Tekijä: Isabel González

Kokoonnutaan yhdessä tänä syksynä. Lämmin kutsu Liikkeellä marraskuussa -festivaalille.

Posted on by Isabel González

Mitä marraskuu kulttuurisesti Suomessa merkitsee? Marraskuu tunnetaan yleisesti, ei vain Suomessa, kuoleman kuukautena. Se on kuukausi, jolloin pohjoinen pallonpuolisko siirtyy talveen. Lehdet tippuvat, kasvit kuolevat, ihmiset siirtyvät sisätiloihin. Marraskuu tarkoittaa kuolemaa vanhalla kielellä. Niinpä festivaalin nimi voisi käännettynä olla: Liikkeellä kuoleman kanssa.

Marraskuun aikaan voimakkaat tuulet, rankkasateet, harmaat päivät vaihtelevat ensimmäisten pakkaspäivien, sinisen taivaan ja talviauringon kanssa. Aurinko, joka tuskin ylittää horisonttia. Ensilumi voi ilmestyä, Helsinkiä ympäröivä meri muuttaa ulkonäköään ja väriään päivittäin. Päivät lyhenevät, yöt pidentyvät. Ihmiset siirtyvät jaetuista tiloista omiin koteihinsa. Liikkeellä marraskuussa tuntuu olevan yksi viimeisistä sosiaalisista tapahtumista ja kokoontumisen mahdollisuuksista ennen talviverhon laskeutumista.

Lämpimästi tervetuloa Liikkeellä marraskuussa -festivaalille! Kesäkuisen tapahtumaviikon jälkeen, haluamme viettää hetken kanssanne syksyllä. Kutsumme teidät kokemaan teille valitut teokset. Kutsumme rentoihin keskusteluihin taiteilijoiden kanssa, sekä työpajoihin ja audiokävelyille.

Yhdentoista päivän ajan, taiteilijat kokoontuvat pääkaupunkiseudulle jakamaan unelmiaan, näkemyksiään ja analyysejaan meitä ympäröivästä maailmasta sekä ajasta ja yhteiskunnasta, jossa elämme.

Kaikki esitykset poikkeavat perinteisen näyttämöteoksen formaatista. Mukana on teoksia, joissa yleisö asettuu ympyrään tai jakautuu lavan molemmin puolin, teoksia postipaketin sekä installaation muodossa. Esityksiä, jotka kutsuvat sinut marraskuiselle uimarannalle, museoon sekä sairaalahuonetta tai hylättyä kauneushoitolaa muistuttavaan huoneeseen, jossa löydät itsesi läheltä esiintyjää.

Yhdessä teidän kanssanne, haluamme toivottaa tämän vuoden festivaalille tervetulleeksi seuraavat taiteilijat: Dominique Brun & François Chaignaud, Isabel Lewis, Michiel Vandevelde, Maria Saivosalmi & Vytautas Puidokas, Mikko Niemistö, Sanna Blennow, Teo Lanerva, Olli Lautiola, Justus Kantakoski, Ofelia Jarl Ortega, Ingri Fiksdal, Boglarka Börcsök & Andreas Bolm, Stefan Kaegi& Judith Zagury & Nathalie Küttel, Chiara Bersani & Ilaria Lemmo, Bart Van den Eynde, Elsa Tölli & Veera Milja sekä Jared Gradinger.

Sukella vuoden 2021 Liikkeellä marraskuussa -ohjelmistoon ja valitse mieleisesi.

Marraskuisen festivaalin lisäksi, meillä on teille yllätys. Jatkamme levittäytymistä. Osana vuoden 2022 Jälkiä marraskuusta-kokonaisuutta, tulemme toukokuussa esittämään kaksi ulkoilmateosta taiteilijaduolta Angela Schubot ja Jared Gradinger. Toinen teoksista on suunnattu aikuisille ja toinen lapsille.

Odotamme innolla tapaamistanne marraskuussa.

Lämpimin terveisin,
Kerstin Schroth & Liikkeellä marraskuussa -tiimi

Inspiraation sulattelua – lavarunollinen digestiivi festivaalikävijälle

Posted on by Isabel González

Tervetuloa takaisin! Ehkä tanssit jonkun toisen jalkaterillä,
ehkä näit jonkun toisen silmillä, ehkä hetken koit niin paljon että unohdit?

