Tekijä: Minerva Juolahti

Sekoittamalla fiktiota, faktaa, muistoja ja tulkintoja, sekä tuomalla yhteen henkilökohtaisia ja kollektiivisia kertomuksia Nada & Co.-ryhmän teos The Voice of a City käsittelee ihmisten subjektiivista kokemusta jokapäiväisestä elämästä eri puolilla Eurooppaa. Nimet ja päivämäärät rakentavat palapelin, jossa historia, nykyhetki ja tulevaisuus flirttailevat keskenään. Yleisö kutsutaan istumaan teoksen kolmen tekijän Nada Gambierin, Mark Etchellsin ja Thomas Kasebacherin kanssa suuren pöydän äärelle. Esityksen aikana heidän keräämiensä kertomusten kautta luodaan yhteyksiä ja etsitään eroja paikkojen ja ihmisten välillä. Vuosien 2015 ja 2018 välillä ryhmä matkusti ympäri Eurooppaa tavaten laajan kirjon paikallisia asukkaita, joiden kanssa he pohtivat esimerkiksi paikkaan kuulumisen, muutoksen ja vaurauden teemoja. Kohtaamiset muun muassa kokkien, poliisien, maanviljelijöiden, asianajajien, poliittisten aktivistien, opettajien ja taksikuskien kanssa, sekä sulautuminen osaksi paikallisia yhteisöjä synnyttivät sekä kirjan, esityksen että näyttelyn, jotka nyt esitetään yhdessä. The Voice of a City –kirja sisältää tekstejä ja kuvia Zagrebista, Tbilisistä, Ateenasta, Etelä-Suomesta, sekä metropolialueista molemmilta puolilta Ranska-Belgia-rajaa. Esitys kutsuu yleisön tutustumaan ihmisiin sekä heidän tarinoihinsa, ajattelemaan historian, paikaltaan siirtymisen ja sosiaalisen epätasa-arvon kysymyksiä sekä Euroopassa että muualla. Näyttely vie katsojan matkalle läpi kuvitteellisen rappeutuvan kaupungin, välittäen tunteita absurdiudesta, muutoksesta sekä ajan kulumisesta.

Nada Gambier

Nada Gambier syntyi Turussa. Hänellä on tanssitaiteen kandidaatintutkinto Kentin yliopistosta, Iso-Britanniassa. Vuonna 2002 hän sai päätökseensä kahden vuoden tutkimusjakson maineikkaassa P.A.R.T.S.-koulussa Brysselissä, Belgiassa. Vuonna 2015 Gambier perusti Nada & Co. -ryhmänsä, joka tällä hetkellä tuottaa suurimman osan hänen teoksistaan. Gambierin työskentely sijoittuu teatterin, tanssin, esitystaiteen että kuvataiteen välimaastoon. Hänen repertuaariinsa kuuluu muun muassa installaatioita, näyttämöteoksia sekä teoksia, jotka on tehty erilaisiin julkisiin ja yksityisiin tiloihin. Omien töidensä lisäksi hän kiertää ympäri Eurooppaa ja tekee säännöllisesti yhteistyötä toisten taiteilijoiden projekteissa taiteellisena neuvonantajana sekä esiintyjänä. Viime vuosina hän on työskennellyt muun muassa Forced Entertainment -ryhmän, Phil Hayesin, Maria Jerezin, Kate McIntoshin, Simone Aughterlonyn sekä Jorge Léonin kanssa. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan Gambier on asunut Brysselissä, Belgiassa. www.nadagambier.be

Thomas Kasebacher

Thomas Kasebacher syntyi Innsbruckissa, Itävallassa. Hän opiskeli vertailevaa kirjallisuutta Innsbruckin yliopistossa sekä muun muassa ohjaamista, esiintymistä ja yhteisötaidetta Liverpoolin esittävien taiteiden instituutissa. Tällä hetkellä hän suorittaa maisteritutkintoa Tukholman taideyliopistossa New Performatice Practices -ohjelmassa. Kasebacher on näyttelijä, esitysten tekijä ja kuvataiteilija. Vuonna 2007 hän perusti NOTFOUNDYET-ryhmänsä yhdessä kumppaninsa Laia Fabren kanssa. He tekevät teoksia gallerioihin, julkisiin tiloihin sekä teattereihin. Kasebacher esiintyy myös aktiivisesti muiden taiteilijoiden teoksissa, kuten Forced Entertainment -ryhmän, Phil Hayesin sekä Sarah Vanheen. Hän on mukana myös monissa yhteistyöprojekteissa ympäri Eurooppaa. Nada Gambierin kanssa hän on työskennellyt vuodesta 2015 lähtien. Tällä hetkellä Kasebacher asuu Wienissä, Itävallassa. www.notfoundyet.net

