Tekijä: Isabel González

Mitä tarkoittaa olla tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, jonka perusolosuhteet ovat täysin erilaiset kuin omasi? 

SCORES THAT SHAPED OUR FRIENDSHIP on herkkä kosketusten tanssi, jolla Lucy Wilke ja Paweł Duduś juhlistavat ystävyyttään. Kim_Twiddlen luoman eklektisen äänimaiseman säestyksellä he syventyvät attribuutioiden analyysiin. Patjojen keskellä esiintyjät kohtaavat toisensa uteliailla ja tuomitsemattomilla eleillä, jotka purkavat toisen ihmisen kohtaamiseen liittyviä jännitteitä ja ristiriitoja. 

Teoksen seitsemässä luvussa he haastavat yhteiskunnallisia normeja ja purkavat samalla omia fyysisyyden rajojaan. Wilke, joka on syntynyt spinaalisen lihasatrofian kanssa, nähdään usein vammaisena, kun taas Duduś on queer-tanssija, jolla on loisteliaasti haljennutta kynsilakkaa. Yhdessä he paljastavat itsensä julkiselle katseelle, torjuen tirkistelyä horjuttamattomalla intiimiydellä.  

Leikkisästi haastamalla normatiivisen katseen dikotomioita – kuten mies/nainen, saalistaja/uhri, aktiivinen/passiivinen – he sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, uhmaten riippuvuuden ja uhriuden narratiiveja. Tämä persoonallisuuksien cocktail tarjoaa katsojalle välähdyksen utopiasta – näyn ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, joka perustuu aidolle kohtaamiselle asettaen etusijalle hellyyden ja rehellisyyden. 

Lucy Wilke on taiteilija, joka toimii laajasti eri luovilla aloilla: laulajana, näyttelijänä, tanssijana, kirjoittajana ja ohjaajana. Hän on käsikirjoittajana toteuttanut menestyksekkäästi lyhytelokuvia ja näytelmiä. Wilke on saanut koulutuksensa tunnetussa International München Art Labissa ja tekee laajoja kiertueita Saksassa bändinsä BLIND AND LAME kanssa. 

Vuonna 2020 Wilke yhdisti voimansa Paweł Duduśin kanssa teoksessa SCORES THAT SHAPED OUR FRIENDSHIP. Teos esitettiin Schwere Reiterissä ja Münchner Kammerspielessä, ja se palkittiin arvostetulla DER FAUST -palkinnolla vuoden parhaana tanssiesityksenä. Palkinto toi heille myös kutsun Berliner Theatertreffeniin. Syksystä 2020 lähtien Wilke on ollut arvostetun Münchner Kammerspielen -kollektiivin jäsen. 

Paweł Duduś eli PÁW MÈOW eli CHILL syntyi aurinkoisena päivänä elokuussa 1989 Puolassa. Chill identifioituu ei-binaariseen queer-identiteettiin ja hänen taiteellinen ilmaisunsa perustuu tanssin, teatterin ja performanssitaiteen monipuolisiin kokemuksiin. Chill on kasvattanut yhteiskuntapoliittista tietoisuuttaan ja ajatteluaan asumalla ja työskentelemällä laajalti eri paikoissa, josta peräisin olevat kokemukset muokkaavat edelleen hänen taiteellisia pyrkimyksiään.  

Hänen työssään keskeistä on seksuaalisen ilmaisun ja identiteetin välinen korrelaatio. Keinojen etsiminen irrottautumisesta rajoittavista sosiaalisista normeista ja halu laajentaa leikkisää ihmisten välistä vuorovaikutusta intiimissä ympäristössä. Viime vuosina Chill on tutkinut rakkauttaan kasvitieteeseen ja keskittynyt intiimien suhteiden kehittämiseen omiin huonekasveihinsa. Vuonna 2021 Pawel sai taideharjoittelun tutkimusapurahan tutkiakseen kasvien afrodisiakeja. Meneillään oleva tutkimus keskittyy löytämään työkaluja ja kehoon perustuvia käytäntöjä, jotka tukevat kasveille suuremman herkkyyden kehittymistä ja edistävät yhteyden palauttamista kasvimaailmaan. Pàw Méow on myös eroottinen kasvitanssija.