Inspiraation sulattelua -työpaja tarjoaa osallistujille tilan, jossa sulatella festivaalin aikana koettuja tunteita sekä nähdyistä esityksistä kumpuavia uusia, orastavia ideoita. Työpaja tarjoaa kehollisia ja runollisia työkaluja tähän sielunruuan sulatukseen. Työpajan ohjaa lavarunoilijat Elsa Tölli ja Veera Milja, jotka ammentavat omasta lavarunollisesta praktiikastaan – kuinka muovata elettyä ja koettua joksikin uudeksi, aistivaksi ja liikkuvaksi. Työpajassa kokeillaan pieniä somaattisia harjoitteita, rentoutumisharjoituksia sekä luonnostellaan raakiletekstejä eri metodein ja jaetaan niitä ääneen, inspiraation lahjana toisille osallistujille. Syntyneitä tekstejä voi jatkokäyttää esimerkiksi omiin taiteellisiin tarkoituksiin. Osallistuminen ei vaadi aiempaa kokemusta lavarunoudesta tai tanssista. Työpajan kieli on suomi.

Veera Milja ja Elsa Tölli

Veera Milja on esiintyvä runoilija ja joogaopettaja. Hänen esikoisrunokokoelmansa ilmestyy keväällä 2022. Elsa Tölli on runoilija ja esiintyvä taiteilija, jonka esikoiskokoelma Fun Primavera ilmestyi 2020. Teos voitti Yleisradion Tanssiva Karhu -palkinnon historian ensimmäisenä omakustanteena. Yhdessä he ovat tutkineet kehon ja esitetyn runon rajapintoja yhteisessä esityksessään SOOMA (Runokuu-festivaali, 2020). Molemmat kuuluvat lavarunouden opetusta tarjoavan Lavarunoakatemian perustajajäseniin.

Fionde

Posted on by Isabel González

Viimeisen vuoden aikana muotomme ovat muuttuneet, rakenteemme ovat vääntyneet. Yksityiselämämme on kirjoitettu uudelleen, yksinäisyys on muuttanut kasvonsa ja kollektiivi on kadottanut kehonsa. Juhlat ja rituaalit on vaiennettu. Fionde (Slingshots) on performatiivinen taideteos postitse. Se tutkii uudenlaisia yhteyksiä taiteen ja katsojien välillä. Voiko ensi-ilta tapahtua kotisi yksityisyydessä? Fionde on performatiivinen objekti, joka kutsuu sinut muuntamaan oman yksityisen ympäristösi ja luomaan uusia rituaaleja tunteiden käsittelyyn: yksin tai yhdessä muiden kanssa. Kun olet ostanut esityslipun, saat postitse laatikon, joka sisältää kaiken mitä tarvitset esityksen kokemiseen kotona. Laatikon sisältöä ei paljasteta etukäteen – se on aina yllätys, kohtaaminen odottamattoman kanssa. Ota niin paljon aikaa kuin tarvitset. Voit kokea Fionden oman aikataulusi mukaan, ja se voidaan aktivoida useammin kuin kerran, yksin tai yhdessä. Ei ole kiirettä, eikä ”oikeaa tapaa” tehdä tätä. Fionde on Samara Editionsin ensimmäinen tuotanto. Samara kutsuu taiteilijoita luomaan uusia esityksiä, jotka voidaan lähettää yleisölle postitse. Olet sekä esityksen esittäjä että yleisö. Helsinkiin Fionden tuovat kaksi marraskuista festivaalia, Baltic Circle ja Liikkeellä marraskuussa. Tämä yhteistyö mahdollistaa teoksen vastaanottamisen läpi koko syksyisen kuukauden.

Chiara Bersani

Chiara Bersani on italialainen esiintyvä taiteilija ja koreografi, jonka työ teatterissa ja nykytanssissa tutkii kehon politiikkaa ja sitä, miten luomamme kuvat ovat vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisten narratiivien kanssa. Hänen tutkimuksensa esiintyjänä ja tekijänä perustuu poliittisen kehon käsitteeseen ja sen läsnäolon ja toiminnan praktiikoihin. Aktivistina Chiara työskentelee vammaistaiteilijoiden osallisuuden edistämiseksi esittävän taiteen alalla. Hänen sitkeä työnsä on palkittu UBU Best Newcomer Award -palkinnolla, alle 35-vuotiaille esiintyjille, vuonna 2019.