Mark Etchells

Mark Etchells syntyi Hiltonissa, Iso-Britanniassa. Hänellä on värikäs ammattitausta. Etchells on opiskellut kalavesien tuntemusta, meritieteitä ja -teknologiaa Plymouthin yliopistossa Isossa-Britanniassa, mutta hänellä on myös puutarhasuunnittelun tutkinto Bicton-collegesta ja hän on suorittanut Cambridgen Trinity-yliopiston TESOL-tutkinnon, jonka kautta hänellä on englanninopettajan pätevyys. Etchellsin taiteellinen toiminta on jatkunut jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Hänen veljensä Tim Etchells on Sheffieldissä toimivan kokeellisen Forced Entertainment -teatteriryhmän ohjaaja, jonka kautta myös Mark Etchellson ollut vuosien varrella mukana monissa ryhmän projekteissa. Vuodesta 2014 lähtien Etchellson tehnyt yhteistyötä Nada Gambierin kanssa, pääosin esiintyjänä ja kirjoittajana. Nykyään Etchells asuu Devonin maaseudulla Isossa-Britanniassa ja valmistaa kattoja, rakentaa kuivia kiviseiniä, kalalampia ja vesiputouksia, sekä työskentelee puukirurgina. Tämän lisäksi hän jatkaa edelleen monipuolista osallistumistaan taiteen tekemiseen.

Marraskuussa 2020 nähtiin Liikkeellä marraskuussa -festivaalille varta vasten tehty Tribute – the library version -esitys, jossa koreografi Frédéric Gies esitti itse alun perin yhdeksälle tanssijalle tekemänsä teoksen Tribute. Nyt meillä on suuri kunnia esittää Tribute – the outdoor version Tapiolan Amfiteatterilla, yhdeksän tanssijan kera.

Frédéric Gies & Weld Company: Tribute

Teoksessaan Tribute Frédéric Gies on avannut tanssikirjastonsa Weld Companyn tanssijoille. Tanssit nitovat yhteen aiempien tanssien runollisuutta, herkkiä ja raakoja tekstuureja, luoden odotuksia tuleville tansseille. Syksyllä 2018 ryhmä kutsui Giesin luomaan heille koreografian. Tuloksena syntyi Tribute, koreografia yhdeksälle tanssijalle, jota säestää DJ Fiedelin teknomusiikki. Weld Companyyn kuuluu eri sukupolvia sekä työskentely- ja ilmaisutapoja edustavia tanssijoita ja koreografeja jotka työskentelevät yhdessä. Ryhmä perustettiin vuonna 2013 Tukholmassa sijaitsevan taiteelle ja tanssille omistetun Weld-tuotantoalustan yhteyteen. Weld Company haluaa viedä eteenpäin tanssiseurueen ajatusta, sitä mitä se voi olla, luoden rakenteita, jotka mahdollistavat uusien visioiden ja ajatusten esiin tulemisen. Ryhmän tärkein päämäärä on luoda vapaa tila harjoittaa taidetta, tulla tanssivaksi kehoksi, tanssivaksi yhteisöksi. Siten esittäen kysymyksiä nykypäivän tanssin ja koreografian luonteesta.

Frédéric Gies

Frédéric Gies on kokeellisen tanssin kentällä toimiva taiteilija. Hänen työskentelynsä perustuu tarkkaan liikkeen tutkimuksen prosessiin, joihon ovat vaikuttaneet hänen kokemuksensa somaattisista harjoitteista, nykytanssin eri praktiikoista, hänen aikaisempi koulutuksensa baletin saralla sekä kokemuksensa teknoklubeilla ja reiveissä. Hänen tanssinsa kaatavat monella tavalla hierarkioita ja jakoja eri tanssilajien välillä. Gies asuu tällä hetkellä Ruotsissa.