Vuodesta 2020 Paweł Duduś on ollut perustajana Melanie Bonajon ideaan pohjautuvalle ”SKINSHIP – a touch based place for kinship” -tilalle. Taiteellinen ja aktivistinen turvalliseen tila on paikka queer-, trans-, ei-binaarisille, intersukupuolisille, agender/gender fluid ja femme-kehoille. Hän tarjoaa työpajoja läheisyydestä, kosketuksesta, suostumuksesta ja eroottisesta ruumiillistumisesta. Vuosina 2020–2022 Paweł työskenteli Biennale Arte 2022 tilattuun Melanie Bonajon elokuvan ”When the body said Yes” kehittämisen parissa.

Kim Ramona Ranalter eli Kim_Twiddle on monipuolinen taiteilija, joka yhdistelee työssään erilaisia taiteen muotoja, materiaaleja ja teknisiä taitoja sekä fyysisissä että virtuaalisissa tiloissa. Hän tekee yhteistyötä erilaisten artistien ja yhtyeiden kanssa yhdistäen teatteria, musiikkia, performanssia, live-esityksiä ja DJ*-toimintaa monipuolisissa projekteissa. Queer-feministisen kollektiivin Kollektiv WUT e.V.:n perustajajäsenenä Kim identifioi itsensä ei-binaariksi ja järjestää kollektiivissa voimaannuttavia tapahtumia samalla rakentaen verkostoja koulutusta ja poliittisia interventioita varten. Hän on taustaltaan opettaja, musiikillisen ohjauksen assistentti ja studioteknikko. Kim on työskennellyt eri ohjaajien ja yhtyeiden kanssa tuotannoissa kaikkialla Baijerissa, kuten teoksissa Leck mich Faust ja Serata No°1. Hän on erikoistuneet elektronisen musiikin sävellykseen ja äänisuunnitteluun. Kim luo monipuolisia äänimaisemia 2000-luvun alun analogisilla laitteilla multimediainstallaatioihin ja nykyteatterin tuotantoihin ammentaen inspiraatiota erilaisista musiikin genreistä. 

Submission Submission on kasvava koodeksi keskiaikaisten naispyhimysten performatiivisista muotokuvista, jossa Bryana Fritz ilmentää ”amatöörihagiografin” roolia. Amatööri kuvastaa sekä aloittelijaa että rakastajaa. Hagiografilla viitataan keskiaikaisen kirjallisuuden pyhimyselämäkertoihin. Performatiivisten muotokuvien sarjassa Fritz ilmentää ruumiillisia, retorisia ja performatiivisia strategioita, joita keskiaikaiset naispyhimykset käyttivät kukistaakseen rajoitteisen elämänsä, intohimonsa ja kuolemansa. Upottamalla fyysisen ja digitaalisen kehonsa menneiden pyhien kaikuihin, hän suorittaa pyhyydelle ruumiinavauksen ja herättää nämä narratiivit henkiin.   

Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla esitetään Hildegard Bingeniläisen, Katariina Sienalaisen, Christina Bolsenialaisen ja Jeanne d’Arcin muotokuvat. 

Bryana Fritz on koreografi, tanssija ja kirjoittaja. Hän työskentelee kirjallisuuden ja esityksen risteyskohdassa usein duettona OS X -käyttöliittymän kanssa. Hänen työtään ruokkivat jatkuva kiinnostus keskiaikaiseen kirjallisuuteen, fanifiktioon, mediatutkimukseen ja lukutaidottomuuden historiaan. Hän tekee myös yhteistyötä Henry Andersenin kanssa nimellä Slow Reading Club. 

Millaista on olla tyttö 2020-luvulla? Janina Rajakangas tutkii teoksessaan Venus yhdessä teinityttöjen kanssa nuoruuden erotisaatiota. Teos syventyy ulkopuolisten katseiden rooliin tyttöjen elämässä, jotka asettavat kauneuden ja arvostuksen rajat heidän ympärilleen. Kohtaamalla nuorten arkipäiväisiä feministisiä taisteluita Venus pakottaa kummittelevan haluavan subjektin putoamaan (hetkeksi) ja piirtää uudelleen Venuksen ääriviivat. 

Venus on rehellinen, nöyrä ja kiltti, mutta myös pilvessä, ongelmallinen ja äänekäs. Venuksen kuvaus on monitahoinen, sillä tyttöys itsessään on sitä. Tytöt eivät sovi yhteen muottiin. Äidin ja tyttären välisenä projektina alkanut luomus puhkeaa neljän teinin esittämäksi runon, laulun ja tanssin muodostelmaksi. Janina Rajakangas on koonnut teoksen tekstit yhdessä esiintyjien kanssa heidän yhteisten keskustelujensa perusteella. Venus toteutettiin ensisijaisesti kouluaikojen ulkopuolella, iltaisin, lomilla ja viikonloppuisin. 