Ilaria Lemmo

Ilaria Lemmo on italialainen säveltäjä ja äänitutkija elektronisen ja kokeellisen musiikin alalla. Hän toimii myös äänisuunnittelijana teatteritaiteen ja audiovisuaalisen taiteen aloilla. Hän suorittaa parhaillaan maisterintutkintoa elektronisen musiikin sävellyksestä Torinon konservatoriossa. Hän tutkii algoritmisen komposition mahdollisuuksia ja suhteita tila-akustiikassa.

Samara editions

Samara editions syntyi maaliskuussa 2021. Se on osatuottanut toistaiseksi kaksi teosta: Chiara Bersanin ja Ilaria Lemmon Fionde sekä Jenna Sutelan Protoplasmic Flow. Samara kutsuu taiteilijoita luomaan teoksia, jotka voidaan lähettää yleisölle postitse. Tamara Cubas ja Kate McIntost ovat seuraavien teosten taiteilijat. Kuratoinnista vastaa Eva Neklyaeva (Milano/Helsinki), Lisa Gilardino (Bologna) sekä Marco Cendron (Milano).

Residenssi

Posted on by Isabel González

Viime vuoden tapaan, residenssi Angela Schubotin ja Jared Gradingerin kanssa jatkuu. Taiteilijat on kutsuttu pitkäaikaisen yhteistyön myötä työstämään projektia, joka toteutetaan vuoden 2022 marraskuun festivaalilla. Tänä syksynä vain Gradinger saapuu Helsinkiin, jatkaakseen heidän tutkimuksiaan. Myös osana yhteistyötä, nähdään toukokuussa 2021, taitelijaduon teokset YEW: kids ja YEW: outside. Nämä teokset tulevat olemaan osa 2021 Jälkiä marraskuusta -ohjelmistoa.

Angela Schubot ja Jared Gradinger

Angela Schubot on tanssija, taiteilija, koreografi, tutkija ja kehoterapeutti-parantaja. Hänen juurensa ovat Perussa sekä Kanadassa ja tällä hetkellä hän asuu Berliinissä. Jared Gradinger on koreografi, taiteilija, esiintyjä ja puutarhuri. Hän syntyi Yhdysvalloissa ja on asunut Berliinissä vuodesta 2002 asti. Schubot ja Gradinger työskentelivät ensimmäistä kertaa yhdessä vuonna 2002 Constanza Macrasin johdolla. Jo silloin he huomasivat vahvan yhteisen kiinnostuksen puhtaasti keholliseen ja samalla dynaamiseen liikekieleen. Yhdessä he alkoivat yhdistellä kehollisia harjoitteita filosofisiin ja jopa esoteerisiin ajatuksiin. Heidän yhteistyönsä painopiste oli kehon rajojen kyseenalaistaminen, jonka lähtökohtana toimi kurkotus kohti yksittäisiä identiteettejä pakenevaa ehdotonta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vuosien 2009 ja 2013 välillä he loivat neljä täyspitkää teosta: What they are instead of (2009), Is maybe (2012), Dying together and I hope you die soon (2013) sekä All my holes are theirs (2013).

Schubot/Gradingerin halu olla kanssakäymisessä ei-inhimillisten olentojen kanssa sekä tarve avautua ei-inhimillisen maailman ehdottomalle yhteenkuuluvuuden tunteelle ovat luoneet pohjan vahvalle immersiolle kasvien ja luonnon kanssa. Vuodesta 2017 asti he ovat luoneet esityksiä yhdessä Luonnon kanssa. Nämä teokset ovat olleet hienovaraisia pyrkimyksiä hajottaa ihminen-luonto -dikotomia sekä luoda hierarkiatonta yhteiseloa oikeiden kohtaamisten ja radikaalien kokeilujen kautta. Vuonna 2018 he loivat yhdessä teokset YEW sekä YEW:outside. Näissä duetoissa he upottivat itsensä syvälle Luontoon ja sen sisäsyntyiseen älyyn. Vuonna 2019 he jatkoivat ajatuksen soveltamista teoksessa YEW:Kids, joka tarjoaa pienille lapsille läheisiä kohtaamisia kasvien ja luonnon kanssa.

