Tekijä: Isabel González

Hän ei ole läsnä heidän pornografiassaan. Häntä ei löydy heidän erotiikoistaan.
Hän ei ole edes oman fantasiamaailmansa osa.

CUTLASS SPRING on mitä seksi voisi tarkoittaa minulle juuri nyt.

Kuljeksin kysymyksessä, miten voisin paikantaa oman seksuaalisen identiteettini toisiaan täydentävien ja näennäisesti vastakkaisten identiteettien lukuisasta joukosta – esiintyjänä, äitinä, tyttärenä, tuntemattomana? Kartoitan erään seksuaalikasvatuksen kaikkine ruumiillistumineen, sepitelmineen ja dissosiaatioineen. Seuraan näitä kehityskaaria kohti niiden pehmeintä ydintä saadakseni selville, mitä pidättelen ja mikä on ilmeistä.

Hän kaupittelee kehoaan ja kaikkia niitä asioita, jotka siihen kuuluvat.
Hän tulee käsittämään, mitä häneen jää seksuaaliseen mietiskelyyn.

Hivuttautuen kohti sensuroimattomuutta, hyödyntäen arkiesineiden loputonta potentiaalia, CUTLASS SPRING on samanaikaisesti manifesti ja kiihkeä pohdinta, seksuaalisen ymmärryksen etnografia ja halun arkeologia.

Dana Michel

Dana Michel on koreografi ja esitystaiteilija. Hänen teoksensa ovat vuorovaikutuksessa improvisaation, kuvanveiston, hip hopin, komedian, elokuvan ja dubin laajennettujen kenttien kanssa; ne ovat sosiaalinen kommentaari, joka linkoaa katsojan kokemukset.

Michel oli markkinointipäällikkö, kilpajuoksija ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja ennen valmistumistaan nykytanssin kandidaattiohjelmasta Concordian yliopistosta. Vuonna 2014 hänet palkittiin ImPulsTanz Award -palkinnolla, ja New York Times nosti hänet esiin yhtenä vuoden huomattavimmista koreografeista. Vuonna 2017 hänet palkittiin Hopeisella leijonalla Venetsian biennaalissa. Vuonna 2018 hänestä tuli ensimmäinen tanssija, joka valittiin residenssitaiteilijaksi Kanadan National Arts Centreen. Michel on vuoden 2019 ANTI-festivaalin kansainvälisen Live Art -palkinnon voittaja.

Michel on tehnyt kaksi sooloteosta, Yellow Towel ja Mercurial George. Hänen uusi sooloteoksensa CUTLASS SPRING sai ensi-iltansa vuonna 2019. Montrealissa asuva Michel on Par.B.L.euxin kumppanitaiteilija.

Koreografi Eleanor Bauer kaivautuu teoksessaan A lot of moving parts oman alansa etymologiaan – khoreía “tanssia yhdessä” ja graphia ”kirjoittaa” – ymmärtääkseen kirjoittamisen paikkaa tanssin tekemisen ruumiillistuneissa, sosiaalisissa ja suullisissa praktiikoissa ja perinteissä. Tanssimisen ja kirjoittamisen väliset aukot, hankauskohdat, yhteentörmäykset, tulkkaukset ja rakkaussuhteet ovat vieneet Bauerin ja hänen yhteistyökumppaninsa koreografiselle löytöretkelle kohti “yksinkertaisimpia alustoja, joissa tanssin kompleksisuus voi kukoistaa”. Tanssi- ja kirjoituspraktiikoita vaihtamalla he etsivät tapoja, joilla nämä kaksi ajattelun välinettä voivat parhaiten palvella toisiaan.

A lot of moving parts tarjoaa mukautuvat puitteet Bauerin kirjoittamisen ja tanssin suhdetta käsittelevälle taiteelliselle tutkimuspraktiikalle, kehittyen ajan myötä ja rakentuen uudelleen jokaiseen esitykseen. Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla tämä jatkuva prosessi esitetään ensimmäistä kertaa ryhmäteoksena.