DJ Fiedel

Ensimmäiset DJ-esiintymisensä Fiedel teki Berliinissä 90-luvulla, jolloin hän aloitti levyjen pyörittelyn Subversiv-klubin viikoittaisissa maanantaitapahtumissa. Pian muutettuaan Berliiniin hän aloitti MMM-nimellä kulkevan yhteistyönsä ystävänsä Errorsmithin kanssa. Fiedel aloitti vuonna 2000 esiintymisen OstGut-klubilla ja myöhemmin jatkoi esiintymistä Berghain-klubilla, joka on vieläkin hänen kotipaikkansa. Tämän ohella hän on työskennellyt pitkään koreografi Frédéric Giesin kanssa.

Antonia Baehrin ja Latifa Laâbissin projekti Nadia Lauron visuaalisessa installaatiossa.

Kaksi simpanssihahmoa valtaavat limusiinin sisustaa muistuttavan tukikohdan koreografi Antonia Baehrin ja Latifa Laâbissin teoksessa Consul and Meshie. Kuvataiteilija ja lavastaja Nadia Lauron suunnittelema installaatio muodostaa oman itsenäisen taideteoksensa, jonka nämä kaksi karvaista, epäsiveellistä ja nenäkästä apinaa ottavat haltuunsa esityksen ajaksi. Katsojat kutsutaan olemaan osa maisemaa, istumaan tai makaamaan lattialle tilaan levittäytyvän menopelin vieressä. Consul ja Meshie ovat kaksi historiallisesti dokumentoitua apinaa, jotka elivät 1900-luvun alussa ja jotka kasvatettiin kuin ihmiset. Apinoita, etenkin ihmisapinoita, pidetään ”lähes ihmisinä” ja tämä ”lähes” tekee heistä usein heijastuspinnan sille, miten ihmiset kokevat inhimillisyyden toisissaan. Käyttäessään näiden kahden apinan hahmoa, esitys ei kuitenkaan pyri elämänkerrallisuuteen. Sen sijaan hahmot ovat hybridejä ja outoja rakennelmia yhdistettynä runollisiin, antropologisiin ja poliittisiin viittauksiin, jotka luovat omaa tarinaansa. Esitys tutkii luonnon ja kulttuurin suhdetta, kesyttämisen ajatusta sekä marginaalisuuden kysymystä. Donna Harawayn tutkimus feminismin ja apinan tai gorillan hahmon suhteesta on toiminut yhtenä teoksen inspiraationlähteenä. “Consul Baehr” ja “Meshie Laâbissi” esittävät hybridejä hahmoja, jotka tutkivat määrittelyyn liittyvää väkivaltaa sekä luovat kaaosta luonnon ja kulttuurin, miehen ja naisen sekä itsen ja toisen kategorioihin.

Antonia Baehr

Esiintyjä, elokuvantekijä, kuvataiteilija ja koreografi Antonia Baehr on kiinnostunut ihmisen ja eläimen vastakkainasettelusta, sekä esityksellisen tilan elementeistä. Koreografina hän liikkuu jokapäiväisen fiktion ja teatterin maastossa, työskennellen ihmisyyden määrittelyn reunoilla – asettaen meidät nautinnolliseen kriittiseen katsojapositioon. Koreografisen näkökulman lisäksi, Baehr on kiinnostunut säännöistä ja laeista, jotka yhteiskunta asettaa kehoille, tehdäkseen niistä tunnistettavia ja ymmärrettäviä. Baehr on työskennellyt yhdessä useiden taiteilijoiden kanssa, kuten Neo Hülcker, Pauline Boudry, Renate Lorenz sekä muiden roolien vaihtamisesta kiinnostuneiden tekijöiden kanssa. Projektista toiseen jokainen taiteilija on joko fasilitoija tai vieras. Antonia Baehrin teos LAUGH esitettiin vuoden 2009 Liikkeellä marraskuussa –festivaalin ohjelmistossa.