Figuring Age

Posted on by Isabel González

Figuring Age tuo esiin kolme ikääntyvää tanssijaa Budapestistä, iältään 90–101-vuotiaita. Teos koostuu kestollisesta esityksestä ja videoinstallaatiosta, jotka nähdään samanaikaisesti vierekkäisissä tiloissa.

Vuonna 2015 koreografi ja esiintyjä Boglárka Börcsök sai tilaisuuden tavata joukon iäkkäitä tanssijoita Budapestissa. Hän halusi työskennellä muutaman kanssa syvemmin, mutta tiesi että heidän ikänsä tekisi näyttämöteoksen tekemisen mahdottomaksi. Niinpä Börcsök toteutti yhdessä elokuvantekijä Andreas Bolmin kanssa dokumenttielokuvan The Art of Movement, jossa unkarilaisen modernin tanssin edelläkävijät Irén Preisich, Éva E. Kovács ja Ágnes Roboz esiintyvät. Elokuvanteon aikana Börcsökin rooli vaihteli keskustelukumppanista tanssinopiskelijaan, kun hän herätteli ikääntyneiden tanssijoiden kehoja ja muistoja eloon. Editointivaiheessa Börcsök ja Bolm katselivat ja tutkivat kolmen naisen eleitä, liikkeitä ja tarinoita, uudestaan ja uudestaan. Irén, Éva ja Ágnes asettuivat Börcsökin kehoon kuin aaveet. Ikääntyvä keho ei sisällä vain yhtä kehoa, vaan koostuu eri aikojen, muistojen ja kokemusten kerroksista kehossa. Kolmen ikääntyneen tanssijan kehollistaminen on jatkuva muutoksen ja joksikin tulemisen tila. Figuring Age-teoksessa Börcsök kutoo ikääntyneiden tanssijoiden tarinat ja muistot päivittäisiin eleisiin, asentoihin ja tanssiliikkeisiin, ja samalla jäljittää kuinka nämä kolme naista ovat muuttaneet elämäänsä ja tanssiharjoitteluaan selviytyäkseen 1900-luvun sosiopoliittisista muutoksista. Heidän kehojensa hitaus ja hauras raskaus vaativat erilaista huomiota, ja luovat katsojille tilaa uudelleenajatella suhdettaan ikääntymiseen ja kuolemaan.

Kaksikanavaisessa videoinstallaatiossa nähdään ikääntyneet tanssijat omissa kodeissaan. Heidän huoneidensa hiljaisuudesta, täynnä henkilökohtaisia esineitä ja muistoja, tulee skenografinen tausta heidän dynaamisille esiintymisilleen.

Boglárka Börcsök

Esiintyvä taiteilija ja koreografi Boglárka Börcsök on kiinnostunut siitä, miten muisti ja historia ovat asettuneet eleisiin ja liikkeisiin, ja miten tämä vaikuttaa kehoon ja sen representaatioihin. Hänen työnsä pohjautuu henkilökohtaisiin kohtaamisiin, historiantutkimukseen sekä havainnoinnin praktiikkaan. Hän käyttää usein ääntä, ilmeitä ja tarkkaa kehollistamista. Hän on työskennellyt tanssijana ja esiintyjänä lukuisten taiteilijoiden kanssa, kuten Ligia Lewis, Kate McIntosh, Joachim Koester, Tino Sehgal ja Eszter Salamon. Salamonin kanssa hän on työskennellyt MONUMENT-sarjan useassa projektissa. Börcsök kehittelee parhaillaan uusia teoksia elokuvantekijä Andreas Bolmin kanssa. The Art of Movement(2020) oli heidän ensimmäinen yhteistyönsä. Elokuva sai ensi-iltansa koronapandemian aikaan verkossa Pact Zollvereinin, Tanzquartier Wienin ja MMpraxisin isännöimänä, ja se kutsuttiin myös Budapestin kansainväliselle dokumenttifestivaalille.