Eleanor Bauer

Eleanor Bauer on esiintyjä ja koreografi, joka työskentelee tanssin, kirjoittamisen ja musiikin risteämissä. Hänen työnsä on erilaisten tietämisen tapojen syvällinen synteesi. Erilaiset fyysiset, konseptuaaliset, aistilliset, älylliset, sosiaaliset, muodolliset ja tunneperäiset ymmärrykset liittyvät hänen ruumiilliseen esityksen tekemisen praktiikkaansa. Bauerin soolot, keskustelutapahtumat ja ryhmäteokset ylittävät esityskategorioita nokkelasti, huumorintajuisesti ja varmasti.

Santa Fe’stä, Yhdysvalloista kotoisin oleva Bauer suorittaa parhaillaan koreografian väitöskirjaopintoja Tukholman taideyliopistossa. Hän on tehnyt esityksiä Brysselissä GoodMove-tuotantoyhtiön kautta vuodesta 2007. Hän oli brysseliläisen Kaaitheaterin residenssitaiteilija vuosina 2013-2016. Bauer opettaa, kirjoittaa ja luo erilaisia konteksteja tiedonvaihdolle.

Bauer on tehnyt yhteistyötä muusikko-säveltäjä Chris Beckin kanssa vuodesta 2003. Hän on työskennellyt esiintyjänä mm. koregrafien Xavier Le Roy, Boris Charmatz, Anne Teresa De Keersmaeker/Rosas, Trisha Brown, David Zambrano, Mette Ingvartsen ja Veli Lehtovaara kanssa. Bauer on tehnyt yhteistyötä koreografina ja esiintyjänä kuvataiteilijoiden Matthew Barney ja Every Ocean Hughes/Emily Roysdon kanssa. Hän on myös esiintynyt tai tehnyt yhteistyötä eri orkestereiden ja yhtyeiden kuten Ictus, The Knife ja Yung Lean kanssa.

Media

A lot of moving parts: Koreografi som utmanar både förnuft och känsla (Svenska Dagbladet, 15.5.2019)
9 Dance Performances to see in N.Y.C. This Weekend (The New York Times, 4.10.2018)
Eleanor Bauer danse avec les mots (Le Monde, 19.9.2018)

Affordable Solution for Better Living rikkoo terveellisiä elämäntapoja korostavan yhteiskunnan tabuja. Kuvataiteilija Théo Mercier ja koreografi Steven Michel asettavat Kallax-hyllyn oudoksi toteemipaaluksi keskelle tahratonta tilaa. Tämä Ikean lippulaivahyllykkö – vähemmän kuuluisa kuin Billy, mutta tilavampi ja hienostuneempi – on täydellinen esimerkki “kauneudesta kaikille”.

Teos pyrkii kyseenalaistamaan tuotteistettua kehoa, elämäntapatrendejä ja suurten brändien tyrkyttämää vapauden harhaa muuntamalla kaupallisen prosessin koreografiseksi teokseksi. Millaisena yritysmaailma esittää kuluttajan kehon? Onko koti ainoa vapauden tila, vai sittenkin vain lavastettu tuotemerkkien ruumiillistuma?

Affordable Solution for Better Living paljastaa tämän kaupallisen kaavan kolmessa näytöksessä, purkaen lähes täydellisen ja kiillotetun ihmisen vakaumukset ja epäilykset. Kentauri, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi huonekalu, rakentaa absurdilla tavalla oman yksilöllisen tilansa – interiöörin, joka on ainutlaatuinen ja silti samanlainen kuin kaikki muutkin.

Teoksessa ihminen ja tila sulautuvat yhteen yhä voimallisemmin; tyyni, harmoninen ja rauhoittava maailma halkeilee ja taipuu, paljastaen sekä ihmisyyden että oman pimeän puolensa. Tuhoaako ihminen oman sisäisen maailmansa pyrkiessään hallitsemaan sisustuksensa?