Esitettyään teoksen Over your fucking body vuonna 2019 Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmistossa, Janina Rajakangas palaa festivaaleille Baltic Circlessä vuonna 2022 ensi-iltansa saaneen Venuksen kanssa. 

Janina Rajakangas on helsinkiläinen koreografi, esiintyjä ja opettaja. Rajakangas luo yksityiskohtaista koreografista materiaalia ja suurikokoisia partituureja ryhmille. Hänen työnsä keskittyy ymmärtämään, kuinka tanssi syntyy arjen kokemuksista. Janina Rajakangas –projekti purkaa nykyisessä trilogiassa patriarkaatin rakenteita tarkastelemalla arjen valtadynamiikkaa. Trilogiassa käsitellään teemoja: isäsuhteet (Meadow 2021), teini-ikäisten tyttöjen seksualisaatio (Venus 2022) ja inklusiivisuus koreografiana (Dancer 2023). Projektin teoksia on esitetty Liikkeellä marraskuussa –festivaaleilla, Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa, Kiasma-teatterissa ja The Place Theaterissa Lontoossa. 

HORDE on Ingri Fiksdalin ja Solveig Styve Holten koreografinen teos, joka sekä käytännön organisoinnin että taiteellisen ilmaisun kautta tematisoi, kenellä on pääsy taiteeseen ja taiteelliseen työhön. Fiksdal ja Holte jakavat yhteisen kiinnostuksen monimuotoisuuden laajentamista kohtaan ammattitaiteen kaikilla alueilla. Tällä hetkellä tietoisuus sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen ja kulttuuritaustojen edustuksesta on lisääntynyt koko taiteen ja kulttuurin alalla. Samaan aikaan valkoiset, keskiluokkaiset lapset ovat hallitseva ryhmä kaikessa taideopetuksessa. Fiksdal ja Holte ovat kiinnostuneita siitä, kuka voi kuvitella itsensä tulevaisuudessa taiteilijaksi ja kuka pääsee käsiksi ammattitaiteeseen tänään.

HORDE muotoutuu palkallisena kesätyönä yhdeksälle pääkaupunkiseudulle rekrytoidulle 15-18-vuotiaalle teinille. Hanke tarjoaa nuorille esiintyville osallistujille ammattiliittotasojen mukaisen palkan, kompetenssin, kokemuksen ja verkoston, joka vahvistaa nykytaiteen tuntemusta ja stimuloi kykyä ja intoa orientoitua taiteeseen mahdollisena ammattina.

HORDE sai ensi-iltansa lokakuussa 2021 CODA Oslo International Dance -festivaaleilla ja se on esitetty myös MUNCH-museon avajaisissa Oslossa. Teoksesta toteutettiin uudissovitus Kristiansandissa kesällä 2022. Vuonna 2023 Liikkeellä marraskuussa kutsui Ingri Fiksdalin ja Solveig Styve Holten Helsinkiin toteuttamaan uudissovitus yhteistyössä yhdeksän paikallisen nuoren ja yhden ammattitanssijan kanssa. Projekti toteutettiin Helsinki malli -hankkeen puitteissa ja yhteistyössä Pihlajamäen nuorisotalon ja Kiasma–teatterin kanssa. HORDE esitettiin elokuussa Pihlajamäen Kiillepuistossa ja marraskuussa festivaalin ohjelmistossa Kiasman aulassa.

Ingri Midgard Fiksdal on oslolainen koreografi, jolla on taiteellisen tutkimuksen tohtorintutkinto Oslon kansallisesta taideakatemiasta. Hänen tutkimuksensa pohjautuu vaikutteisiin, perspektiiviin, etuoikeuksiin, posthumanismiin sekä tiedon ja vallan hegemoniaan. Hän näkee koreografian spekulatiivisena fiktiomuotona, joka tarjoaa erilaisia käsityksiä kehosta, sukupuolesta, lajista, etnisyydestä, tiedosta ja historiasta. Fiksdal arvostaa käytännön ja teorian sekoittumista toisiinsa työssään pitäen niitä yhtä tärkeinä.