Andreas Bolm

Elokuvantekijä, äänisuunnittelija ja tuottaja Andreas Bolm asuu ja työskentelee Saksassa, Unkarissa ja Ranskassa. Hänen elokuvansa tarkastelevat dokumentin ja fiktion välistä hienovaraista rajaa, ja niissä ihmiset esiintyvät omissa sosiaalisessa ja perheympäristöissään. Teoksia Ròzsa (2000), The Sleepers (2003), Jaba (2006), All The Children But One (2008) ja School Files (2012) on esitetty monilla festivaaleilla ympäri maailmaa. Jabaesitettiin Cannesin elokuvajuhlilla 2006 ja palkittiin parhaana dokumenttina Zinebi-festivaalilla Bilbaossa. Vuonna 2009 Andreas osallistui Cinefondation Residence Festival de Cannesiin. Hänen ensimmäinen täyspitkä elokuvansa The Revenantsesitettiin vuonna 2013 Berliinin elokuvajuhlien Perspektive deutsches Kino -ohjelmassa sekä New Yorkin MoMA:ssa. Vuonna 2014 Andreas kutsuttiin kuuden kuukauden taiteilijaresidenssiin Akademie Schloss Solitudessa Stuttgartissa, missä hän valmisti toisen kokoillan elokuvansa Le Juge (2016).

Temple du présent – Solo for octopus

Posted on by Isabel González

Kuinka voimme ymmärtää eläintä, jonka älykkyyden muoto poikkeaa täysin omastamme? Kuinka voimme luoda suhteen ei-inhimillisen kanssa ilman omimista? Kuka tarkkailee ketä?

Temple du présent – Solo for octopus on ainutlaatuinen yhteinen seikkailu, yritys luoda vastavuoroisen havainnoinnin suhde eläimen ja ihmisen välillä. Stefan Kaegi, Judith Zagury ja Nathalie Küttel ovat luoneet teatteriakvaarion, jonka pääosassa on mustekala, tuo lahjakas, utelias ja leikkisä eläin. Kahdeksan lonkeron, yhdeksän aivon, kolmen sydämen ja hajautetun hermoston ansiosta mustekala kykenee moniin toimintoihin tai värinsä muuttamiseen radikaalisti. Ennen kaikkea sen on hyvin utelias, erityisesti ihmisiä kohtaan. Tässä esityksessä tarkkailija ei ehkä ole se, jonka oletimme. Tässä poikkeuksellisessa esityksessä mustekala on asiantuntija ja päähenkilö. Eläin muuttuu havainnoinnin kohteesta sen tekijäksi, ja sen katse asettaa perustavanlaatuisia kysymyksiä ihmisestä. Esityksen mustekala on kotoisin Etelä-Ranskan kalatorilta, jossa sen oli tarkoitus päätyä syötäväksi. Teosta esitettiin vain lyhyen aikaa livenä. Jäljelle on jäänyt elokuva, jota kutsumme teidät nyt katsomaan kanssamme Liikkeellä marraskuussa -festivaalille. Elokuvan jälkeen on keskustelutilaisuus yhdessä teoksen taiteilijoiden kanssa.

Stefan Kaegi

Stefan Kaegi tekee dokumenttiteatteria, ääni-interventioita, kuratoituja formaatteja ja kaupunkiympäristöön sijoittuvia teoksia monenlaisissa yhteistyökumppanuuksissa. Tutkimusten, avointen hakujen ja käsitteellisten prosessien kautta hän antaa usein äänen ‘asiantuntijoille’, jotka eivät ole koulutettuja näyttelijöitä, mutta joilla on jotain kerrottavaa. Suurin osa hänen teoksistaan tapahtuu Rimini Protokoll -ryhmän nimissä, jonka hän perusti Berliinissä yhdessä Helgard Haugin ja Daniel Wetzelin kanssa. Yhdessä he siirtyvät pois todellisuuden erilaisista representaatiosta kohti sen kuvaamista uusista ja odottamattomista näkökulmista.

Judith Zagury

ShanjuLab on teatteriryhmä, koulu ja esityspaikka Gimelissä, jossa eläimet ja ihmiset ovat työskennelleet ja asuneet yhdessä vuosien ajan Judith Zaguryn johdolla. ShanjuLabissa Zagury on luonut teatterin tutkimuslaboratorion, joka keskittyy ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen. Hän on opiskellut hevosetologiaa Rennesin yliopistossa ja suorittanut dramaturgian syventävät opinnot Lausannen yliopistossa. Hänen tutkimusaiheenaan oli eläinten etiikka.

