uskon myös niihin pieniin siemeniin, jotka voimme kylvää. Pieniin muutoksiin, joita voimme tehdä, ja jotka voivat itsessään tehdä muutoksen. Taidealan kasvattamiseen ja inspiroimiseen sekä koko kentän kukoistukseen. Opimme toisiltamme, ja mitä enemmän ajattelemme yhdessä ja kokoonnumme tähän kulttuuripoliittiseen maisemaan ja taloudelliseen tilanteeseen, sitä parempi.  

Tämän vuoden festivaalilla otimme tämän lähestymistavan vahvasti huomioon: mitä tapahtuu, kun me (paikallisesti työskentelevät taiteilijat, yhteistyöinstituutiot ja Liikkeellä marraskuussa) kokoamme resurssit (tilat, ajan, viestintäresurssit, rahoituksen) ja tuomme yhteen kaiken, mitä meillä on, luodaksemme ohjelman nimeltä ”Focus on the Local Landscape”. Se tulee olemaan vähän kuin piknik – kun kaikki tuovat jotain, saamme kokonaisen aterian. Samaistun todella ajatukseen pitkän matkan juoksijasta pikajuoksijan sijaan, erityisesti kokemukseni perusteella esittävien taiteiden kentällä ja koreografin managerina 13 vuoden ajan. Se on hyvä metafora. Olen oppinut, että monet asiat eivät tapahdu heti; ne vaativat aikaa ja kehitystyötä. Kun annan neuvoja opiskelijoille, korostan aina, ettei kannata heti tavoitella tähtiä, kuten pyrkiä heti kansainväliselle kiertueelle. Sen sijaan rohkaisen heitä katsomaan ympärilleen, näkemään mitä heillä on, ja rakentamaan hitaasti siitä eteenpäin. On tärkeää olla antamatta taiteellisten ideoiden tulla liian suurten ja lyhytjänteisten odotusten syömiksi ja oppia ennemminkin olemaan pitkän matkan juoksija. Työskentely tällä alalla vaatii paljon kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja lopulta vahvoja, kestäviä yhteistyösuhteita, jotka kehittyvät ajan myötä. Mitä mieltä olet tästä? 

Simo: Olen samaa mieltä, myös omasta kokemuksestani. Ei ole kiire minnekään. Yhdestä näkökulmasta näen taiteen tekemisen ylläpitävän ja muokkaavan kulttuurisia sedimenttejä ja sfäärejä, joissa yksi elää tai tulee elämään. Mutta ymmärrän myös, että tällaisen sanominen on helppoa, ja monissa elämäntilanteissa taiteen taloudellisen tilanteen kohtaaminen on toista. Palatakseni maisteriohjelmaan, kestää aikaa tunnistaa ja selkeyttää ne elementit, jotka muodostavat oman praktiikan. Aika vielä-näkymättömien elementtien tai niiden lähtökohtien tutkimiselle on myös yksi asia, jonka maisteriohjelma voi tarjota jo työskenteleville taiteilijoille. Tämä tarkoittaa myös tutkimusorientaatiota taiteelliseen työhön sekä sellaisten vaihtoehtoisten ekosysteemien ja yhteisöjen kollektiivista keksimistä, jotka vastaavat yhteiskunnan jatkuviin muutoksiin ja toistuviin syrjäytymismalleihin. Tämä voi olla yksi tapa tukea kestävää suuntaa taiteen ja elämän välisiin suhteisiin.  

Tämä kaikki on erittäin mielenkiintoista ja odotan innolla, että voimme jakaa siitä lisää Soup Talk -paneelikeskustelussa. Pitäisikö nyt kutsua yleisö jatkamaan ajattelua ja keskustelua yhdessä kanssamme festivaaleilla? 