Latifa Laâbissi

Sekoittaen genrejä ja muotoja uudelleen määritellen, Latifa Laâbissi tuo lavalle erityisiä kameran ulkopuolisten hahmojen ja äänten tasoja. Äänen ja kasvojen käyttäminen merkitysten välittämiseen tulevat hyvin esille esityksissä Self-portrait camouflage (2006) ja Loredreamsong (2010). Jatkaen työtään arkistojen parissa, Laâbissi loi vuonna 2012 teokset Écran somnambule ja La part du rite, jotka perustuivat 1920-luvun saksalaisiin tansseihin. Vuonna 2016 lavastaja Nadia Lauron kanssa yhteistyössä syntynyt Pourvu qu’on ait l’ivresse sisältää maisemia ja kuvia, joissa esiintyy ylimääräinen, hirviömäinen, kaunis, satunnainen, huvittava ja pelottava. Vuodesta 2011 lähtien Laâbissi on toiminut taiteellisena johtajana Extension Sauvage -ohjelmassa, joka on koulutuksellinen ohjelma Brittanyn maaseudulla. Vuonna 2016 Les Laboratoires d’Aubervilliers ja Les presses du réel julkaisivat hänen koko uraansa käsittelevän monografian. Vuonna 2018 hän loi teoksen Consul & Meshie yhdessä Antonia Baehrin kanssa Nadia Lauron luoman visuaalisen installaation sisällä. He työskentelivät yhdessä myös vuonna 2019 Pauline Boudryn ja Renate Lorenzin Moving Backwards -videossa, joka oli esillä 58. Venetsian biennalen Sveitsin pavilijongissa. Kesällä 2019 Marseillen festivaaleilla sai ensi-iltansa teos White Dog, joka on koreografia neljälle esiintyjälle. Vuoteen 2019 asti Laâbissi toimi Grenoblessa sijaitsevan CCN2 – Centre chorégraphique national -tanssikoulun sekä Triangle – scène conventionnée danse à Rennes taiteilijana.

Nadia Lauro

Nadia Lauro on kuvataiteilija ja lavastaja. Hän on tehnyt lavastuksia, luonut ympäristöjä ja visuaalisia installaatioita, joissa on suurta dramaturgista voimaa ja siten ne luovat uusia tapoja nähdä ja olla yhdessä. Lauro on työskennellyt seuraavien kansainvälisten koreografien ja esiintyjien kanssa: Vera Mantero, Benoît Lachambre, Emmanuelle Huynh, Fanny de Chaillé, Alain Buffard, Antonija Livingstone, Latifa Laâbissi, Jonathan Capdevielle, Laeticia Dosh ja Jennifer Lacey, jonka kanssa hän on tehnyt yhdessä monia projekteja. Lauro on kehittänyt käsikirjoitettuja ympäristöjä museoihin, teattereihin ja taidegallerioihin Euroopassa, Japanissa ja Koreassa.

Silmiemme eteen avautuu huimaava todellisuuden ja videoiden muodostama hybridikokemus. Yksin kannettavan tietokoneen kanssa näyttämöllä liikkuva Barbara Matijević muokkaa kehonsa saumattomaksi jatkeeksi anonyymien YouTube-videoiden kaksiulotteiselle maailmalle. Teoksessaan Forecasting Giuseppe Chico ja Barbara Matijević pysäyttävän ajan kahden rinnakkaisen ulottuvuuden välille, fyysisen ja ruuduntakaisen todellisuuden rajalle. Teos muodostaa kiehtovan ja humoristisen, ajan ja tilan rajat ylittävän dialogin ja haastaa ajattelemaan, miten teknologia vaikuttaa aisteihimme ollen läsnä sekä suhteessamme objekteihin, liikkeeseen että nykyhetkeen. Chico ja Matijevic tutkivat työssään teatterin ja esitysten merkitystä elämäämme, jota uudet ”mielen työkalut” kuten internet muuttavat perusteellisesti. Forecasting-teoksellaan tekijät haluavat kiinnittää huomiota digitaalisten työkalujen jatkuvasti kasvavaan merkitykseen kollektiivisen mielikuvituksen ja itsen rakennusvälineinä. Teos on vastaanottanut arvostelijaraadin erityispalkinnon maineikkailla MESS-teatterifestivaaleilla Sarajevossa Bosnia-Herzegovinassa vuonna 2016.