Vuodesta 2020 lähtien hän on työskennellyt taiteellisena tutkijana Oslon yliopiston CoFUTURES-hankkeessa, joka keskittyy globaaliin futurismiin anglofonisten perinteiden ulkopuolella. Fiksdalin teoksia on esitetty useilla kansainvälisillä festivaaleilla ja näyttämöillä, kuten Soulin Obscene -festivaaleilla, Riian Homo Novuksessa, Brysselin Kunstenfestivaleilla ja Pariisin Palais de Tokyossa. Hänen teoksensa Diorama on esitetty Helsingissä vuonna 2021 Hietaniemen uimarannalla Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmistossa.

Solveig Styve Holte on tanssija, koreografi ja tutkija, joka työskentelee Oslon kansallisen taideakatemian tanssin osastolla vuosina 2019-2025. Hänen koreografisessa praktiikassaan kaikki olemassa oleva materiaali- ja tanssihistoriallinen arkisto saa uusia muotoja, ruumiillisuuksia ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Hänen tutkimuksensa tavoitteena on laajentaa ja haastaa käsitystä kirjoittajuudesta, historiankirjoituksesta ja intertekstuaalisuudesta tanssissa ja koreografiassa. Holte luo esityksiä museoihin, gallerioihin, teatteriin ja julkisiin tiloihin, ja hänen uusi teoksensa Frå Form til Famling saa ensi-iltansa Henie Onstad Kunstsenterissa marraskuussa. Hän on toiminut kolmen KOREOGRAFI-antologian (2016/2018/2021) toimituksessa. Hän työskentelee Oslon ja Folkestadin välillä YKS koreografisen keskuksen kehityksessä.

Amie Mbye on norjalais-gambialainen tanssitaiteilija, koreografi ja tanssinopettaja, joka asuu Oslossa ja työskentelee Oslon, Pariisin, Barcelonan ja Dakarin välillä. Hän on sekä osallistunut että luonut projekteja tanssikilpailuista ja -illoista taiteellisiin näyttämötuotantoihin, joita esitetään sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Amie on B16-tanssikollektiivin perustaja ja jäsen. Ryhmään kuuluu 20 tanssijaa, näyttelijää, laulajaa, runoilijaa ja kirjailijaa, jotka ovat iältään 16-32 vuotiaita. He työskentelevät laajasti tanssin parissa; tekemällä esityksiä, ohjaamalla työpajoja ja keskusteluja nuorille ja järjestämällä tanssi-iltoja. Kollektiivi edustaa runsasta tanssijakirjoa tavoitteenaan luoda turvallisia tilaisuuksia taiteista kiinnostuneille nuorille ja ennen kaikkea laajentaa horisonttia siitä, ketkä tanssikentällä ovat edustettuna Norjassa.

Sofia Charifi on tanssitaiteilija, esiintyjä ja tuottaja. Hän on valmistunut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen koulutusohjelmasta 2021 ja hän on työskennellyt monessa eri rooleissa taiteen vapaalla kentällä. Tällä hetkellä hän toimii Ruskeat Tytöt ry:n koordinaattorina. Vapaa-ajalla hän yrittää neuloa villapaitaa ja käy laulutunneilla.

Alma Nordberg: Olen 16-vuotias taiteiden harrastaja. Merkittäviä kiinnostuksen kohteitani ovat tanssi ja musiikki, ja opiskelen Sibelius-lukiossa musiikkilinjalla.

Taika Fadte: Moikka oon 16 v. nuori helsingistä, jolle tanssi on tärkeä osa elämää.

Jia Macedo Pirttinen: Hei, olen Jia, 17-vuotias lukiolainen ja elämäni pyörii lähinnä tanssin, koulun ja itselle tärkeiden ihmisten ympärillä.

Metta Pietiläinen: Tanssilla on paikka sydämessäni ja siksi olenkin kiitollinen, että otin tämän uniikin mahdollisuuden vastaan. Sen avulla pääsen paitsi toteuttamaan itseäni tanssin sekä liikkumisen kautta, myös tutustumaan uusiin ihmisiin!

Meribel Kaljumets: Tykkään moottoripyöräillä ja musta tulee isona eläintenhoitaja.

Wilma Lönnberg: Pidän matkustamisesta ja elokuvista.

Juulia Erjanti: Rakastan kissoja ja kuuntelen Stepaa! Mua kutsutaan yleensä Jujuks.

Ilo Bingham: Oon lukion tokalla ja vapaa-ajallani harrastan partiota ja tanssia.

Leila Airin Özbek: Etniset juureni ovat merkittävä osa minua ja tanssi on intohimoni.