Nathalie Küttel

Nathalie Küttel aloitti näyttelemisen ammatilliset opinnot Geneven konservatoriossa, ennen kuin hän suoritti kolmen vuoden kurssin Lausannen Ecole de Théâtre des Teintureries’issa. Taksidermistin tyttärenä hän kasvoi täytettyjen eläinten ympäröimänä, katseli kuolleita ruumiita ja yritti selvittää, miten he olivat toimineet elävinä. Vuonna 2015 Nathalie aloitti työskentelyn professori Fioriton kanssa Stazione Zoologica -tutkimuskeskuksessa Napolissa ja tutki mustekalojen neurobiologiaa, käyttäytymistä ja oppimisprosesseja.

From Mother to Daughter

Posted on by Isabel González

Millaisia ovat perheiden sukupolviketjut, ja miten ne muuntuvat liikkeeksi? Tässä videoteoksessa kahdeksan eri perhettä esiintyy kameran edessä, paljastaen perherakenteen ytimessä olevan läheisyyden. From Mother to Daughter tutkii eletyn kinesteettisen kokemuksen aistillisuutta perheiden omien narratiivien kautta, ja sen tulkintaa videotaiteen kielelle. Läheisyyden kokemuksen korostamiseksi koreografi Maria Saivosalmi ja elokuvantekijä Vytautas Puidokas ovat valinneet teokselle hyvin yksinkertaisen muodon: mustan studion, staattisen kameran ja lukitussa kuvakehyksessä liikkuvat ihmiset. Teoksen koreografisia ehdotuksia kehitettiin yhdessä perheiden kanssa epämuodollisissa keskusteluissa. Projekti käynnistyi Liettuassa vuonna 2019. Alkuvaiheessa Saivosalmi ja Puidokas tapasivat eri taustoista tulevia perheitä ja keskustelivat heidän kanssaan perherakenteista, sukupolviketjuista ja perhe -elämästä ylipäätään. Jotkut perheistä löydettiin henkilökohtaisten yhteyksien kautta, toiset erilaisten instituutioiden kuten Ruklan pakolaisten vastaanottokeskuksen, Kirtimain kulttuurikeskuksen ja Vilnan Art Printing Housen kautta. Tämä on Saivosalmen ja Puidokasin ensimmäinen yhteistyöprojekti. Videon toteutuksessa he työskentelivät myös liettualaisen elokuvaajan Vytautas Katkuksen kanssa. From Mother to Daughter on kuratoitu Vilnan nykytaiteen keskuksen CAC:n näyttelyyn Head with Many Thought, jossa se ensiesitettiin keväällä 2020.

Maria Saivosalmi

Maria Saivosalmi on työskennellyt laajalti nykytanssin alalla koreografina, esiintyjänä ja opettajana vuodesta 2002. Hän työskenteli tanssijana Helsinki Dance Companyssa 2004–2012. Viimeksi hän esiintyi Sonja Jokiniemen ÖH-teoksessa Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla 2020. Hänen koreografista työtään on esitetty laajalti, sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Saivosalmi on työskennellyt kuusitoista vuotta tanssitaiteilijana Helsingin Diakonissalaitoksessa lähinnä päihdehuollon asiakkaiden kanssa. Tällä hetkellä hän toimii nykytanssin lehtorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Hän jatkaa myös taiteellista työskentelyään, jossa häntä kiinnostavia aiheita ovat läheisyys ja kohtaaminen.

Vytautas Puidokas

Vytautas Puidokas on syntynyt Kelmėssä, Liettuassa. Hän on suorittanut BA-tutkinnon median ja elokuvan alalla Surreyn yliopistossa. Hänen tärkeimmät kiinnostuksen kohteensa ovat musiikki, tanssi ja dokumenttielokuva. Hän aloitti elokuvauransa vuonna 2012 Liettuan kansallisessa televisiossa, jossa hän työskenteli käsikirjoittajana ja ohjaajana. Vuodesta 2015 Vytautas on työskennellyt freelance -dokumenttielokuvantekijänä. Hänen ensimmäinen täyspitkä dokumenttielokuvansa El Padre Medico (2019) oli ehdolla Liettuan parhaaksi dokumenttielokuvaksi, ja sitä on esitetty festivaaleilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Muita teoksia ovat musiikkivideot, tanssidokumentit ja videoinstallaatiot. Vytautas on myös liettualaisen musiikkiyhtye Parranda Polan entinen jäsen. Tällä hetkellä hän työskentelee Vilnassa, Liettuassa.