Kerstin: Kyllä, tehdään niin! Odotan innolla tätä Soup Talk -paneelikeskustelua ja sitä, että voimme pohtia läheisesti ”Mitä nyt?”: kuinka jatkamme tästä eteenpäin? Miten kuvitella uusia strategioita, joiden avulla esittävän taiteen kenttämme voi jatkaa työskentelyä, tutkimusta ja esitystoimintaa annetuissa kulttuuripoliittisissa olosuhteissa? Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, olen erityisen iloinen paneelikeskustelijoista, jotka jakavat näkemyksensä kanssamme.  

Simo & Kerstin: Tervetuloa kaikki, nähdään festivaalilla ja Soup Talk -keskusteluissa! 

 

Teak Open Studio

Posted on by Isabel González

Tämä Open Studio -tapahtuma on kutsu todistamaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssijantaiteen maisteriohjelman opiskelijoiden lopputyön taiteellista prosessia, joka tapahtuu Teatterikorkeakoulun tanssikollektiivin (TADaC) piirissä.  

MA-opintojen opetussuunnitelmassa TADaC tarjoaa taiteellisen oppimisympäristön, jossa taideopiskelijat voivat tehdä yhteistyötä koreografien ja tekijöiden kanssa eri kulttuuritaustoista ja sijainneista, mukaan lukien Suomesta. Tämä taiteellinen työ on osa opintojaksoa ja se tarjoaa opiskelijoille kollektiivisen oppimisprosessin taiteellisesta tuotannosta sekä mahdollisuuden kiertää teostensa kanssa eri esityspaikoissa.  

Näin opiskelijat voivat jakaa työnsä erilaisten yleisöjen kanssa ja tutustua ammattikenttään mahdollisia tulevia yhteistyöprojekteja ajatellen. Open Studio, joka toteutetaan yhteistyössä Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kanssa, on merkittävä askel kohti tällaisten mahdollisuuksien avaamista MA-ohjelman tanssitaiteilijoille. 

Tänä vuonna brasilialainen koreografi ja tanssija Renan Martins toteuttaa teoksen yhdessä TADaC:n kanssa. Liikkeellä marraskuussa -festivaalin yleisö on kutsuttu vierailemaan Open Studiossa, jossa työryhmä avaa taiteellista prosessiaan. Martinsin työskentely pohjautuu yhdessäolon juhlistamiseen ja musiikillisuuden resonointiin ja pyrkii luomaan teoksen, joka syntyy aidosta yhteistyöstä. Koreografi pyrkii luomaan ”ympäristön, jossa tanssijat voivat intohimoisesti tutkia omia henkilökohtaisia kiinnostuksen kohteitaan ja lähteä itsensä löytämisen matkalle yhtenäisessä ryhmässä.” 

”Uskon, että Open Studio tarjoaa merkittävän mahdollisuuden paitsi tutustua MA-opiskelijoihin, myös pohtia yhdessä, mitä tarkoittaa korkeakoulututkinnon suorittaminen taiteissa tänä päivänä. Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi liittymään seuraamme ja kokemaan avoimen tanssin ja yhteistyön tutkimisen.” (Simo Kellokumpu, lehtori, MA in Dance Performance program, Teatterikorkeakoulu, Taideyliopisto Helsinki) 

Tapahtuma on osa Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä. 

Renan Martins on brasilialainen koreografi ja esiintyjä, joka asuu Barcelonassa. Hän aloitti taiteellisen uransa nuorena näyttelijänä Rio de Janeirossa ja muutti 17-vuotiaana Eurooppaan opiskelemaan nykytanssia. Hän valmistui sekä SEAD:stä (Salzburg Experimental Academy of Dance) että P.A.R.T.S:stä (Performing Arts Research and Training Studios), jossa hän alkoi kehittää koreografista työtään. Aerowaves valitsi hänen ensimmäisen kokoillan teoksensa ”Let Me Die In My Footsteps” yhdeksi vuoden 2016 huipputeoksista. Sen jälkeen hän on tehnyt teoksia, esiintynyt ja kiertänyt eri kaupungeissa Euroopassa ja Brasiliassa. Hän on portugalilaisen Sekoia Artes Performativas -alustan jäsen, joka on tuottanut hänen teoksiaan vuodesta 2018 lähtien.