Théo Mercier ja Steven Michel

Taiteilija ja ohjaaja Théo Mercierin teokset tutkivat kriittisesti antropologian, etnografian, geopolitiikan ja turismin risteymiä. Useimmat Mercierin teoksista perustuvat löydettyjen, kasattujen, yhteen liitettyjen tai muovattujen esineiden inhimillistämiselle. Hän työskentelee usein sarjoissa, muodostaen teosten yhteisöjä, jotka ryhmittyvät karkeasti nuoriin tai vanhoihin, mies- tai naispuolisiin.

Théo Mercier tuottaa ja kerää hybriditeettiä – polymorfista, polyvokaalista, moniselitteistä ja epäselvistä lähteistä tulevaa. Näin syntyy hyvin tiettyä eksotismia: transkulttuurista, transgeografista ja transtemporaalista. Liikkuessaan todellisen ja kuvitellun antropologian välillä taiteilijan lähestymistapa on kuin tutkimusmatkailijan, joka tuo tullessaan esineitä todellisista tai kuvitelluista maailmoista – kuin todisteena matkoista, jotka ovat voineet tapahtua tai olla tapahtumatta.

Steven Michel on opiskellut mimiikkaa, sirkusta, tanssia ja perkussioita. Hän aloitti opinnot brysseliläisessä P.A.R.T.S.-tanssikoulussa vuonna 2006. Michel on työskennellyt tulkitsijana koreografien, ohjaajien ja elokuvantekijöiden kuten David Zambranon, Anouk Van Dijkin ja Falk Richterin, Lukas Dhontin, Daniel Linehanin ja Maud Le Pladecin kanssa, kuten myös kuvataiteilijoiden Théo Mercier ja Sarah&Charles kanssa. Michel on tehnyt yhteistyötä belgialaiskoreografi Jan Martensin kanssa vuodesta 2012 lähtien. Vuonna 2016 hän teki sooloteoksen They Might Be Giants.

Steven Michelin tavoite on kokeilla erilaisia rooleja ja lähestymistapoja, tutkia erilaisia tavoitteita ja hämärtää erilaisten ilmaisun tapojen kuten tiede – fiktio; harmonia – kaaos; silmä – korva, analoginen – digitaalinen rajoja.

Steven Michel ja Théo Mercier palkittiin Hopeisella leijonalla vuoden 2019 Venetsian biennaalissa teoksestaan Affordable Solution for Better Living.

Prognostics Lecture

Steven Michel ja Théo Mercier puhuvat Taideyliopiston Kuvataideakatemian Prognostics-luentosarjassa Exhibition Laboratory -tilassa 4.11. klo 18.00.

Media

Palkittu tanssiteos on häkellyttävä täydellisyyden dystopia, jonka keskussymboli on Ikean koottava hylly (Helsingin Sanomat, 3.11.2019)
The 2019 Lion Awards for Dance (La Biennale di Venezia, 21.6.2019)

Montrealilaiskoreografi Clara Fureyn ryhmäteos Cosmic Love rakentuu fysikaalisten ilmiöiden intuitiivisten ja runollisten representaatioiden ympärille. Minimalistinen näyttämökuva luo puitteet esitykselle, joka käsittelee energian jatkuvaa muodonmuutosta ja yksinkertaisten eleiden muuntumista rituaaleiksi.

Furey kyseenalaistaa käsityksen tyhjästä tilasta. Hänelle tila on täynnä energeettisiä siteitä ja dynaamisia voimia. Cosmic Love on abstrakti teos, joka paljastaa elävien kehojen ainutlaatuisen säteilyn. Tila väreilee, kun seitsemän esiintyjää liikkuu tarkkaavaisesti, luoden tilaa synkronistiselle, osallistavalle maailmalle, jossa energia on jaettu voimavara.

Clara Furey on työskennellyt pitkäaikaisten yhteistyökumppaneidensa valosuunnittelija Alexandre Pilon-Guayn ja säveltäjä Tomas Fureyn kanssa, joista jälkimmäinen nähdään myös näyttämöllä. Tomas Furey toteuttaa moniaistisen, immersiivisen auditiivisen kokemuksen, joka avaa uusia tiloja yleisön mielikuvitukselle ja havainnoille.