Barbara Matijević

Matijević syntyi Našicessa Kroatiassa vuonna 1978. Hän opiskeli kirjallisuutta Zagrebin yliopistossa ja tanssia yliopistossa sekä tanssia Yhdysvalloissa ja Kilina Cremona johdolla Zagrebissa. Matijević on työskennellyt Bojan Jablanovecin, Bruno Marinin, David Hernandezin, TRAFIK:in ja Joris Lacosten kanssa, sekä tehnyt yhteistyötä Boris Charmatzin kanssa Bocal-projektissa. Matijević on opettanut tanssia Osijekin kansallisessa tanssikonservatoriossa Kroatiassa. Giuseppe Chicon kanssa hän on työskennellyt vuodesta 2008 lähtien. Matijević asuu Zagrebissa, Kroatiassa.

Giuseppe Chico

Chico syntyi Barissa, Italiassa vuonna 1974. Hän opiskeli muinaisia kieliä ja aloitti työt teatterissa hyvin nuorena Abeliano-teatterissa Tina Tempestan johdolla sekä Robert McNeerin johdolla Kismet-teatterissa. Hän myös työskenteli lavastaja Paolo Baronille. Opiskeltuaan teatteria Roomassa ja Milanossa, Chico muutti vuonna 2000 Pariisiin ja aloitti nykytanssiopinnot Joao Fiadeiron, Vera Monteron, Julyen Hamiltonin, Mark Tompkinsin, Vera Orlockin, Pooh Kayen, KJ Holmesin ja Olivier Bessoninin kanssa. Useiden vuosien ajan hän esiintyi yhdessä Mille Plateaux Associés -ryhmän kanssa. Hän on tehnyt yhteistyötä George Appaixin ja Joris Lacosten kanssa. Chico asuu Pariisissa, Ranskassa.

Aistisuus, hybridimuodot ja selittämätön muodostavat löytämiseen, eroavuuksiin ja binäärisyydestä vapautumiseen perustuvan taiteellisen maailman. Sonja Jokiniemi luo ÖH-ryhmäteoksessaan käsintehdyistä ryijyistä ja erilaisista solmu- ja ompelutekniikoista moniaistisen tekstiiliympäristön, joka sitoo aistien logiikan koreografiseksi ehdotukseksi. Pitkäkestoinen, kosketusaistiin tukeutuva esitys vie yleisön mukanaan merkitysten ja yhteyksien kudelman epälineaariseen logiikkaan. Piirrettyjen kuvien luettelo hahmottelee teoksen alitajunnan, läiskyen esiintyjien kehollistumisen muotoihin ja punoutuen tekstiileihin. Teoksessa värit kertovat ja tekstuurit käyvät vuoropuhelua. ÖH-teoksessa inhimillisen ja ei-inhimillisen välisiä tiloja, joissa naiivi, intiimi, epätodellinen ja tuntematon koskettavat toisiaan ja joiden kauneus erottuu valtavirran estetiikasta. Teos hahmottelee samalla voimakasta metaforaa vastarinnalle, joka pakenee luokitteluja ja rajoittavia muotoja, luoden tilaa vaihtoehdoille. Teos on tämän vuoden yhteistuotanto Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa. Vuonna 2017 Sonja Jokiniemen BLAB sai kantaesityksensä Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla.

Sonja Jokiniemi

Sonja Jokiniemi syntyi vuonna 1983. Hän on koreografi, esiintyjä sekä itseoppinut kuvataiteilija. Kansainvälisesti työskentelevä Jokiniemi on valmistunut amsterdamilaisesta Das Theatre (ent. DasArts) -koulutusohjelmasta vuonna 2013. Ennen tätä hän valmistui nykytanssin kandidaatiksi Lontoon Laban Center:istä vuonna 2006 ja otti osaa Daghdha Mentoring -ohjelmaan Limerickissä, Irlannissa. Jokiniemen taiteellinen työskentely sijoittuu esitysten ja installatiivisten muotojen maastoon, joissa piirrosten ja tekstiilien ruumiillisuus keskustelee inhimillisen kanssa. Teoksillaan Jokiniemi luo vaihtoehtoisia ja monitekstuurisia kieliä. Oman taiteellisen praktiikkansa rinnalla hän yhteiskuratoi Mad House Helsingin Bad House -festivaalia ja työskentelee taiteellisesti erilaisten ryhmien kanssa. Jokiniemi elää ja työskentelee tällä hetkellä Helsingissä sekä Lausannessa, Sveitsissä.