Voiko kehosta tulla hypoteettinen galaksi, täydellä kiihtyvyydellä, nestemäinen tähtihirviö, kuolematon?

Teoksessaan DARKMATTER Cherish Menzo ja hänen lavakumppaninsa Camilo Mejía Cortés etsivät tapoja irrottaa kehonsa tavasta, joilla ne nähdään ja koetaan päivittäistodellisuudessa. He luovat katseensa ylös taivaalle, pimeään aineeseen ja mustiin aukkoihin, jotka kohtaavat ja törmäävät toisiinsa synnyttäen uuden (afro)futuristisen ja arvoituksellisen ruumiin. Yhdessä he asettavat kehonsa osaksi monitahoista keskustelua ja samalla sen yläpuolelle. DARKMATTER haluaa päästä eroon ennakkoluuloisista tavoista, joilla katsomme kehoja ja tarinoita niiden takana.

Koska Menzo haluaa tuoda monenlaisia ääniä teokseensa, kokoaa hän jokaisessa esityskaupungissa Distorted Rap Choir -ryhmän, johon hän kutsuu henkilöitä afrikkalaisesta diasporasta. Ryhmä äänittää rap-hymnin, jonka lopputulos muodostuu osaksi esitystä. Kerrostamalla erilaisia paikallisia Distorted Rap Choir -äänityksiä kuoron äänimäärä kasvaa kiertueen aikana.

Kuten edellisessä projektissaan JEZEBEL, joka esitettiin Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmistossa vuonna 2022, Menzo venyttää liikekieltään lisäämällä siihen hiphop-maailmasta ammentavan Chopped and Screwed -remixtekniikan, jossa musiikin tempoa on hidastettu jyrkästi. Ajan käsitettä venyttämällä musiikin rekisteri muuttuu ja esiintyvä keho muodostaa uusia merkitystasoja.

DARKMATTER järjestelee ihmisyyden atomeita uudelleen, etsien vaihtoehtoisia muotoja ja tapoja kehon katsomiselle ja sen liittämiselle ulkomaailmaan.

Cherish Menzo tunnetaan vaikuttavasta ja tarkasta fyysisestä läsnäolostaan sekä tanssijana että koreografina. Hän valmistui Amsterdamin taideyliopistosta vuonna 2013 (urbaani nykytanssi) ja on siitä lähtien tehnyt yhteistyötä taiteilijoiden, kuten Eszter Salamonin, Akram Khanin, Leo Lerusin, Hanzel Nezzan, Olivier Duboisin, Benjamin Kahnin, Lisbeth Gruwezin, Jan Martensin ja Nicole Beutlerin kanssa. Esiintyjäuransa lisäksi Menzo on luonut omia teoksiaan vuodesta 2016 lähtien.

Menzo haastaa yhteiskunnallisia normeja ja rakentaa vaihtoehtoisia maailmoja, joissa musta keho on keskiössä. Hänen ensimmäinen sooloteoksensa, JEZEBEL, sai ensiesityksensä vuonna 2019 ja se palkittiin sekä Amsterdam Fringe että International Bursary palkinnolla.

Cherish Menzo on yksi tanssijärjestö GRIP:n neljästä taiteellisesta johtajasta yhdessä Femke Gyselinckin, Jan Martensin ja Steve Michelin kanssa.

Camilo Mejía Cortés varttui Calissa, Kolumbiassa, ja muutti Espanjaan 14-vuotiaana. Hän on opiskellut tanssia Barcelonassa sekä Salzburgin SEAD-koulussa.

Hän on osallistunut useisiin tuotantoihin, kuten Bodhi Projectin ja Cecilia Bengolean Sound of the Trap sekä L’incoronazione di Poppea, jonka ohjasi Jan Lauwers. Lauwers kutsui hänet myöhemmin Needcompanyyn, jossa hän esiintyi teoksissa War and Turpentine, Isabella’s Room, All the good ja PIE (Probabilities of Independent Events). Toukokuusta 2022 lähtien Cortés on kiertänyt kansainvälisesti teoksen D̶A̶R̶K̶MATTER kanssa.

Tällä hetkellä Cortés työstää henkilökohtaista projektia, joka tutkii salsamusiikin vaikutusta hänen taiteelliseen diskurssiinsa. Hän perehtyy tämän genren taiteellisiin, sosiopoliittisiin ja henkisiin puoliin osallistuakseen afrikkalaisen diasporan kokemusten arkistoon.