Kuten jää, joka muuttuu vedeksi ja sitten höyryksi, myös esiintyjät kokivat jatkuvan muutoksen prosessin, jossa heitä yhdisti liimainen rakkaus: haastavien ja helppojen kysymyksien meri, ankara ja hellä kone, tuhoamattoman energian ydin. Niin kuin taivaan ääriviivat tunnistaa yksi tähtikuvio kerrallaan, paljastui Cosmic Love teokseksi empatiasta ja toisten kuuntelemisesta.

Clara Furey

Clara Furey aloitti taiteellisen uransa laulamalla ja säveltämällä ennen astumistaan tanssin maailmaan. Hän opiskeli Pariisin konservatoriossa ja École de danse contemporaine de Montréal -tanssikoulussa. Tanssijanuransa alussa Furey työskenteli muiden muassa George Stamosin, Damien Jalet’n ja Benoît Lachambren kanssa. Heillä oli merkittävä vaikutus Fureyn taiteelliseen näkemykseen.

Vuodesta 2011 lähtien Furey on suuntautunut koreografiaan ja teoksiin, jotka keskittyvät aistihavaintojen hypertietoisuuteen. Hän on kiinnostunut äärimmäisen tarkkuuden fyysisestä ja liikkeellisestä tavoittelusta niin yksilötason yksityiskohdissa kuin meidät yhdistävällä makrotasolla. Furey on kiinnostunut energian jatkuvasta muutoksesta, jättäen tilaa kommunikatiiviselle tyhjiölle ja katsojien mielikuvitukselle. Hänen tavoitteenaan on tuoda koreografinen esitys sekä herkälle että havaittavalle etäisyydelle.

Clara Fureyn lähestymistapa on pyrkiä laajentamaan tanssin rajoja tekemällä teoksia museotiloissa sekä yhdistämällä kuvataidetta ja koreografiaa. Hän on kiinnostunut elävästä vuoropuhelusta, jossa eri taiteenalat toimivat rinnakkaisessa suhteessa.

Clara Furey on Par B.L.eux’in kumppanitaiteilija.

Niin kauan kuin muistan, olen aina juonut Aperol Spritziä lämpiminä öinä. Tämä oranssihko sekoitus aperitiiviä, kuohuviiniä ja kuplavettä on ollut läsnä syvällisimmissä keskusteluissa tai unohtumattomimmissa kohtaamisissa puiston siimeksessä. En muista miten se alkoi. Ehkä värissä oli jotain – hohtava väri, joka ei ollut liian häiritsevä tai turhamainen, mutta tarpeeksi kitsch ollakseen cool. Juoman sisältämä alkoholi ei lyönyt kuin leka, vaan rentoutti lihakset ja antoi hyvät yöunet.

Mutta en ole enää pitkään aikaan pitänyt Aperol Spritzin mausta. Se on samanaikaisesti liian makeaa ja liian heikkoa. Sen väristä on tullut ärsyttävä ja sen mahdollistamat sosiaaliset kontaktit eivät ole ekslusiivisia, sillä kaikki juovat sitä nykyään. Sen sekoittaminen on vaivalloista ja tylsää, ainekset ja mittasuhteet ovat aina samat, sen valmistus ei vaadi mielikuvitusta – yksi ja sama sekoitus toistuu luokassani muuttumattomana, yhä uudelleen ja uudelleen.

Ja silti, kun hetki on oikea, pyydän baarimikkoa tai ystävää tekemään minulle Aperol Spritzin. Sitten istun jollain lähiöparvekkeella, oranssi juoma kädessäni keimaillen. Illat ovat lämpimiä ja muistuttavat minua monista aiemmista lämpimistä illoista. Joskus sataa. Sekoitan appelsiininpalalla koristelua kristallinkirkasta cocktailia ja siemailen sitä. Sitten tarkkailen, kun jääpalat hitaasti mutta peruuttamattomasti sulavat.

Virolaisen Mart Kangron uudessa soolossa on kyse muistamisesta ja muistinmenetyksestä, jotka kulkevat aina käsi kädessä. Mitä päätämme muistaa ja mitä unohtaa? Olemmeko sitä, mitä muistamme, vai sitä, jonka unohdamme? Onko historiallista muistia olemassa? Entä sosiaalista? Mikä on loppujen lopuksi se, joka muistaa jotain? Minkä tarinan tämä naarmu kertoo? Tämä haju? Tämä pommin aukko?