StM

Posted on by Isabel González

Katse voi olla vallan väline. Ruotsalaiskoreografi Ofelia Jarl Ortega avaa sooloteoksessaan esiintyjän ja katsojan välille tilan, joka sykkii, antautuu ja antaa kehon katsojan katseen kohteeksi. Se on rajamaa, jossa voidaan puhua välttelystä, väistämisestä ja kiertelystä. StM on uusin osa Ofelia Jarl Ortegan teossarjasta, jossa hän tarkastelee katseen dramaturgiaa koreografisena materiaalina. Mikä on katsojan osallisuus, kun tanssijasta tehdään vapaaehtoisesti objekti, katseen kohde? Tässä teoksessa Ortega lähestyy kysymystä yhden kehon kautta ja vahvistaa katseen potentiaalin vallan välineenä.

Ofelia Jarl Ortega

Ofelia Jarl Ortega on chileläis-ruotsalainen koreografi ja esiintyjä Tukholmasta. Hänen työnsä keskittyy herkkyyteen ja feminiinisyyteen, usein eroottisella vivahteella. Viime aikoina hänen työnsä on tutkinut ”vapaaehtoisesti itsensä esineellistämistä”. Hänellä on diplomi Ruotsin kuninkaallisesta balettikoulusta vuodelta 2010 sekä koreografin maisterin tutkinto Tukholman Taidekorkeakoulusta vuodelta 2014. Hänen töitään on esitetty useilla lavoilla ja festivaaleilla, kuten ImPulsTanz (Wien), MDT (Tukholma), Inkonst (Malmö), Arsenic (Lausanne), Black Box Teater (Oslo) sekä Setu Festival (Bretagne).

Odd Meters

Posted on by Isabel González

Läkähdyttävä tanssi, joka poukkoilee rytmien väleissä ja pyrkii kokoamaan itseään unien, ruumiin ja ajan sirpaleista. Koreografi ja esitystaiteilija Mikko Niemistön Odd Meters nojaa esityshetkellä läsnäoleviin rytmeihin, jotka limittyvät, riitelevät ja ravistelevat lihaa. Odd Meters perustuu Niemistön Ruotsin Uddevallassa, Bjällansåsin farmilla kesällä 2018 näkemiin uniin: residenssipaikan kerrostuneisuus, jossa limittyivät luonnon syklit, tanssiminen ja 4G-yhteys nykyajan uutisvirtaan ja viihteeseen, tihkui osaksi hänen öistä todellisuuttaan. Odd Meters tarkastelee ihmiskehoa, joka on vieraantunut itsestään ja ympäristöstään, harhaillen pakkomielteisten unien, digitaalisen viihteen seikkailufantasioiden ja epäloogisen luontosuhteen polyrytmisessä labyrintissa. Tässä risteämäkohdassa läpeensä teknologisoituneen ajan krooninen unettomuus törmää omaan mahdottomuuteensa. Teoksesta kuultaa halu tuoda unen kokemus julkiseen tilanteeseen sekä työskennellä ei-lineaarisesta aikakäsityksestä käsin. Esiintyjä on vahvasti hereillä, mutta kanavoi tilaan suodattamattomia impulsseja, jotka kumpuavat REM-unen muistijäljistä – tarinoista, joiden kertoja ei hallitse narratiivia.

Mikko Niemistö

Mikko Niemistö on koreografi, esitystaiteilija ja kuraattori, joka työskentelee Helsingissä ja ulkomailla. Hän on toteuttanut sekä sooloteoksia että monialaisia kokonaisuuksia, joissa eri taiteenlajit käyvät vuoropuhelua. Mikko on koulutukseltaan Master of Fine Arts in Choreography (Dans och circushögskolan / New Performative Practices -maisteriohjelma, Tukholma, 2017). Teoksissaan Mikko tutkii ihmiskehon suhdetta ympäristöönsä: tiedostamattomia ja tiedostettuja ruumiillisia yhteyksiä yhteiskunnan rakenteisiin. Häntä kiinnostavat erityisesti hiljainen kehollinen tieto, ruumiin ja mielen taustakohina sekä kehomuistojen kasaumat. Tällä hetkellä hänen työskentelynsä keskittyy asioihin, jotka sijoittuvat arkitodellisuuden katvealueille, kuten unen, protestin ja digitaalisen maailman tiloihin.