Koreografisen käytännön rinnalla hän on toiminut tanssijana Iztok Kovacille, Marysia Stoklosalle, Anne Teresa de Keersmaekerille, Alexandra Waierstallille, Ceren Oranille, Daniel Linehanille ja Peter Savelille. Vuodesta 2013 lähtien hän on ollut Damaged Goods/Meg Stuart -ryhmän jäsen ja esiintynyt teoksissa ”Violet”, ”Atelier III”, ”Projecting [Space[” ja viimeksi ”CASCADE”.

Renan Martins on aktiivinen opettaja, joka jakaa työtään useissa tanssikouluissa, festivaaleilla ja yhtiöissä ympäri Eurooppaa ja Brasiliaa, kuten Impulstanz, Ballet National de Marseille, Norwegian Theatre Academy, Theater Bremen, B12, Danish National School of Performing Arts, Dance Theatre Heidelberg, SKH, Danscentrum Stockholm, Tictac Art Center, Antwerpenin kuninkaallinen konservatorio, Centro de Artes da Maré/Lia Rodrigues ja P.A.R.T.S., muutamia mainitakseni. Hän on myös perustajajäsen DDE-tutkimushankkeessa, joka käsittelee monimuotoisuutta ja osallisuutta yhdessä P.A.R.T.S.:n (BE), Manufacture (CH) ja SKH:n (SK) tiedekuntien kanssa vuosina 2021-2024. Koreografina hän on esittänyt itsenäisiä töitään ympäri Eurooppaa ja Brasiliaa ja koreografoinut muun muassa seuraaville yhtiöille: ME-SA (CZ), BOD.Y (SK), Tanssiteatteri Heidelberg (DE), Unusual Symptoms/Theater Bremen (DE) ja Tanskan tanssiteatteri (DK). Tällä kaudella hän tuo ensi-iltaan ”GUERRILLA”, uusimman teoksensa yhteistyössä Cullbergin (SE) ja musiikkituottaja Olof Dreijerin (The Knife) kanssa.

 

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen maisteriohjelman opiskelijat:

Inka Auvinen (she/they, s. 2000) on kansainvälinen tanssitaiteilija ja esiintyjä, joka on äärettömän utelias esiintymisen hienovaraisuuksista. Hän valmistui Trinity Labanista (Lontoo) kandidaatin tutkinnolla nykytanssista ja suoritti sen jälkeen DSP-ohjelman Dartissa (Berliini). Hän on työskennellyt koreografien, kuten Anton Lachkýn ja Fabio Libertin kanssa, esiintynyt Sadler’s Wells -teatterissa Dart Dance Companyn kanssa ja nauttinut kauniista kohtaamisista lavalla ja sen ulkopuolella. Inka tekee parhaillaan tanssin maisterin tutkintoa Teatterikorkeakoulussa.

Altınay Kapsız (she/her, s. 1999) on tanssitaiteilija/-tekijä ja esiintyjä, joka on alun perin kotoisin Istanbulista ja asuu tällä hetkellä Helsingissä. Hän suoritti kandidaatin tutkintonsa esittävistä taiteista Istanbul Bilgi -yliopistossa ja jatkaa nyt tanssin maisteriopintojaan Taideyliopistossa Helsingissä. Hänen taustansa sisältää erilaisia fyysisiä käytäntöjä, kuten nykytanssia, somatiikkaa, ballroom- ja latinalaisamerikkalaisia tanssiurheilulajeja sekä kokeellista ja fyysistä teatteria. Hänen taiteellinen praktiikkansa keskittyy esitysmateriaalien tuottamiseen kokeilemalla, yhdistäen tanssi- ja teatterielementtejä.