Mart Kangro

Mart Kangro on freelance-koreografi, ohjaaja ja tanssija. Teoksissaan hän keskittyy ihmiskehon ja liikkeen merkityksellisyyteen teatterissa semioottisena tila-aikana sekä näyttämötilanteen eksistentiaalisiin kysymyksiin. Hänen tuotantojaan – joista moni on toteutunut Kanuti Gildi SAALissa – on esitetty eri puolilla Eurooppaa. Viime vuosina hän on tehnyt teoksia, joissa hän ei itse esiinny, muiden muassa NO99 ja Von Krahl -teattereissa ja Moskovassa.

Teoksen kantaesitys on Kanuti Gildi SAALissa, Tallinnassa 14.10.2019. Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla nähtävä esitys on teoksen englanninkielinen ensi-ilta.

Over your FERAL
LEAKING
MONSTER
NERVOUS
VISCERAL
PLEASURABLE
OPAQUE
CURIOUS
SOFT
HAIRY
FRENETIC
SPONTANEOUS
LOVING
AGING
and DECOMPOSING body

Olemme työskennelleet vyöhykkeellä, jolla ei ole yhtään sanoja, mutta paljon ruumiita. Olemme työntäneet ruumista etualalle. Harjoitamme eräänlaista runoutta, joka yliarvioi ruumiin arvon.

Jotta ravistaisimme siitä ikuiset tavat ja tarinat joita alituiseen kerromme itsellemme. Jotta häiritsisimme yksilöllisyyttämme ja etsisimme pehmeämmän, herkemmän tavan asuttaa lihaamme. Jotta ymmärtäisimme yksilön ruumiin ja yhteisön ruumiit, joiden osa olemme. Jotta määrittäisimme jalankulkijan ruumiin uudelleen: sen painon, keston, muodon, rytmin ja dynamiikan.

Janina Rajakangas ja Neil Callaghan ovat viime vuosina yrittäneet päästä nimettömien ruumiillisten kokemusten ytimiin eri tavoin. He ovat ruumiillistaneet ihmistenvälistä tietoa, joka on yhteistä mutta jota emme pysty käsittelemään kielen kautta. Over Your Fucking Body on lähtöisin heidän kiinnostuksestaan näihin hetkiin, joina sanat pettävät. Teos pyrkii artikuloimaan epätarkkoja tiloja tanssiksi; esittämään kokemuksia, jotka yleensä pidämme piilossa.

Janina Rajakangas ja Neil Callaghan

Janina Rajakangas on Helsingissä ja Lontoossa työskentelevä koreografi ja esiintyjä. Rajakankaan praktiikkaan olennaisena osana kuuluu myös opettaminen sekä alan julkinen keskustelu. Hänen viimeisimmät työnsä koreografina ovat Kanarialintu (2018), Teini (2017) ja Dinosaurus (2015). Esiintyjänä hän työskentelee lontoolaisten Frauke Requardtin, työpari Requardt & Rosenbergin ja Robert Clarkin kanssa. Vuodesta 2019 alkaen Rajakangas työskentelee valtion kolmevuotisen taiteilija-apurahan turvin.

Koreografi, esiintyjä Neil Callaghan on työskennellyt osana erilaisia tanssin, teatterin ja visuaalisten taiteiden työryhmiä vuodesta 2002 asti. Hän työskentelee sekä yksin että yhteistyössä Lea Andersonin, Doris Uhlichin, Nicola Coniberen, Dan Canhamin, työpari Requardt & Rosenbergin, Simone Kenyonin, Janina Rajakankaan and Vlatka Horvattin kanssa. Tällä hetkellä hän kiertää koreografi Meg Stuartin/Damaged Goods teoksen Until Our Hearts Stop kanssa.

Lue lisää

Haastattelu: Janina Rajakangas & Neil Callaghan (Zodiak, 17.10.2019)