Mathilda Muk (| Vesa) on Helsingissä asuva tanssija | esiintyjä | tanssinopettaja (BA) | tanssitaiteilija. Tällä hetkellä Mathilda suorittaa tanssin maisterin tutkintoaan Teatterikorkeakoulussa, Helsingissä. Ennen Teakia Mathilda suoritti tanssinopettajan kandidaatin tutkinnon (2019) Turun ammattikorkeakoulussa (Taideakatemia). Mathilda pitää itseään monipuolisesti kiinnostuneena ja on kiinnostunut eri taiteenalojen ja käytäntöjen tutkimisesta. Tällä hetkellä Mathildaa kiinnostaa erityisesti tarkastella työtapoja. Oppiminen, pois oppiminen ja uudelleen oppiminen ovat avainsanoja, jotka ovat kulkeneet hänen mukanaan jo pitkään.

Saila Pönkä (s. 1996) on Helsingissä asuva tanssitaiteilija, joka suorittaa nyt tanssin maisterin tutkintoaan Teakissa. Hänellä on tanssin kandidaatin tutkinto Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Taidekoulutuksen lisäksi hän on opiskellut myös filosofiaa Helsingin yliopistossa ja teknillistä fysiikkaa Aalto-yliopistossa. Nämä muut alat informoivat häntä myös tanssinteon kontekstissa. Viime aikoina hänen erityisenä kiinnostuksenaan on ollut kaikki ne maisemat, joista tanssin tunne voi ihmiselle nousta ja kuinka nuo liikkeen hetket koetaan.

Joma Richter (she/they, s. 1994) on poikkitaiteellinen taiteilija, jonka juuret ovat esityksessä ja kuvataiteessa. Hän on opiskellut tanssia ja koreografiaa HZT Berlinissä ja Helsingin Teatterikorkeakoulussa sekä tekstiilisuunnittelua Kunstschule Weißenseessä. Lisäksi hän on suorittanut ammatillisen koulutuksen ompelijaksi ja perehtynyt vaatteiden valmistamisen käsityöhön. Koulutuksensa ja henkilökohtaisten kiinnostustensa kautta hänen taiteelliset käytäntönsä ovat jatkuvasti vaihdelleet kuvataiteen, käsityön ja esitystaiteen välillä. Tällä hetkellä hän suorittaa tanssin maisterin tutkintoaan Teakissa.

Sointu Saraste on tanssitaiteilija ja esiintyjä. Hän on suorittanut nykytanssin kandidaatin tutkinnon Trinity Labanissa Lontoossa. Hän on myös kouluttautunut AFI-ohjelmassa Bolognassa, Italiassa, sekä näytellyt ja tehnyt koreografioita Ylioppilasteatterissa. Soinnun taiteelliset kiinnostuksen kohteet liittyvät tunteiden, uupumuksen ja söpöyden parissa työskentelyyn. Hän yrittää myös tutustua hirviöihin, robotteihin, sieniin ja muihin mielenkiintoisiin olentoihin.

Marjukka Savolainen on Helsingissä asuva tanssitaiteilija – valmistuttuaan kandidaatiksi (Hons) tanssista Englannista (2013), hän on työskennellyt koreografien/ohjaajien kanssa nykytanssin ja esitystaiteen tuotannoissa Suomessa ja ulkomailla. Marjukalle tanssi on tapa sukeltaa tuntemattomaan ja kohdata selittämätön. Missä tanssin potentiaali piilee?

Anette Toiviainen (she/her) on Helsingissä asuva tanssija/tanssitaiteilija. Hän on saanut koulutuksensa Tukholman Taideyliopistossa, Wienin Musiikki- ja Taideyliopistossa sekä Kööpenhaminan Nykytanssikoulussa. Anette on työskennellyt muun muassa Skånes Dansteaterin (harjoittelu), Tero Saarinen Companyn, Thomas Bentinin, Emrecan Tanisin ja Susanna Leinonen Companyn kanssa. Hänen sooloteoksensa ”adulthood.” osallistui 26. kansainväliseen soolo-tanz-teatterifestivaaliin Stuttgartissa. Toinen sooloteos ”Duetto” sai ensi-iltansa osana Generation 2023 -näyttelyä nykyaikataiteen museossa Amos Rexissä.